Salainen agentti 007 ja tohtori No

(Dr. No, Britannia 1962)

Ohjaus: Terence Young
Pääosissa: Sean Connery, Joseph Wiseman, Ursula Anders

Dr. No (1962)

Aikajana menee kutakuinkin näin: Ian Flemingin (1908-1964) ensimmäinen James Bond -kirja Casino Royale julkaistiin vuonna 1953. Fleming oli alusta asti kiinnostunut saamaan luomansa salaisen agentin myös valkokankaalle. Harvan tuntemalle brittikirjailijalle tämä oli kuitenkin haaste.

Vuonna 1954 Flemingiä onnisti, kun amerikkalainen CBS-televisioyhtiö filmatisoi Casino Royale -romaanin tv-elokuvana. Lopputulos ei tosin miellyttänyt Flemingiä. Hän jatkoi kirjojen kirjoittamista ja seuraavina vuosina ilmestyivät seuraavat Bond-seikkailut:

  • Live and Let Live (1954)
  • Moonraker (1955)
  • Diamonds Are Forever (1956)
  • From Russia With Love (1957)
  • Dr. No (1957)
  • Goldfinger (1959)
  • For Your Eyes Only (1960)
  • Thunderball (1961)

Keväällä 1961 kanadalainen tuottaja Harry Saltzman osti oikeudet James Bond -filmatisointeihin Flemingiltä. Pian tämän jälkeen myös amerikkalainen Albert R. Broccoli teki oman tarjouksensa ja lopulta miehet muodostivat kimpassa Eon-yhtiön (Everything or nothing). Ensimmäiseksi päätettiin filmata romaani Dr. No vuodelta 1957.

Tohtori Non tarina vie Bondin Jamaikalle selvittämään kollegansa Strangwaysin yllättävää katoamista. Pian epäilykset johdattavat salaperäisen tohtori Non jäljille, joka majailee paikallisten karttamalla Crab Keyn saarella.

Jatka lukemista ”Salainen agentti 007 ja tohtori No”

Yön kuumuudessa

(In the Heat of the Night, USA 1967)

Ohjaus: Norman Jewison
Pääosissa: Sidney Poitier, Rod Steiger, Warren Oates

Yön kuumuudessa on kuumottava rikoselokuva 1960-luvun lopulta, jossa Sidney Poitierin esittämä philadelphialainen poliisietsivä Virgil Tibbs ajautuu mukaan pienen Spartan kaupungin rikostutkintaan Mississippissä. Spartalaiset ovat avoimen rasistisia eikä tummaihoisen Tibbsin apua haluta ottaa vastaan.

In the Heat of the Night (1967)

Norman Jewisonin ohjaama elokuva on The Mirisch Corporation -tuotantoa, kuten edellinenkin kirjoitukseni Rosvoporukka (1974). Jos Rosvoporukka oli kelpo western, niin Yön kuumuudessa on kaikin tavoin mestarillinen jännityselokuva, joka kiinnittää katsojan huomion murhatutkinnan ohella rotuerotteluun ja sen kieroutuneisuuteen. Kyseessä on klassikkoteos.

Sidney Poitier (s. 1927) on yksi ehdottomista lempinäyttelijöistäni ja Yön kuumuudessa on yksi hänen pitkän uran merkittävistä roolitöistä, ks. myös Tarkoituksena tappaa (1988) ja Sneakers (1992). Poitierin vastinparina eli Spartan valkoihoisena poliisipäällikkönä Yön kuumuudessa nähdään Rod Steiger, joka voitti suorituksestaan Oscarin. Elokuvan tunnussävelmän esittää Ray Charles ja musiikin elokuvaan on säveltänyt Quincy Jones.

Yön kuumuudessa on hieno elokuva, jota voin suositella lämpimästi. Elokuvan tarinan pohjalta tehtiin vuosina 1988-1995 myös saman nimistä tv-sarjaa, jota esitettiin Suomessakin.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

Django – kostaja

(Django, Italia, Espanja 1966)

Ohjaus: Sergio Corbucci
Pääosissa: Franco Nero, Loredana Nusciak, José Bódalo

Django (1966)

Yksinäinen mies vaeltaa karussa maisemassa ja raahaa perässään ruumisarkkua. Arkku ja miehen saappaat ovat yltä päältä mudassa. Mies tuntuu kulkevan vääjäämättä kohti ristiriitoja ja eripuraa. Miehen nimi on Django.

Sergio Corbuccin ohjaama ja tuottama Django – kostaja (videolevityksessä käytetty nimi Nimeni on Django) on yksi italowesternien malliesimerkkejä. Spagetti- tai italowesterneiksi kutsutaan Italiassa lähinnä 1960-luvulla tuotettuja lännenelokuvia, joissa yhdistyivät italialaisen elokuvan realismi, sosiaalisten suhteiden karikatyyrit, väkivalta ja omanlainen historiaton länsi.

