Minulla oli toissa viikonloppuna harvinainen mahdollisuus viettää enemmän aikaa ystävien ja elokuvien parissa. Katsotuilla elokuvilla ei ollut varsinaista ennalta määriteltyä teemaa, mutta kokonaisuus rakentui yleisöprofiilin (30+ miehet), palvelun tarjoajan (Netflix) ja motivaation (viihtyminen) kautta seuraavaksi:
- Dwight H. Little: Kuoleman merkki (1990)
Nuori ja solakka Steven Seagal panee huumeita myyvät rastat ruotuun. IMDb - Renny Harlin: Viiden päivän sota (2010)
Yhden näkökulman sotahorroria, jonka katsominen jätettiin lopulta innon puutteen vuoksi kesken. IMDb - Todd Phillips: Kauhea kankkunen 2 (2011)
Filmi katkesi välillä, mutta loppu katsottiin aamulla. IMDb - Bruce Malmuth: Vaikeasti tapettava (1990)
Seagal herää seitsemän vuoden koomasta oikomaan kieron poliitikon selkärangan. IMDb - Paul Bartel: Kalmanralli 2000 (1975)
Tulevaisuuden synkkä autokisa, jossa pisteitä saa sivullisten yli ajamisesta. Stallone ja Frankenstein ratissa. Ehdottomasti viikonlopun helmi. IMDb - Jeff Kanew: Kosto elää, kovikset! (1984)
Lewis, Gilbert ja muut nörtit antavat kiusaajilleen satikutia. IMDb - Danny Leiner: Dude, Where’s My Car? (2000)
Hömelöt kaverukset hukkaavat auton ja löytävät avaruuspimuja ja strutseja. IMDb - Akiva Schaffer: Hot Rod (2007)
Stunt-miehen alku kerää rahaa isäpuolensa sydänleikkaukseen, jotta voi rökittää tämän tappelussa. IMDb
Kyllä tällä ohjelmistolla saa arjen pyyhittyä hetkeksi mielestä. Saa kokeilla.