(The French Connection, USA 1971)
Ohjaus: William Friedkin
Pääosissa: Gene Hackman, Roy Scheider, Fernando Rey, Tony Lo Bianco
Tämä lienee yksi niistä "pakollisista" poliisielokuvista. Eikä suotta. William Friedkinin ohjaama tiivistunnelmainen elokuva perustuu tositarinaan 1960-luvun huumetakavarikosta, joka oli Yhdysvaltojen kaikkien aikojen suurimpia. Takavarikon takana olivat newyorkilaispoliisit Eddie Egan ja Sonny Grosso, jotka myös esiintyvät elokuvassa, eivät tosin itsenään. Kuuluisaa poliisiparia näyttelevät Gene Hackman ja Roy Scheider.
Hackman esittää Jimmy "Popeye" Doylea (perustuu Eganiin), joka ottaa rikolliset kovaotteisesti lain kouran syleilyyn. Popeyen paria, Buddy ’Cloudy’ Russoa (perustuu Grossoon) esittää Roy Scheider. Yhdessä miehet nappaavat enimmäkseen pikkurikollisia New Yorkin kaduilta, kunnes pääsevät isomman huumekaupan jäljille.
Elokuva on kohtuullisen realistisen oloinen kuvaus tapahtumasarjasta, vaikkakin elokuvallisia ja juonellisia tekijöitä on hiottu ja lisätty. Elokuva voitti vuonna 1972 viisi Oscaria, muun muassa parhaasta elokuvasta ja miespääosasta (Hackman).
Leffan ehkä kuuluisin osio on takaa-ajokohtaus, jossa Popeye jahtaa ylätasanteella kulkevassa junassa matkustavaa huumekauppiasta autolla katutasossa. Kohtaus on kuvattu suurin piirtein niin, että kamera on asennettu autoon ja sitten on lähdetty nasta laudassa ajamaan normaalin liikenteen sekaan. Useat törmäykset ja läheltä piti -tilanteet ovat aitoja. Kohtaus on innoittanut mm. Batman Begins– ja Spiderman 2 -leffojen loppukohtauksia.
Pakko vielä todeta, ettei nimi Popeye viittaa Kippari-Kalleen, vaan siihen, että Doylella on koko ajan silmät auki rikollisten havaitsemiseksi. IMDb-linkki