Punainen ilmapallo (1956)

Le ballon rouge (Ranska)
Ohjaus: Albert Lamorisse
Pääosissa: Pascal Lamorisse, Sabine Lamorisse
Kesto: 34 min.
Ikäraja: S

Punainen ilmapallo on ranskalaisen Albert Lamorissen lyhytelokuva pojasta ja punaisesta ilmapallosta. Nuori poika löytää punaisen heliumilla täytetyn ilmapallon matkalla kouluun, jonka jälkeen pallosta ja pojasta tulee erottamattomat.

Le ballon rouge (1956)

Puolen tunnin elokuvan aikana ilmapallo seuraa poikaa kouluun, kotiin ja kirkkoon, ja aiheuttaa samalla hämmennystä niin aikuisissa kuin lapsissakin. Toisen maailmansodan jälkeisen Pariisin harmailla kaduilla punainen ilmapallo on värikäs ilmestys.

Kyseessä on lapsen maailmaan sijoittuva fantasiaelokuva, jossa ilmapallo voi symboloida monia asioita. Punaisena hehkuva pallo voi kuvastaa iloa, toivoa, mielikuvitusta, erilaisuutta, kapinahenkeä, sääntöjen rikkomista, uutta ajattelua tai leikkimielisyyttä – kaikkea sitä, mikä vastustaa vakiintuneita sääntöjä ja luutuneita ajatusmalleja.

Jatka lukemista ”Punainen ilmapallo (1956)”

400 kepposta

(Les Quatre cents coups, Ranska 1959)

Ohjaus: François Truffaut
Pääosissa: Jean-Pierre Léaud, Albert Rémy, Claire Maurier

Katsoin tällä viikolla arki-illan ratoksi ranskalaisen uuden aallon merkkiteoksen, François Truffaut’n 400 kepposta. Osin ohjaajan omista kokemuksista kumpuava elokuva kertoo 12-vuotiaasta pariisilaispojasta Antoine Doinelista, jonka on vaikea sopeutua koulun ja ympäröivän yhteiskunnan sääntöihin. Myös kotona sukset menevät ristiin vanhempien kanssa.

Les Quatre cents coups (1959)

400 kepposta kuvaa ainutlaatuisen hienolla tavalla nuoruuden siirtymävaihetta, jossa ihminen kasvaa lapsen huolettomuudesta kohti aikuisuutta ja elämän tylsiä vastuita. Elokuvan tapahtumat kuvataan nuoren Antoinen näkökulmasta. Jean-Pierre Léaudin esittämä Antoine ei ole mikään mallioppilas, vaan valehteluun ja varasteluun taipuvainen varhaisteini.

Elokuvakriitikosta ohjaajaksi siirtynyt Truffaut on kertonut saaneensa vaikutteita esikoisteokseensa erityisesti Jean Vigon elokuvasta Nolla käytöksessä (1933). Vigon teos kuvaa niinikään nuoria ranskalaisia koululaisia, jotka joutuvat törmäyskurssille aikuisten maailman kanssa.

Sopeutumattomuuden ohella 400 kepposta kertoo ystävyydestä, elokuvista, elämästä ja lopulta vapauden saavuttamisesta. Suosittelen.

Antoine Doinelin tarina jatkui Léaudin esittämänä vielä neljässä Truffaut’n ohjaamassa teoksessa: puolen tunnin episodissa Antoine et Collette (1962) sekä koko illan elokuvissa Varastettuja suudelmia (1968), Nuori pari (1970) ja Rakkaus karkuteillä (1979).

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

Casino Royale (1954)

(Climax!: Casino Royale, USA 1954)

Ohjaus: William H. Brown
Pääosissa: Barry Nelson, Peter Lorre, Linda Christian

Climax!: Casino Royale (1954)

Sean Connery näytteli maailman tunnetuinta salaista agenttia James Bondia ensimmäisenä valkokankaalla vuonna 1962. Barry Nelson oli kuitenkin kaikkein ensimmäinen James Bond. Nelson nimittäin esitti Bondia amerikkalaisessa Casino Royale-tv-filmatisoinnissa jo vuonna 1954.

