One Night in Miami

(USA 2020)

Ohjaus: Regina King
Pääosissa: Kingsley Ben-Adir, Eli Goree, Aldis Hodge, Leslie Odom Jr.

Näyttelijänä paremmin tunnetun Regina Kingin esikoisohjaus One Night in Miami kertoo nimensä mukaisesti yhdestä illasta Miamissa 25. helmikuuta 1964. Kyseessä on fiktiivinen kuvaus osittain oikeisiin tapahtumiin perustuvasta illasta, jonka Kemp Bowers on alun perin kirjoittanut näytelmäksi (2013) ja sittemmin sovittanut elokuvakäsikirjoitukseksi.

One Night in Miami (2020)

Miamissa ovat koolla neljä afroamerikkalaisen yhteisön merkkihenkilöä: Cassius Clay, Malcolm X, Jim Brown ja Sam Cooke. Cassius Clay (Eli Goree), joka myöhemmin tunnettiin nimellä Muhammad Ali, on juuri voittanut nyrkkeilyn raskaan sarjan maailmanmestaruuden. Kansalaisaktivisti Malcolm X (Kingsley Ben-Adir) on kutsunut nyrkkelijäystävänsä sekä NFL-tähtipelaaja Jim Brownin (Aldis Hodge) ja muusiikko Sam Cooken (Leslie Odom Jr.) viettämään voitonjuhlaa huoneeseensa Hampton House -hotelliin.

Jatka lukemista ”One Night in Miami”

The Midnight Sky

(USA 2020)

Ohjaus: George Clooney
Pääosissa: George Clooney, Felicity Jones, David Oyelowo

Ilmastonmuutos ja sen haitalliset vaikutukset planeettamme elämälle on yksi keskeisimpiä uhkia, johon joudumme ihmiskuntana löytämään ratkaisun. Nuoret tietävät tämän. Myös vanhempien sukupolvien on aika ymmärtää tämä.

Vanhempi herrasmies George Clooney on ottanut uhan ilmeisen tosissaan ja ohjannut aiheesta elokuvan, jossa myös näyttelee itse pääosaa. Netflixin julkaisema The Midnight Sky perustuu Lily Brooks-Daltonin kirjaan Good Morning, Midnight (2016).

Elokuvassa maapallon suojelu on epäonnistunut totaalisesti ja ihmiskunta on lopun oma. Tutkija Augustine Lofthouse (Clooney) on jäänyt yksin vartioon napapiirin tutkimusasemalle. Samaan aikaan kaukaa avaruudesta on palaamassa The Aether -niminen alus, jonka tehtävänä on ollut tutkia Lofthousen tutkimuksiin perustuen Jupiterin kuun, K-23:n elinkelpoisuutta ihmisille.

Jatka lukemista ”The Midnight Sky”

To The Ends of the Earth

(Tabi no owari sekai no hajimari, Uzbekistan, Japani 2019)

Ohjaus: Kiyoshi Kurosawa
Pääosissa: Atsuko Maeda, Ryo Kase, Shôta Sometani

Elokuvat voivat parhaimmillaan olla kuin matkoja vieraisiin maihin ja kulttuureihin. Kiyoshi Kurosawan To The Ends of the Earth on tällainen matka Uzbekistaniin.

To The Ends of the Earth (2019)

Elokuva kertoo japanilaisesta tv-reportterista Yokosta (Atsuko Maeda) ja kuvausryhmästä, jotka tekevät makasiiniohjelmaa Uzbekistanista ja kiertävät kuvaamassa paikallisia nähtävyyksiä. Työn kautta käy ilmi, ettei yhteistä ymmärrystä paikallisten kanssa aina löydy. Erityisen eristyneeksi olonsa kokee tv-reportteri Yoko, joka jää ulkopuoliseksi myös omasta, pelkästään miehistä koostuvasta kuvausryhmästään. Lopulta Samarkandin ja Tashkentin kadut muuttuvat pelottavan yksinäisiksi.

Tartuin tähän Japanin ja Uzbekistanin diplomaattisuhteiden 25-vuotijuhlan kunniaksi tehtyyn elokuvaan nimenomaan Uzbekistanin takia, jossa minulla oli mahdollisuus vierailla vuonna 2003. Olin osa viiden hengen suomalaista ryhmää, joka oli toteuttamassa Punaisen Ristin nuorten lehtiprojektia Keski-Aasiassa paikallisten Punaisen Puolikuun toimijoiden kanssa.

Yksi mieleenpainuva muisto tuolta matkalta on se, kun seisoin keskellä yötä uzbekistanilaisen isäntäni kanssa kolmekaistaisen ja palmujen reunustaman autoväylän varrella Taskentissa ja yritimme liftata taksia lentokentälle. Muu suomalainen matkaseurueeni oli jo menossa edellä toisessa autossa. Sillä hetkellä koin Yokon tavoin olevani maailmassa varsin yksin.

