(Suomi 2013)
Ohjaus ja käsikirjoitus: Petri Luukkainen
Tuottaja: Anssi Perttala
Sakari Kainulainen kirjoitti Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä (5/2014), että tutkimusten perusteella ”ihmisten tyytyväisyys omaan elämään kasvaa tulojen lisääntyessä, mutta onnellisuuden kasvu loppuu tietyn tulorajan jälkeen”. Juuri tästä kohtuullisuuden ja tasapainon löytämisestä on kyse myös Petri Luukkaisen Tavarataivas-dokumenttielokuvassa.
Elokuva kertoo 26-vuotiaasta Helsingissä asuvasta Petristä, joka vie kaikki tavaransa vuokravarastoon. Hän aloittaa tammikuun ensimmäisenä päivänä vuoden kestävän ihmiskokeen alasti tyhjässä kodissaan. Petri on päättänyt, että hän saa hakea takaisin yhden tavaran vuoden jokaisena päivänä. Katsoimme tämän vuonna 2013 valmistuneen elokuvan työpaikkamme tilaisuudessa 1.6.2015 osana Euroopan kestävän kehityksen viikkoa.
Tavarataivas on nuoren miehen kuvaus omasta elämästään ja suhteestaan tavaroihin ja kulutukseen. Mitä pidemmälle elokuva etenee, sen selkeämmäksi käy, että kokeilussa ei ole oikeastaan kyse tavaroista, vaan tyytyväisyydestä, onnesta. Mikä tuo elämään onnea ja hyvinvointia? Tulot ja tavarat tuovat hyvinvointia, mutta vain tiettyyn rajaan saakka. Tai kuten Petrin mummo viisaasti sanoo, tavarat ovat elämän rekvisiittaa, elämän sisältö syntyy jostain muusta.
Luukkaisen dokumentissa kuvataan hyvin myös tavaroiden merkitys eri elämänvaiheissa: ensimmäisessä omassa kodissa on tietyt tavarat, pariskunnan kodissa kummankin tavarat etsivät omia paikkojaan ja lapsiperheessä tavaraa tuntuu olevan aina liikaa. Mielenkiintoinen huomio on myös se, että vastasyntynyt lapsi saa Kelan äitiyspakkauksessa heti 57 tavaraa. Lopputulema on, että ihminen tulee toimeen noin sadalla tavaralla. Toiset sata tavaraa tuovat hyvinvointia ja iloa. Sen jälkeen hyvinvointikäyrä ei enää nouse.
Elokuva on kuvattu ja toteutettu tyylikkäästi. Tavaroiden ohella Tavarataivas kuvaa kauniisti Helsinkiä eri vuodenaikoina. Erityisesti pitää mainita myös Timo Lassyn elokuvaan säveltämä musiikki, joka luo kokonaisuuteen oman svengaavan tunnelmansa. Lassyn (tenorisaksofoni) ohella soittamassa ovat Georgios Kontrafouris (piano), Antti Lötjönen (kontrabasso) ja Teppo Mäkynen (rummut). Katso myös musiikin säveltämisestä kertova video alla.
Wikipedian tietojen mukaan Luukkainen on parhaillaan valmistelemassa eurodanceilmiöstä kertovaa dokumenttielokuvaa Never-ending Dream, joka ilmestynee vuonna 2016.
Mielenkiintoinen tuo musiikkia taustoittava pätkä! Se toi jälleen uuden näkökulman tähän elokuvaan.