(USA 2004)
Ohjaus: Roland Emmerich
Pääosissa: Dennis Quaid, Jake Gyllenhaal, Emmy Rossum, Sela Ward
Joidenkin positiivisten arvostelujen perusteella ajattelin mennä katsomaan Roland Emmerichin ohjaaman The Day After Tomorrow -elokuvan elokuvateatteriin, kun se ilmestyi vuonna 2004. Onneksi säästin rahat johonkin muuhun ja katsoin elokuvan nyt edullisemmin. Kyseessä on varsin perinteinen katastrofileffa, joka vertautuu suoraan 1970-luvun vastaaviin elokuviin. Nyt katasrofin ovat aiheuttaneet länsimaat, joiden piittaamattomuus johtaa uuteen jääkauteen.
Sam Hall (Dennis Quaid) on arvostettu ilmastonmuutosten tutkija, jonka varoituksia ei suostuta kuuntelemaan. Hall varoittaa ilmaston lämpenemisen johtavan jäätiköiden sulamiseen, joka puolestaan johtaa meriveden suolapitoisuuden muuttumiseen ja Golf-virran muutoksiin. Lopputuloksena on uusi jääkausi.
Sinänsä mielenkiintoinen ja Bushin hallituksen aikana hyvin ajankohtainen aihe ei laajuutensa takia mahdu kahden tunnin elokuvaan. Kahteen tuntiin kiteytettynä jääkausi iskee yhdessä päivässä ja laantuu kolmessa. Kaikki tapahtumat käydään läpi pikakelauksella, mikä tekee elokuvasta epäuskottavan.
Kerronta mukailee paljon 1970-luvun lentokoneonnettomuus- ja muita katastrofielokuvia. Aluksi esitellään laaja kirjo ihmisiä omissa arkipäivän ongelmissaan. Sen jälkeen seurataan miten ihmiset toimivat uudessa, katastrofin muuttamassa tilanteessa. Kliseiden klisee on tiputuksessa oleva pikkupoika, joka saa edustaa ihmiskunnan haavoittuvuutta. Varsinainen sisältö tässä katastrofielokuvassa on isän (Quaid) ja pojan (Jake Gyllenhaal, Brokeback Mountain) välinen suhde.
The Day After Tomorrow kosiskelee ja kritisoi amerikkalaisia. Tarina sisältää hyviä pointteja, mutta on kyllästetty amerikkalaisella paatoksella tähtilippuineen ja vapaudenpatsaineen. Makeaa tulee välillä hieman yli tarpeiden. Elokuvaa voisi luonnehtia ympäristöystävälliseksi pop-tuotteeksi. IMDb-linkki