Kolmikaistaisten ja vilkkaasti liikennöityjen autoväylien lisäksi tunnistan Kiyoshi Kurosawan kauniista elokuvasta paljon tuttuja asioita. Elokuvan tärkeimmän huomion tekee kuitenkin reportteri Yokoa puhutteleva poliisi, joka toteaa, ettemme voi tutustua tai ymmärtää toisiamme ellemme puhu ja jaa ajatuksiamme. Vain tutustumalla toisiimme voimme ymmärtää toisiamme. Tämä totuus pysyy ajankohtaisena.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb

Pakojuna

(Runaway Train, USA 1985)

Ohjaus: Andrei Konchalovski
Pääosissa: Jon Voight, Eric Roberts, Rebecca De Mornay

Katsoin taannoin varsin hulvattoman dokumenttielokuvan Cannon-leffayhtiön vaiheista nimeltä Electric Boogaloo: The Wild, Untold Story of Cannon Films (2014). Erityisesti 1980-luvulla Yhdysvalloissa vaikuttaneen yhtiön nokkamiehinä toimivat israelilaiset serkukset Menahem Golan ja Yoram Globus. Yhtiö tuotti valtavan määrä toimintaelokuvia, joista valtaosa oli monilla mittareilla arvioituina kehnoja. Mutta eivät toki kaikki.

Dokumentissa esitellyistä leffoista erityisesti Pakojuna (1985) jäi kiinnostamaan, koska en ollut elokuvaa aiemmin nähnyt. Andrei Konchalovskin ohjaamassa toimintaelokuvassa kaksi vankia (Jon Voight, Eric Roberts) karkaa alaskalaisesta vankilasta ja aloittaa pakomatkan tavarajunan kyydissä. Alku sujuu karkulaisten kannalta hyvin, mutta sitten junankuljettaja saa sydänkohtauksen ja juna lähtee kiitämään hallitsemattomasti läpi talvisen Alaskan.

Elokuvamainos Helsingin Sanomissa 12.7.1986. Elokuvaa esitettiin elokuvateatteri Maximissa.

Elokuva perustuu japanilaisen mestariohjaaja Akira Kurosawan tarinaan ja ohjauksesta vastaa venäläinen Konchalovski, joka on tehnyt yhteistyötä toisen mestariohjaajan Andrei Tarkovskin kanssa (esim. Andrei Rublev -elokuvan käsikirjoitus).

Jatka lukemista ”Pakojuna”

Paterson

(USA, Ranska, Saksa 2016)

Ohjaus: Jim Jarmusch
Pääosissa: Adam Driver, Golshifteh Farahani, Barry Shabaka Henley

Paterson (2019)

Olen katsonut viime aikoina
todennäköisesti liikaa elokuvia,
joissa on selkeä juonikuvio
ja turhaa raakuutta.

Paterson on erilainen, seesteisempi.
Joku voisi sanoa liian verkkainen,
mutta sanon mieluummin parempi,
koska leffan jälkeen mieli on levollisempi.

Paterson kertoo arjesta, yhdestä viikosta,
paikassa nimeltä Paterson, New Jersey.
Ja bussikuskista nimeltä Paterson,
joka kirjoittaa runoja William Carlos Williamsin hengessä.

Viikko etenee, aika matelee
ja Paterson kirjailee
havainnoistaan polveilevia runoja.
Paterson-elokuva kannattaa katsoa.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

La Vie du Christ

(Ranska 1906)

Ohjaus: Alice Guy-Blaché
Lavastus: Henri Ménessier

Ranskalainen elokuva-alan pioneeri Alice Guy-Blaché (1873-1968) ohjasi Gaumont-yhtiölle yhden varhaisimmista Jeesuksen elämästä kertovista elokuvista. La Vie du Christ -elokuva valmistui vuonna 1906 eli vain kymmenen vuotta sen jälkeen, kun Lumièren veljekset järjestivät joulukuussa 1895 Pariisissa maailman ensimmäisen maksullisen elokuvanäytöksen.

La Vie du Christ (1906)

Hieman yli puoli tuntia kestävä Guy-Blachén elokuva rakentuu 25 kohtauksesta, joissa kuvataan muun muassa Jeesuksen syntymä, ihmetekoja, viimeinen ehtoollinen, ristiinnaulitseminen ja ylösnousemus. Lähikuvia ei käytetä, vaan kaikissa kohtauksissa kamera kuvaa laajaa yleiskuvaa. Lavastus on rakennettu hienosti ja näyttelijöiden lisäksi mukana on myös hevosia.

Alice Guy-Blaché on yksi vähemmän tunnetuista elokuvataiteen kehittäjistä. Peter von Baghin Elokuvan historia -kirjassa (1975/1998) Guy-Blaché mainitaan, mutta monissa muissa elokuvan historiaa käsittelevissä teoksissa hänet ohitetaan. Unohdetun pioneerin merkitystä ja uraa käsitellään oivallisesti dokumenttielokuvassa Ensimmäinen nainen: Alice Guy-Blaché (2018), joka on katsottavissa Yle Areenassa 30.11.2021 saakka. Kannattaa myös lukea Yle Teeman sivuilla julkaistu artikkeli.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Wikipedia