Artikkelit

Julkaistu

Colors-jengit (1988)

Colors (Yhdysvallat)
Ohjaus: Dennis Hopper
Pääosissa: Sean Penn, Robert Duvall, Maria Conchita Alonso
Kesto: 120 min.
Ikäraja: K-16
Ensi-ilta: 26.08.1988

Colors-jengit seuraa Los Angelesin kaduilla partioivan poliisiparin työtä. Toinen poliiseista on kokenut jermu ja toinen höyrypäinen nuorukainen. Asetelma saattaa kuulostaa Tappavalta aseelta tai kymmeneltä muulta amerikkalaiselta toimintaleffalta, mutta Dennis Hopperin (mm. Easy Rider) ohjaaman elokuvan erottaa muista aikalaisista sen realistinen ote.

Colors-jengit (1988) -elokuva mainosjuliste

Tarina seuraa kahta poliisia: kokeneempaa Bob Hodgesia (Robert Duvall) ja nuorempaa, impulsiivisempaa Danny McGavinia (Sean Penn). He partioivat alueilla, joilla jengit määrittävät arjen säännöt. Kaksikon dynamiikka toimii elokuvan selkärankana – Duvallin rauhallinen, lähes filosofinen ote törmää Pennin hahmon lyhytpinnaisuuteen ja haluun todistaa itseään.

One Battle After Another -elokuvassa viimeksi karikatyyrimäisen kapiaisen roolin tehnyt Sean Penn on uskottavan ärsyttävä myös tässä lähes 40 vuotta varhaisemmassa roolissa. Vastikään menehtynyt Robert Duvall (1931-2026) puolestaan tekee jälleen yhden onnistuneen roolin vakuuttavana vanhempana miehenä.

Jatka lukemista ”Colors-jengit (1988)”
Julkaistu

Jossain on valo joka ei sammu (2025)

Jossain on valo joka ei sammu (Suomi)
Ohjaus: Lauri-Matti Parppei
Pääosissa: Samuel Kujala, Anna Rosaliina Kauno, Camille Auer
Kesto: 110 min.
Ikäraja: K12
Ensi-ilta: 12.09.2025

Raumalaisen Lauri-Matti Parppein ohjaama ja käsikirjoittama elokuva Jossain on valo joka ei sammu palkittiin viime viikon Jussi-gaalassa seitsemällä palkinnolla, mm. paras elokuva, ohjaus, käsikirjoitus, pääosa ja vuoden läpimurtorooli. Olin tietoinen elokuvasta, mutten ollut nähnyt sitä ennen Jussi-palkintojen vyöryä. Palkinnot olivat perusteltuja.

Jossain on valo joka ei sammu (2025) / Elokuvatuotantoyhtiö Made

Jossain on valo joka ei sammu kertoo romahduksen kokeneesta ammattimuusikko Paulista (Samuel Kujala), joka palaa vanhempiensa luo lapsuudenkotiin Raumalle. Kotikonnuilla hän tapaa vanhan koulukaverinsa Iiriksen (Anna Rosaliina Kauno), joka sinnikkäästi taivuttelee Paulin mukaansa tekemään outoa musiikkia, jota kukaan ei tiennyt haluavansa kuulla. Aiemmin virheettömyyteen pyrkinyt huilua soittanut Pauli alkaa löytää lohtua kummallisista äänistä ja omalaatuisesta ystävyydestä.

Tämä elokuva osui ja upposi. Teos on yksi kauneinpia suomalaisia elokuvia, jonka olen vähään aikaan nähnyt. Mielipiteeseeni voi vaikuttaa se, että olen kotoisin Varsinais-Suomesta – joka ei tosin kata Raumaa, mutta melkein. Tämän takia koen elokuvassa kuvatun maailman hyvin tutuksi. Juuri tämän takia suomalaiset elokuvat ovat niin tärkeitä: ne kertovat meille tarinoita maailmasta, jonka tunnemme.

Jatka lukemista ”Jossain on valo joka ei sammu (2025)”
Julkaistu

The Strangers: Chapter 2 (2025)

The Strangers: Chapter 2 (Yhdysvallat)
Ohjaus: Renny Harlin
Pääosissa: Madelaine Petsch, Gabriel Basso, Froy Gutierrez
Kesto: 91 min.
Ikäraja: K16

The Strangers: Chapter 1 (2024) -leffassa alkanut kirves- ja puukkohippa jatkuu Renny Harlinin ohjaamassa kauhuelokuvasarjan toisessa ja keskimmäisessä osassa The Strangers: Chapter 2. Tapahtumat lähtevät vyörymään suoraan siitä, mihin viimeksi jäätiin: Maya (Madelaine Petsch) on sairaalassa sen jälkeen, kun kolme tuntematonta naamioitunutta ihmistä hyökkäsi hänen ja poikaystävä Ryanin kimppuun syrjäisellä mökillä Oregonin perukoilla.

