(USA 1989)
Ohjaus: Tim Burton
Pääosissa: Michael Keaton, Jack Nicholson, Kim Basinger
Tänään on kulunut tasan 30 vuotta Tim Burtonin ohjaaman Batman-elokuvan Suomen ensi-illasta (20.10.1989). Yhdysvalloissa ensi-ilta oli jo kesällä 1989. Elokuva oli valtava menestys Yhdysvalloissa ja muualla maailmassa – myös Suomessa.
Elin itsekin vahvasti mukana vuoden 1989 Batman-huumassa: kiinnitin Batman-julisteita seinälle, pidin kotiavainta Batman-avaimenperässä, keräsin Batman-keräilykortteja, pelasin Batman-videopeliä Nintendolla ja kuuntelin puhki Princen Batman-albumin – CD:ltä.
Vain itse leffa jäi näkemättä teatterissa, koska ikää ei ollut tarpeeksi. Tämä ei ollut kuitenkaan ylitsepääsemätön ongelma, koska musiikkivideot, tv-ohjelmat, mainokset ja lehtijutut tarjosivat runsaasti makupaloja leffasta. Ensimmäisen kerran näin elokuvan vuonna 1990 videolta.
Elokuva ajoittuu Gotham Cityn lähestyvien 200-vuotisjuhlien alle ja kietoo yhteen kahden kummajaisen eli Batmanin ja Jokerin syntytarinat. Elokuvan alkupuolisko keskittyy pitkälti Jokerin tarinaan, jossa salaperäisellä lepakkomiehellä on osansa. Toisella puoliskolla hälvennetään Batmania ympäröivää mysteeriä ja pannaan kaksikko vastatusten. Kaikki huipentuu Hitchcockin Vertigo-henkisessä loppukohtauksessa Gotham Cityn katedraalissa.
Batmanin rooliin valittiin Michael Keaton, jonka kanssa Tim Burton oli työskennellyt myös edellisessä Beetlejuice (1988) -elokuvassaan. Keaton miellettiin komedianäyttelijäksi, mutta hän onnistui vakuuttamaan yleisön myös Batmanin roolissa. Jokeria näyttelee suuri stara Jack Nicholson, jonka vaatimuksesta hänen nimensä mainittiin muun muassa leffajulisteessa ensimmäisenä. Kolmas päänäyttelijä elokuvassa on Kim Basinger, joka esittää Batmanin tarinasta kiinnostunutta valokuvajournalistia Vicky Valea. Pienemmissä rooleissa nähdään muun muassa Jack Palance ja Billy Dee Williams.
Batman on visuaalisesti kiehtova elokuva, kuten Burtonin teokset useimmiten ovat. Burton työskenteli lavastaja Anton Furstin kanssa ja yhdessä he loivat elokuvaan futuristisen paheellisen Gotham Cityn, jossa on säilytetty tietty sarjakuvamaisuus. Erityisesti pitää mainita Batmanin puku, auto ja lentokone, jotka ovat edelleen varsin päteviä luomuksia.
Myös musiikilla on oma roolinsa leffassa. Burton oli käyttänyt elokuvan raakaversiossa Princen kappaleita 1999 ja Baby I’m A Star, ja koska ne toimivat niin hyvin hän päätti pyytää artistilta kappaleista uusia äänityksiä tai kokonaan uusia biisejä. Tästä sukeutui projekti, jonka myötä Prince äänitti kokonaisen albumin elokuvaa varten. Lopullisessa elokuvassa ovat mukana kappaleet The Future, Vicky Waiting, Electric Chair, Partyman, Scandalous sekä Trust. Varsinaisen elokuvamusiikin leffaan sävelsi Danny Elfman.
Vuoden 1989 Batman oli kaupallinen menestys ja poiki aloittamassaan aallossa yhteensä kolme jatko-osaa. Burton itse ohjasi elokuvan Batman – paluu (1992), jonka jälkeen ilmestyivät Joel Schumacherin ohjaamat Batman Forever (1995) ja Batman & Robin (1997). Burtonin ohjaama Batman oli myös yksi keskeisistä teoksista, joka aloitti sarjakuviin perustuvien elokuvien menestystarinan, joka jatkuu yhä.
Oli meikäläisellekin iso leffa tämä. Se ettei ikä riittänyt teatteriin oli paha kolaus. Tosin VHS :ltä sitten leffaa katsottiin kyllästymiseen asti. Yllättävästi on myös kestänyt aikaa. Samaa ei voi sanoa kaikista muista Batman-leffoista.
Tim Burtonin ohjaama jatko-osa Batman – paluu (1992) olisi mielenkiintoista katsoa uudelleen. Se oli muistikuvien perusteella aika synkkä.
VHS-nauhoista tulee mieleen, että ensimmäinen varsinainen muisto Batman-elokuvasta on naapurin luokkakaverin Kanarialta ostama piraatti-VHS-kasetti, jonka sain lainaan. Siinä oli todella huono kuvan ja äänen laatu.
Minä näin tämän elokuvateatterissa Hämeenlinnassa. Mikä se ikäraja sitten mahtoi olla, itse olin tuolloin 11-vuotias. Kaverini Jaakon kanssa käytiin se katsomassa. Hänen äitinsä vei meidät teatteriin, hoiteli omia asioitaan sillä aikaa kun me Jaskan kanssa ihmeteltiin leffaa. Musa on ilmeisesti tehnyt vaikutuksen, sillä ensimmäisenä tuosta leffasta (juliste, tunnus, mitä vaan) tulee mieleen musa.
Ikäraja oli K-14. Ainakin Turussa oli minusta aika tiukka linja lippuluukuilla.