Kyseessä on vajaan tunnin mittainen Climax!-tv-sarjan tuotanto, joka kuvattiin suorana CBS-yhtiön studioilla Hollywoodissa. Kolmeen näytökseen jaettu elokuva esitteli Ian Flemingin luoman James Bondin maailmalle vain vuoden Casino Royale -romaanin (1953) ilmestymisen jälkeen.

Televisiosovituksessa on otettu tiettyjä vapauksia juonen ja hahmojen suhteen. Bond on amerikkalainen James ”Jimmy” Bond, CIA:n agentti, jolla on apunaan Britannian salaisen palvelun agentti Clarence Leiter (Michael Pate). Kansallisuudet ja organisaatiot ovat kääntyneet päinvastoin kuin Flemingin kirjoissa ja myöhemmissä elokuvissa, joissa Felix Leiter on CIA:n agentti ja Bond Britannian ylpeys. Valerie Mathis (Linda Christian) puolestaan on yhdistelmä romaanin Rene Mathis- ja Vesper Lynd -hahmoista.

Näyttelijätyötä on mielenkiintoista seurata tässä suorana esitetyssä tv-näytelmässä. Barry Nelson suoriutuu roolistaan kunnialla, vaikka tuntuukin olevan paikoitellen hieman hämillään kolme numeroa liian suuressa puvuntakissaan. Rahapulaan joutunutta KGB:n asiamiestä Le Chiffreä esittää legendaarinen Peter Lorre. Kaikkien aikojen ensimmäinen Bond-pahiksen tulkinta on syntynyt! Ja varsin vakuuttavasti. Elokuvassa nähdään myös ensimmäinen Bond-vempain, joka on kävelykeppiase.

Jatka lukemista ”Casino Royale (1954)”

Muukalaisia junassa

(Strangers on a Train, USA 1951)

Ohjaus: Alfred Hitchcock
Pääosissa: Farley Granger, Ruth Roman, Robert Walker

Ohjaajalegenda Alfred Hitchcockin uran alkupuolen rikoselokuva on omintakeinen tarina täydellisen murhan toteuttamisesta – tai ainakin sen yrityksestä. Maankuulu tennispelaaja Guy Haines (Farley Granger) ja rikkaan perheen ongelmavesa Bruno Anthony (Robert Walker) tapaavat sattumalta junassa. Bruno päättää esitellä Guylle ideansa täydellisestä murhasta, jossa kaksi tuntematonta ”vaihtavat murhia”, ja saavuttavat täten alibin itselleen.

Jatka lukemista ”Muukalaisia junassa”

Morsiusseppele

(Suomi 1954)

Ohjaus: Hannu Leminen
Pääosissa: Aino-Maija Tikkanen, Jussi Jurkka, Kerstin Nylander

Ei kuvaa

Morsiusseppele on vuosisadan alkuun sijoittuva säätyläisdraama, jossa ylioppilas Allan (Jussi Turkka) rakastuu maalaisvierailullaan Alliin (Aino-Maija Tikkanen), alemman luokan tyttöön. Kuvioissa on tietysti myös Allanin luokkarajoittunut äiti ja paikallinen naisiinmenevä renki, joka kärkkyy morsianta.

Jatka lukemista ”Morsiusseppele”

Etsijät

(The Searchers, USA 1956)

Ohjaus: John Ford
Pääosissa: John Wayne, Jeffrey Hunter, Natalie Wood

The Searchers (1956)John Fordin ohjaamaa Etsijät on yksi arvostetuimmista lännenelokuvista eikä maine ole vailla katetta. Tosin ilmestyessään elokuva ei juuri kehuja kerännyt. Kuten monista myöhemmistä analyyseistä käy ilmi, elokuva innoittaa hyvin erilaisiin tulkintoihin tarinan teemoista. Klassikkoaines syntyy selkeästä tarinasta, jossa ei alleviivata asioiden symbolista merkitystä. Etsijät antaa tilaa katsojan tulkinnalle, vaikka nykypäivästä käsin.

Jatka lukemista ”Etsijät”