(USA, Iso-Britannia 2014)
Ohjaus: Christopher Nolan
Pääosissa: Matthew McConaughey, Anne Hathaway, Michael Caine
Christopher Nolanin (mm. Yön ritari, Prestige) uusi elokuva Interstellar on tarina kaukaisista galakseista, suhteellisuusteoriasta ja maapallon tulevaisuudesta. Elokuvan keskeisimpiä voimia ovat painovoima ja rakkaus.
Eletään tulevaisuutta maapallolla ja planeettamme luonnonvarat on kulutettu loppuun. Maissi on niitä harvoja viljelykasveja, jotka enää tuottavat satoa. Myös entinen NASA:n pilotti Cooper (Matthew McConaughey) viljelee perheineen maata. Henkisesti hän on edelleen tutkimusmatkailija eikä voi kieltäytyä tehtävästä, kun häntä pyydetään mukaan vielä yhdelle tutkimusmatkalle. Tehtävän tarkoituksena on selvittää löytyisikö ihmiskunnalle uutta kotia toisesta galaksista. Varsinkaan tytär Murphy (Mackenzie Foy ja Jessica Chastain) ei pysty hyväksymään isän lähtöä.
En tiedä vaikuttaako tuleva isänpäivä vai mikä, mutta tulkitsen elokuvaa ensi sijassa isän ja tyttären suhteesta käsin. Vaikka panoksena on ihmiskunnan tulevaisuus, on keskeistä silti yksittäisten ihmisten välinen luottamus ja rakkaus. Interstellar asettaa vaikeita kysymyksiä oman edun ja yhteisön edun välisestä jännitteestä.
Elokuvana Interstellaria on helppo verrata Alfonso Cuarón ohjaamaan Gravity-elokuvaan (2013). Molemmat ovat erityisen kauniita elokuvia katsella – näkymät avaruudessa ovat huikeita. Molemmissa elokuvissa myös hyödynnetään taitavasti hiljaisuutta kuvaamaan ihmisen olotilaa äärettömässä avaruudessa. Nolanin Interstellar on kuitenkin toiminnallisempi ja äänekkäämpi elokuva. Näytöksen aikana Tennispalatsi 1:ssä jytisi aika lailla – jopa tekstitykset tutisivat raketin kohotessa ylöspäin.
Oikeiden tähtien ohella valkokankaalla nähdään myös liuta elokuvatähtiä. Mukana ovat muun muassa Anne Hathaway, Michael Caine, Matt Damon, Topher Grace, Casey Affleck ja pitkäaikainen suosikkini John Lithgow.
Interstellar on kaunis, liki kolmetuntinen elokuva, jonka jälkeen voi todeta, että kotimme Maa on hieno paikka elää. Suosittelen.
Perjantaina 7.11.2014 ensi-illassa olevan elokuvan traileri:
Upea leffa. Oli kuin meikäläistä varten tehty. Sci-fi ja tiedejuttuja jotka ovat tarpeeksi uskottavia (tiettyyn pisteeseen asti) näin maallikolle ja kannanotto maapallon resurssien rajallisuuteen sekä isän ja lapsien suhteen tutkimista.
Myönnän että ennen omien lapsien saamista elokuva ei olisi varmastikaan koskettanut samalla tavalla. Ja valitettavasti elokuvan loppu ei ollut yhtä vahva kuin Nolaneilla yleensä, mutta osui muutoin niin hyvin että lopun ongelmat eivät kokemusta pilanneet.
Kiitos Teo kommentoinnista. Olen varma, että katsoin itsekin tätä elokuvaa eri tunteella nyt isänä kuin olisin esimerkiksi viisi vuotta sitten katsonut.