(Australia, USA 2015)
Ohjaus: George Miller
Pääosissa: Tom Hardy, Charlize Theron, Nicholas Hoult
Kävin vihdoin eilen katsomassa George Millerin ohjaaman neljännen Mad Max -saagan elokuvan. Mad Max: Fury Road on periaatteessa kahden tunnin takaa-ajo ja voisi luulla, että se ei elokuvana kanna. Mutta kylläpä kantaa, ja pitkälle kantaakin. En ole vähään aikaan nähnyt mitään niin outoa, kaunista ja ahdistavaa.
Elokuva sijoittuu aiemmista Mad Max -elokuvista tuttuun synkkään ydinsodan jälkeiseen tulevaisuuteen, jossa kaikista luonnonvaroista on pulaa. Erityisen arvokkaita ovat vesi ja polttoaine, joita hallitsee kulttijohtaja Immortan Joe (Hugh Keays-Byrne) ”sotapoikineen”. Joen sotapäällikkö Furiosa (Charlize Theron) lähtee ryhmittymän tukikohdasta tankkiautolla noutamaan lisää polttoainetta, mutta tilanne kehkeytyy takaa-ajoksi, johon pääsee mukaan myös Max Rockatansky, jota esittää aiemmista elokuvista tutun Mel Gibsonin sijaan Tom Hardy.
Millerin teos on erittäin visuaalinen elokuva ja istuessani teatterin penkissä toivoin, että kamera olisi voinut jäädä pidemmäksikin aikaa kulkemaan pitkin hypnoottisia aavikkoteitä. Aavikkomaisemien ohella elokuva tarjoaa toinen toistaan uskomattomampia autoja ja loputtomasti yksityiskohtia esim. rattien ja asusteiden muodossa. Erityisen hulvaton on Flean näköinen puna-asuinen sähkökitaristi, joka roikkuu takaa-ajossa olevan taisteluvaunun nokassa vaijereissa.
Elokuvassa esiintyy myös musiikko ja näyttelijä Lenny Kravitzin ja näyttelijä Lisa Bonetin tytär Zoë Kravitz. Naiset ovatkin tärkeässä osassa juonen kannalta ja elokuvassa on vahva feministinen vire, joka on erittäin piristävää. Suosittelen elokuvaa varsinkin niille, joita kiinnostavat autot ja apokalyptinen tulevaisuus.