(Suomi 2013)
Ohjaus ja käsikirjoitus: Mika Ronkainen
Näin Mika Ronkaisen ohjaaman ja käsikirjoittaman dokumentin muutama viikko sitten. Olen sen jälkeen pyöritellyt mielessäni juurettomuuden kokemusta – sitä tunnetta, ettei oikein kuulu joukkoon.
Laulu koti-ikävästä on kertomus toiseudesta: suomalaisuudesta ja ruotsalaisuudesta. Elokuva alkaa vaikuttavasti, kun aktiiviuransa jo lopettanut bändi Aknestik virittelee tunnelmaa kesäfestarilla soittamalla biisinsä Suomirokkia. Bändin kitaristi Kai Latvalehto ei kuitenkaan tunne oloaan kotoisaksi, koska hän ei tunne olevansa oikea suomalainen.
Latvalehdon perhe muutti isän työn perässä Ruotsiin pojan ollessa pieni. Hän varttui ja kävi koulua Göteborgissa, kunnes perhe palasi Suomeen, jolloin nuoren ihmisen identiteetin rakennus alkoi tavallaan uudestaan. Tästä syntyi tunne, ettei kuulu oikein kumpaankaan kulttuuripiiriin.
Vahvasti musiikilla höystetty dokumentti kuvaa, kuinka isä ja poika matkaavat autolla Ruotsiin, entiseen kotikaupunkiinsa Göteborgiin. Matkalla kaksikko käy läpi menneisyyttään, tunteitaan ja tehtyjä valintoja. Jos Miesten vuoro -elokuvassa (2010) miehet puhuivat saunassa, niin tässä elokuvassa miehet puhuvat autossa. Ja puhuminen auttaa.
Elokuva on toteutettu taidolla ja päähenkilöt kannattelevat elokuvaa alusta loppuun. Arvostan suuresti päähenkilöitä, jotka ovat panneet itsensä likoon käsitelläkseen tärkeää aihetta – juurettomuuden ja ulkopuolisuuden tunnetta. Tunteen jakavat varmasti monet suomalaiset, jotka ovat – tai ovat olleet – siirtolaisina Ruotsissa. Hyvin tuttua tämä lienee myös niille ihmisille, jotka ovat eri syistä maahanmuutajina Suomessa.
Tässä elokuvassa kuultavaa musiikkia Spotify-palvelussa:
Siirtolaisuusteemaan liittyen kannattaa lukea Siirtolaisuusinstituutin johtaja Ismo Söderlingin pääkirjoitus uusimmassa Siirtolaisuus-Migration (2/2013) -lehdessä.
Kaiken lisäksi tuo leffa on toteutettu niin, että katsojalla on tilaa ja aikaa tutkiskella omia ajatuksiaan ja tunteitaan. Upea leffa, jonka voisin ihan hyvin katsoa kolmannenkin kerran.
Kiitos postauksesta ja myös lukuvihjeestä!