The Strangers: Chapter 2 (2025)

Ykkösosassa nähdyt kasvonaamioihin sonnustautuneet tuntemattomat ihmiset jatkavat Mayan jahtaamista ensin noin 30 minuutin ajan sairaalassa, jonka jälkeen takaa-ajo jatkuu 20 minuuttia ulkona sateisessa yössä ja poutaisessa päivänvalossa. Yllätysmomentti koetaan, kun paikallinen villisikakin liittyy jahtaajien joukkoon. Loppupuolella siirrytään painimaan takaisin mökin ympäristöön, josta kaikki alkoi. Aivan elokuvan lopussa katsojalle avataan taustatarinaa.

Jatka lukemista ”The Strangers: Chapter 2 (2025)”
Julkaistu

Naiset paitsiossa (2006)

Offside / آفساید (Iran)
Ohjaus: Jafar Panahi
Pääosissa: Sima Mobarak-Shahi, Shayesteh Irani, Ayda Sadeqi
Kesto: 93 min.
Ikäraja: Ei tiedossa

Muistan varhaisesta lapsuudestani lähes joka ilta toistuvat television uutiskuvat Iranin ja Irakin sodasta (1980-1988), joissa panssarivaunut vyöryivät eteenpäin aavikolla. Nyt Israel ja Yhdysvallat pommittavat Irania ja sotaisat uutiskuvat vyöryvät jälleen päälle – tällä kertaa televisiosta ja puhelimesta.

Naiset paitsiossa (2006) on Jafar Panahin ohjaama tarkkanäköinen draama iranilaisesta yhteiskunnasta.

Jafar Panahi (s. 1960) on iranilainen ohjaaja, jonka elokuva Se oli pelkkä sattuma (2025) oli ehdolla viime viikonloppuna Oscar-gaalassa. Palkintoa ei tullut, mutta ohjaaja on arvostettu ja palkittu ympäri maailman. Iranissa hän on istunut vankilassa mielipidevankina ja palatessaan kotimaahansa Oscar-kiertueelta hän joutunee jälleen vankilaan.

Katsoin tällä viikolla Panahin elokuvan Naiset paitsiossa, joka vie katsojan jalkapallostadionille Iranissa. Käynnissä on World Cup -karsintaottelu Iran vastaan Bahrain, josta Iranin on mahdollisuus päästä MM-kisoihin Saksaan vuonna 2006.

Jatka lukemista ”Naiset paitsiossa (2006)”
Julkaistu

Kalevala: Kullervon tarina (2026)

Kalevala: Kullervon tarina (Suomi)
Ohjaus: Antti J. Jokinen
Käsikirjoitus: Antti J. Jokinen, Jorma Tommila
Pääosissa: Elias Salonen, Eero Aho, Ilkka Koivula
Kesto: 143 min.
Ikäraja: K16
Ensi-ilta: 16.1.2026

Tänään 28. helmikuuta vietetään Kalevalan päivää. Ja mikä sopisikaan paremmin päivän teemaan kuin Antti J. Jokisen (mm. Puhdistus, Helene) ohjaama Kalevala: Kullervon tarina, jonka kävin katsomassa elokuvissa talvilomaviikolla.

Kalevala: Kullervon tarina (2026)

Kyseessä on äänekäs, fyysinen ja varsin maskuliininen elokuva – täynnä ähinää ja puhinaa, verta ja hikeä. Elokuvaa hallitsee kahden miesnäyttelijän, Elias Salosen ja Eero Ahon, välinen jatkuva voimanmittely. Salonen näyttelee kansalliseepoksestamme tuttua Kullervoa ja Aho puolestaan Untamoa.

Jatka lukemista ”Kalevala: Kullervon tarina (2026)”
Julkaistu

Yksi elokuva – kaksi kirjoitusta eri aikoina

Kuinka paljon omat ajatukset ja mielipiteet elokuvista vaihtelevat eri aikoina? Voiko joku leffa tuntua ensin hienolta ja 10 vuotta myöhemmin huonolta? Tein pienen kokeen.

Olen kirjoittanut Eilen elokuvissa -blogia nyt 20 vuotta, lue lisää. Kun pohdin vuosien vierimistä ääneen kahden ystäväni seurassa, toinen heistä ehdotti, että voisin kirjoittaa uudelleen jostain elokuvasta, josta olin vuosia sitten kirjoittanut ja verrata kuinka paljon näkemykset ovat muuttuneet.

Päätin tarttua haasteeseen ja nyt tämä idea tuli toteutettua – ja vieläpä liki tutkimusolosuhteissa. Katsoin nimittäin elokuvan The Blob – valuva kuolema (1988) ja päätin, että kirjoitan tästä blogiin.

Juuri ennen valmiin tekstin julkaisua huomasin, että blogin arkistossa on jo kirjoitus samasta leffasta vuodelta 2009 eli 16 vuoden ja 9 kuukauden takaa. Olin unohtanut aiemman postaukseni ja tulin siten kirjoittaneeksi leffasta uudelleen.

Jatka lukemista ”Yksi elokuva – kaksi kirjoitusta eri aikoina”