(USA, Britannia, Australia, Uusi-Seelanti 2017)
Ohjaus: Ridley Scott
Pääosissa: Michael Fassbender, Katherine Waterston, Billy Crudup
Kävin lauantaina – eli melkein eilen – elokuvissa katsomassa Ridley Scottin ohjaaman Alien: Covenant. Elokuva on Scottin kolmas ohjaus Alien-leffojen sarjassa, joka alkoi elokuvasta Alien – kahdeksas matkustaja (1979). Perusasetelmana näissä on, että ihmiset kohtaavat tuntemattoman eliömuodon, joka lopulta kasvaa ihmisiä saalistavaksi hirviöksi. Sarjassa on tällä hetkellä kuusi elokuvaa:
- Alien – kahdeksas matkustaja (1979)
- Aliens – paluu (1986)
- Alien 3 (1992)
- Alien 4 – ylösnousemus (1997)
- Prometheus (2012)
- Alien: Covenant (2017)
Scott on ohjannut alkuperäisen elokuvan lisäksi kaksi viimeisintä, joiden tarinat sijoittuvat ajallisesti ennen ensimmäistä elokuvaa. Monimutkaista? Tarinallisesti järjestys on siis tämä:
- Prometheus (2012)
- Alien: Covenant (2017)
- Alien – kahdeksas matkustaja (1979)
- Aliens – paluu (1986)
- Alien 3 (1992)
- Alien 4 – ylösnousemus (1997)
Prometheus-elokuvassa tutkimusretkikunta etsi vastausta kysymykseen kuka meidät on luonut. Vastauksen arveltiin löytyvän planeetalta, jonne muinaiset kalliomaalaukset viitoittavat. Tapahtumat sijoittuivat vuoteen 2093 eli 11 vuotta ennen Alien: Covenantin tarinaa.
Uusimman elokuvan nimessä esiintyvä Covenant on moderni arkki, avaruusalus, jolla on tarkoitus siirtää 2000 siirtokuntalaista maapallolta uudelle Origae-6-planeetalle. Matkan varrella avautuu kuitenkin toinen mahdollisuus, kun reitiltä löytyy ennakolta tuntematon, mutta houkutteleva planeetta. Miehistö lähtee tutkimaan olosuhteita.
Alien: Covenant on ihan säädyllinen sci-fi-jännäri, joka ammentaa varsinkin kahdesta ensimmäisestä Alien-elokuvasta. On räiskintää, takaa-ajoja, väkivalloin syntyviä H. R. Gigerin suunnittelemia hirviöitä ja kirkumista avaruudessa, jossa kukaan ei kuule. Olen tainnut tulla vanhaksi, kun itselleni mielenkiintoisinta antia on uuden planeetan tutkiminen, ja sellaisten asioiden selvittäminen kuin, miten usein planeetalla sataa ja kuinka pitkään sateet kestävät. Räiskintä tuntuu toissijaiselta jännitykseltä.
Jos Prometheus-leffassa etsittiin elämän alkuperää, niin Alien: Covenant painiskelee luomisprosessiin liittyvien kysymysten kanssa. Mitään kovin omaperäistä elokuva ei tarjoa – varsinkin jos on nähnyt aiempia Alien-elokuvia. Oman vivahteensa tuovat elokuvan androidit (Michael Fassbender), joiden kautta tarkastellaan luotujen ja luojien suhdetta sekä luotujen mahdollisuutta itsenäiseen ajatteluun ja toimintaan. Samoja teemoja käsiteltiin erittäin onnistuneesti esimerkiksi HBO:n tuoreessa Westworld-tv-sarjassa.
Elokuvan alussa ja lopussa kuullaan Entry of the Gods into Valhalla Richard Wagnerin suurteoksesta Nibelungin sormus. Tulkitsematta tätä sen enempää on todettava, että Wagner päihittää Alienin ainakin kestossa: neliosainen oopperateos kestää yli 15 tuntia eli vielä pidempään kuin kaikki Alien-leffat yhteensä.