(USA 1986)
Ohjaus: Prince
Pääosissa: Prince, Jerome Benton, Kristin Scott Thomas
Vuonna 1986 Prince oli elämänsä vedossa. Takana oli liuta hienoja albumeja (mm. Dirty Mind, 1999 ja Around the World in a Day) sekä tietenkin menestyselokuva ja -levy Purple Rain (1984). Tuotteliaalla taiteilijalla heräsi tarve kokeilla kykyjään elokuvassa. Syntyi Ranskan Rivieralla kuvattu mustavalkoinen veijarikomedia Under the Cherry Moon, jonka oli tarkoitus olla muistuma niistä 1940- ja 1950-luvun elokuvista, joista Prince itse piti.
Under the Cherry Moon on pöhkö elokuva – jopa kaltaiselleni Prince-harrastajalle. Albert Magnolin pari vuotta aiemmin ohjaama Purple Rain oli kertonut menestykseen nousevasta bändistä ja sen nokkamiehestä. Tarinaan oli helppo samaistua, koska tapahtumat sijoittuivat oikeaan maailmaan.
Princen ohjaamassa Under the Cherry Moon -elokuvassa tapahtumakonteksti on eteerinen. Se ei ole kuitenkaan tarpeeksi outo ollakseen omaperäinen, vaan muodostuu lähinnä häiritseväksi. Katsoja ei tiedä ollaanko 1940-luvulla vai nykyajassa, ollaanko unessa vai todellisuudessa. Tämä ei ehkä olisi ongelma, jos tarina olisi kiehtova, mutta kun tarina ei kanna, kiinnittyy huomio kontekstiin.
Naisia huijaavat Christopher (Prince) ja Tricky (Jerome Benton) ovat saapuneet Miamista Ranskan aurinkorannikolle vuolemaan kultaa varakkaiden naisten kustannuksella. Hymy hyytyy, kun Christopher rakastuu nuoreen perijättäreen (Kristin Scott Thomas), jonka saaminen suhteeseen osoittautuu tiukan isän (Steven Berkoff) takia vaikeaksi.
Värillisenä kuvattu, mutta mustavalkoisena julkaistu elokuva nojaa pitkälti parivaljakon Prince – Jerome Benton hölmöilylle. Kaksikko käyttäytyy kuin kaksi kuritonta kakaraa, joiden toilailut ja vitsit huvittavat tiettyyn rajaan asti. Välillä puujalkavitseistä yritetään hypätä aikuisten maailmaan, jossa rakkaus voittaa kaiken. Tasapainoilu ei oikein toimi ja elokuvasta muodostuu sarja ulkokohtaisia tapahtumia.
On onni, että Princen 1980-luvulla esittämä uhkaus lopettaa musiikin levyttäminen ei koskaan toteutunut. Under the Cherry Moon kuuluu sarjaan elokuvia, joiden soundtrack on huomattavasti parempi kuin itse elokuva. Elokuvassa kuultavia biisejä (mm. Kiss, Girls And Boys ja Sometimes It Snows In April) sisältävä albumi Parade (1986) oli viimeinen virallinen pitkäsoitto The Revolution -bändin kanssa. Levyä suosittelen lämpimästi. Elokuvaa suosittelen varovasti niille, joille musiikki uppoaa kuin kuuma veitsi voihin. IMDb-linkki
Katsoin Under the Cherry Moon -leffan uudelleen muutaman ystävän kanssa Prince-teemaisessa illanvietossa. Tämän katselukerran jälkeen minun on lievennettävä kymmenen vuotta sitten (7.1.2009) kirjoittamaani arviota, joka on yllä. Kirjoitin tuolloin, että suosittelen elokuvaa ”varovasti niille, joille musiikki uppoaa kuin kuuma veitsi voihin”.
Ei tätä teosta voi rehellisyyden nimissä suositella. Se on hajanainen ja epälooginen kokonaisuus. Musiikki on hienoa, mutta elokuva ei tee sille oikeutta. Päinvastoin on vaarana, että myöhemmin musiikki yhdistyy mielikuvissa elokuvaan. Suomenkielinen nimi elokuvalle voisi olla ”Pekka ja Pätkä Rivieralla”.
Oli myös tahatonta komiikkaa, myötähäpeää ja kyseenalaisia vitsejä. Eipä ole tosiaan kestänyt aikaa yhtään paremmin kuin tietyt pekka ja pätkä leffat 😉 mutta musiikki on edelleen parasta !