(V paprscích slunce, Venäjä, Saksa, Tšekki, Pohjois-Korea, Latvia 2015)
Ohjaus ja käsikirjoitus: Vitali Manski
“Näytätte synkiltä! Pystytte olemaan iloisempia!”, ohjeistaa mies megafoniin. Meneillään on Pohjois-Korean entisen johtajan Kim Jong-ilin muistoksi järjestettävän juhlaesityksen harjoitukset Pjongjangissa. Lavalla on lapsia ja nuoria.
”Ja isänmaallisesti!”, mies ohjeistaa.
Kun näytöksen suhteuttaa Pohjois-Korean yleiseen ihmisoikeustilanteeseen, päällimmäisiä tunteita ovat suru, ärtymys ja voimattomuuden tunne. Human Rights Watchin raportin (2015) mukaan:
The human rights situation in the Democratic People’s Republic of Korea (DPRK or North Korea) has remained dire under the control of Kim Jong-Un. The government is controlled by a one-party monopoly and dynastic leadership that do not tolerate pluralism and systematically denies basic freedoms. (…) The North Korea government has committed systematic human right abuses at a scale without parallel in the contemporary world—including extermination, murder, enslavement, torture, imprisonment, rape, forced abortions, and other sexual violence. (…) The government also practices collective punishment for supposed anti-state offenses, effectively enslaving hundreds of thousands of citizens, including children, in prison camps and other detention facilities where they face deplorable conditions and forced labor.
Lähde: World Report 2015: North Korea
Saman auringon alla -elokuvassa venäläinen dokumentaristi Vitali Manski kuvaa 8-vuotiaan tytön, Zin-Min ja hänen perheensä arkea vuoden ajan Pohjois-Korean pääkaupungissa Pjonjangissa. Manski pääsi kuvaamaan elokuvaa erikoisluvalla, mutta pohjoiskorealaisten viranomaisten mielissä oli aivan erilainen lopputuote, jonka Manski lopulta julkaisi.
Dokumenttielokuvassa Manski antaa kameran käydä, jolloin paljastuu minkälaisen viestin hallinnon edustajat haluavat maasta välittää. Muun muassa Zin-Minin vanhempien ammatit muutetaan elokuvaa varten ja ilmeisesti sanomalehdessä työskentelevä isä istutetaan dokumenttia varten tekstiili-insinöörin ammattiin.
Syntyy verkkaisten kohtausten sarja, jossa viranomaiset kertovat esiintyjille, miten tulee toimia, miten hymyillä tai taputtaa käsiä. Sen jälkeen kuvataan. Elokuva luo pysäyttävän kontrastin toden ja fiktion välille: hallinto haluaisi kertoa dokumentilla, kuinka hienoa on asua Pohjois-Koreassa, mutta kun kameran annetaan käydä, todellisuus paljastuu toisenlaiseksi. Hyvin ahdistavaksi.
Kaikkein surullisinta on lasten ja nuorten aivopesu, jota dokumentissa kuvataan myös. Koulussa toistellaan, kuinka urhea maan johtaja on ja kuinka petollisia japanilaiset, yhdysvaltalaiset ja muut viholliset ovat. Sotaveteraanit kertovat sotajuttuja pienille lapsille. Aivopesua harrastetaan toki muuallakin kuin Pohjois-Koreassa – katso esim. Jesus Camp (2006) – mutta 25 miljoonaan ihmisen henkinen ja fyysinen alistaminen on niin laajamittaista, ettei vertaista helposti löydy.
Elokuvan ensiesitys oli Yle TV1 -kanavalla 28.3.2016. Toinen esitys on lauantaina 2.4.2016 klo 12.35 Yle TV1 -kanavalla. Yle Areenassa dokumenttielokuva on katsottavissa 90 päivää ensiesityksestä. Suosittelen.
Under the Sun, international trailer from Deckert Distribution GmbH on Vimeo.