(USA 2013)
Ohjaus: Sofia Coppola
Pääosissa: Katie Chang, Israel Broussard, Emma Watson

Kävin katsomassa Sofia Coppolan uuden elokuvan The Bling Ring jo kaksi viikkoa sitten. Olen siitä lähtien yrittänyt löytää aikaa ja sanoja kirjoittaakseni siitä blogiin. Päällimmäisenä tunteena säilyy yhä se, että olen vanha – en ihan ymmärrä.
Elokuva on tositapahtumiin perustuva kertomus nuorista, jotka murtautuivat Paris Hiltonin, Lindsay Lohanin ja muiden julkimoiden koteihin Los Angelesissa vuosina 2008-2009. Nuoret googlettivat tähtien aikataulut ja osoitteet, ja kävelivät sisään tyhjiin taloihin. Kaikki jaettiin tietysti Facebookissa ja muissa sosiaalisissa medioissa.
The Bling Ring on siinä mielessä miellyttävä kokemus, ettei se tuputa mitään valmista tulkintaa tapahtumiin, vaan pyrkii kuvaamaan asioita nuorten näkökulmasta. Kerronta tuo jossain määrin mieleen Gus van Santin elokuvan Paranoid Park. Päähenkilöiden taustoja valotetaan kuitenkin sopivasti, jotta katsoja saa aineksia omiin pohdintoihinsa.
Vaikkei The Bling Ring ole varsinaisesti mikään Robin Hood -tarina, herättää se silti kysymyksiä tulonjaon tasaisuudesta. Tuntuu varsin oudolta liikkua kameran ja nuorten mukana hulppeissa taloissa, jotka ovat pullollaan arvolaukkuja, -vaatteita ja -koruja. Tähänkö se kaikki varallisuus sidotaan? Ylihintaisiin laukkuihin ja kenkiin, joita on lopulta niin paljon, että pitää olla erilliset huoneet kaikelle tavaralle. Elokuvan nuorten mielissä nämä huoneet edustavat maanpäällistä paratiisia.
Musiikki on vahvasti läsnä koko elokuvassa ja soundtrackiin kannattaa ehdottomasti tutustua. Spotifyssä ei kuitenkaan ole kaikkia albumin kappaleita, joista varsinkin Rick Rossin 9 Piece (Vimeo) on aika päheä räpralli.