Tunnetuimpia italowesternejä

– Kourallinen dollareita (Sergio Leone, 1964)
– Vain muutaman dollarin tähden (Sergio Leone, 1965)
– Hyvät, pahat ja rumat (Sergio Leone, 1966)
– Django – kostaja (Sergio Corbucci, 1966)
– Huuliharppukostaja (Sergio Leone, 1968)
– Suuri hiljainen (Sergio Corbucci, 1968)

Django – kostaja valmistui kaksi vuotta Sergio Leonen elokuvan – yhden varhaisimman italowesternin – Kourallinen dollareita (1964) jälkeen ja on tuotettu Leonen teoksen menestyksen innoittamana. Leonen leffa puolestaan on adaptaatio Akira Kurosawan samuraielokuvasta Yojimbo – onnensoturi (1961), jossa yksinäinen soturi vedättää Japanissa ristiriitojen ja rikollisuuden köyhdyttämän kaupungin taistelevia ryhmittymiä. Muiden ideoiden reipas lainailu oli tyypillistä italowesterneille.

Jatka lukemista ”Django – kostaja”

Elät vain kahdesti

(You Only Live Twice, Iso-Britannia 1967)

Ohjaus: Lewis Gilbert
Pääosissa: Sean Connery, Donald Pleasence, Akiko Wakabayashi

You Only Live Twice (1967)

Lewis Gilbertin ohjaama viides James Bond -filmatisointi Elät vain kahdesti sijoittuu Japaniin, jossa Sean Conneryn esittämä Bond pyrkii kuumeisesti purkamaan Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välille kehittynyttä konfliktia. Maat ovat törmäyskurssilla, koska niiden avaruusraketteja on kaapattu ja maat syyttävät kaappauksista toisiaan. Britannian tiedustelupalvelu kuitenkin uskoo, että rakettien kaappausten takana on jokin kolmas taho, joka näyttäisi toimivan Japanissa. Elät vain kahdesti on Ian Flemingin tumman romaanin sovitus, josta alkuperäiset mausteet ja tapahtumat on riisuttu lähes kokonaan pois. Elokuvan käsikirjoituksesta vastaa Roald Dahl.

Jatka lukemista ”Elät vain kahdesti”

Bullitt

(USA 1968)

Ohjaus: Peter Yates
Pääosissa: Steve McQueen, Robert Vaughn, Jacqueline Bisset

Bullitt (1968)

Peter Yatesin ohjaama Bullitt on ollut minulle aina syystä tai toisesta erityinen elokuva. Jos Miles Davisin voi yhdistää jazzin puolella sanaan ”cool”, on Steve McQueenin esittämä poliisi Frank Bullitt sitä elokuvissa. Bullitt on kokonaisuutena cool ja todenmakuinen: edes vapaata autopaikkaa ei aina löydy talon edestä ja ovetkin pitää lukita. Bullitt on tietenkin kuuluisa intensiivisestä takaa-ajosta, jossa McQueenin ohjastama vihreä Ford Mustang jahtaa mustaa Dodge Chargeria pitkin San Franciscon kumpuilevia katuja. Toimintajakso on ympäristöaatteen nimissä kierrätetty sittemmin hyvin monessa elokuvassa. Robert Vaughn pyrkyri-poliitikko Chalmersina ja Jacqueline Bisset Bullittin naisystävänä tekevät vakuuttavaa työtä. Samoin Robert Duvall pienessä roolissa taksikuskina. Bullitt on toimintaelokuvien klassikko. Suosittelen. IMDb-linkki

X-paroni

(Suomi 1964)

Ohjaus: Risto Jarva, Jaakko Pakkasvirta, Spede Pasanen
Pääosissa: Spede Pasanen, Jaakko Pakkasvirta, Meri Lii

X-paroni (1963)
X-paroni (1963)

Tätä ei kukaan ole toivonut, mutta tässä se tulee: Spede Pasasen ensimmäinen elokuva – X-paroni vuodelta 1964. Spede tekee elokuvassa kaksoisroolin; hän esittää paroni Wilhelm von Tandemia sekä paronin identtistä vastinetta, köyhää maalaispoikaa Kallea. Kuten on odotettavissa, miesten osat vaihtuvat ja siitäkös hassuja tilanteita syntyy. Elokuva on melko epätasainen kudelma kohtauksia, mutta jäin pohtimaan, kuinka tuore idea identiteetin vaihtuminen oli leffan ilmestymisaikana. Ja missä elokuvassa ideaa käytettiin ensi kertaa? IMDb:n mukaan identiteetin vaihtuminen on ensi kertaa aiheena Mark Twainin romaaniin Prinssi ja kerjäläispoika (1881) perustuvassa elokuvassa vuodelta 1909 (katso IMDb-lista). X-paroni on 74 elokuvaa käsittävällä listalla sijalla 18. Listaus ei ole absoluuttinen totuus, mutta osoittaa sen, että Spede oli liikkeellä aika aikaisessa vaiheessa. Lopputulos on tosin sen kaltainen, että monessa muussakin asiassa oltiin enemmän nopeita kuin huolellisia. Uudelleen ideaa käytettiin elokuvassa Tupla-Uuno (1988). IMDb-linkki