(USA 2013)
Ohjaus: Zack Snyder
Pääosissa: Henry Cavill, Amy Adams, Michael Shannon
Zack Snyderin (300, Watchmen) ohjaama Man of Steel on aikamoista teräskalsketta. Lähdin katsomaan elokuvaa, koska minulla oli vielä muutama vanhentuva sarjalippu käytettävänä ja Christopher Nolan (mm. Batman Begins, Yön ritari) tuottajana lupasi hyvää. Mutta eipä ollutkaan hyvä.
Clark Kentin/Kal-Elin hahmo (Henry Cavill) jää teoksessa hyvin pinnalliseksi, kun elokuvantekijät keskittyvät kaatamaan ja tuhoamaan Metropoliksen pilvenpiirtäjiä. 3D-antikin jää laihaksi – mieleen jäi vain komea 3D-lokki. Clark Kentin ottovanhempia esittävät Diane Lane ja Kevin Costner tuovat elokuvaan hitusen inhimillistä lämpöä.
Vähän samoilla fiiliksillä itsekin leffasta poistuin. Pinnallisuus johtunee myös osittain siitä ettei Teräsmiehelle itselleen ollut siunaantunut kovinkaan montaa repliikkiä koko leffassa. Ja syvyyttä hahmolle koitetiin hakea päälle liimaamalla parhaita kohtauksia syvällisemmistä sarjakuvatarinoista. Siis niistä jotka keskittyvät Teräsmiehen itsetutkiskeluun toiminnan sijaan.
Ongelmana Teräsmies elokuvissa (tai etenkin tässä) on että ne ottavat itsensä liian vakavasti. Parempi tulos olisi jos oltaisiin lähdetty kevymmälle linjalle tyyliin Iron Man – leffat. Ja tietenkin näyttelijä valinnoilla on valtava vaikutus. Harva meistä on Teräsmies tai pystyy näyttelemään sellaista.
Totta puhut Teräsmiehen repliikkien määrästä. Itse asiassa tarinassa miltei suuremman painon saa Jor-Elin ja kenraali Zodin välinen jännite.