(Englanti 2004)
Ohjaus: Edgar Wright
Pääosissa: Simon Pegg, Kate Ashfield, Nick Frost, Lucy Davis
Ilman suosittelua en todennäköisesti olisi katsonut tätä leffaa. Kyseessä on tarina lontoolaisesta elektroniikkakaupan myyjästä Shaunista (Simon Pegg), joka ei oikein ymmärrä miksi tyttöystävä Liz (Kate Ashfield) haluaisi tehdä jotain muutakin kuin istua kaveriporukan kanssa lähipubissa oluella. Välirikon ja ankaran ryyppäämisen jälkeen Shaun herää zombien valloittamassa Lontoossa. Uskokaa tai älkää, tämä elokuva kannattaa katsoa.
Shaun Of The Dead on vaikeasti luokiteltava elokuva. Päällisin puolin se on zombie-leffa, mutta toisaalta se on komediallinen yhteiskuntakuvaus ja analyysi elokuvan eri lajityypeistä. Sana "tuore" kuvaa elokuvan perusvirettä parhaiten. Ainakin itselleni brittihenki luo elokuvaan oman rosoisen ja freesin tunnelman.
Tarina ei alkuasetelmastaan huolimatta aliarvioi katsojaa, päinvastoin se tarjoaa jatkuvasti vihjeitä ja suoria viittauksia moniin (pop-)kulttuurimme tuotteisiin. Suosikkini on ehdottomasti kohta, jossa Shaun kaverinsa Edin (Nick Frost) kanssa yrittää tuhota zombeja heittelemällä niitä LP-levyillä. Valitessaan levyjä, joita voidaan tuhoamistarkoitukseen käyttää, käydään seuraava dialogi:
Ed: Purple Rain?
Shaun: No.
Ed: Sign o’ the Times?
Shaun: Definitely not.
Ed: The Batman soundtrack?
Shaun: Throw it.
Näyttelijäkaksikko Simon Pegg ja Nick Frost vievät muutoinkin elokuvaa vakaalla ammattitaidolla eteenpäin. Muista näyttelijöistä mieleen jäi Office-sarjasta tuttu Lucy Davis (Dawn). Myös toinen Office-kasvo Martin Freeman (Tim) piipahtaa ruudussa, tosin ilman todellisia vuorosanoja. Suosittelen katsomista. IMDb-linkki
Kyseinen leffa oli ensimmäinen, jonka katsoin nuorisokeskuksemme uutukaisessa teatterissa. Eräs nuori toi elokuvan ja kertoi olevan katsomisen arvoinen.
Elokuva oli tosiaan ennakko-odotuksia parempi. Mielenkiintoinen oli kohtaus (muistaakseni baarissa), jossa pohdittiin, josko se lähituttava tulisi teilata tämän paljastuttua zombieksi. Tuon levykohtauksen muistan myös hyvin.
Voin suositella kaikille, jotka eivät innostu ”Kuolleiden aamunkoitto” -tyyppisistä kuvista. Tässä on huumoria mukana.
Hmm..taitaapa olla pakko katsoa tämä leffa kun olen siitä kuullut pelkkää hyvää niin monelta taholta.Nähtäväksi jää pilaavatko ennakko odotukset elokuvakokemuksen, kuten niillä on joskus tapana tehdä..palailen asiaan katsottuani elokuvan.
Ennakko-odotusten kirous on tosiaan ongelma silloin tällöin. Muiden kehumasta elokuvasta ei jostain syystä aina pysty nauttimaan täysin rinnoin. Täydellisen elokuvanautinnon voikin kruunata se tosiasia, että on löytänyt elokuvan itse. Toivon, että ”Shaun Of The Dead” ei tuota pettymystä, vaikka sitä monet suosittelevatkin.
Pakko se on myöntää, tämä oli (ainakin suurimmilta osilta) fiksu elokuva.Ennakko-odotukset eivät onnistuneet pilaamaan elokuvaa.Tai oikeammin ehkä ne ennakko tunnelmat aivät kuitenkaan nousseet niin korkealle, johtuen lähinnä Simon Peggistä jonka aikaisemmista töistä en ole välittänyt.Nyt pieruvitsit oli sentään maltettu jättää vähemmälle(vaikka ne pakolliset sieltä vielä löytyivätkin).
Sen sijaan muita tuttuja naamoja oli ilo katsella, etenkin kun mukana oli Dylan Moran jonka Black Books -sarjaa voin suositella kaikille.
http://www.imdb.com/title/tt0262150/
Kuten henrik jo mainitsi elokuva tosiaan sisältää lukemattomia viittauksia eri popkulttuurin alueille ja itse ainakin nautin näiden löytämisestä.Lisäksi toistoa oli mielestäni käytetty loistavana tehokeinona koko elokuvan ajan.
Oikeastaan päätin pitäväni elokuvasta jo alun kanavaselailun kohdalla, jossa eri ohjelmien lauseet sidottiin nerokkaasti yhteen(en voi olla pitämättä elokuvasta jossa on suoria viittauksia sekä Princeen että Morrisseyhin).Tätä eivät edes pakolliset pieruvitsit pystyneet pilaamaan.
Löysinpä tässä seikkailuillani hieman aiheeseen liittyvää sarjakuvaa.Ja ajattelin jakaa löytöni josko jotakuta muutakin sattuisi kiinnostamaan.
http://www.digitalpimponline.com/strips.php?start=143&title=fl
Sarjakuvan nimi on Free Lunch ja se kertoo ruokakriitikosta nimeltä Fred.Kyseinen tarina on nimeltään Brain Food, arvattavista syistä.
Lähtökohta ja alku ovat lähes suoraan Shaun of the Deadista, mutta loppuratkaisu on mielestäni nerokas (sana jota huomaan käyttäväni aivan liian useasti) ja myöskin elokuva aiheiselle sivustolle sopiva.Tarina on melko pitkä (n.40 osaa) joten pikainen vilkaisu ei kerro paljoakaan.