Ei ole. Kirjoitan blogini esittelyssä, että ”olen rehellinen elokuvanharrastaja, jolle kirjoittaminen avaa uuden oven seitsemänteen taiteeseen.” Rehellisyyden nimissä on sanottava, että blogini on viime aikoina hengitellyt melko verkkaisesti ja olisi voinut luulla, että taru on lopussa. En suostu kuitenkaan vielä lopettamaan.
Olen kirjoittanut blogiini harvakseltaan, koska aikani ei ole yksinkertaisesti riittänyt elokuvien katseluun. Minulla on kaksi pientä lasta, jotka ovat muuttaneet elämäni aikataulut¹ ja elokuvien katselusta on tullut harvinaista herkkua. Ja ilman katsottuja elokuvia on vaikea kirjoittaa leffablogia – vai onko?
Yritän taas aktivoitua ja kokeilla, miten leffablogin pitäminen onnistuu elämäntilanteessa, jossa ei juuri ehdi katsomaan elokuvia. Ideana on kirjoittaa esimerkiksi elokuvista, jotka juuri nyt haluaisin nähdä tai jotka olen nähnyt kauan aikaa sitten. Lisäksi voin fiilistellä trailereita ja elokuvamusiikkia sekä julkaista kuvia ja ajatelmia, jotka liittyvät elokuviin. Katsotaan miten onnistun.
Kirjallisuutta:
¹Minna Ylikännö: Isien ajankäytöstä : uuden isyyden hidas esiinmarssi. Yhteiskuntapolitiikka-YP 74 (2009) : 2.
Kannatan kaikenlaista fiilistelyä 🙂 Kiva, että olet takaisin!
Kiitos kannustuksesta!