Avainsana: 1970-luku

Julkaistu

Villihanhet (1978)

The Wild Geese (Britannia)
Ohjaus: Andrew V. McLaglen
Pääosissa: Richard Burton, Roger Moore, Richard Harris, Hardy Krüger
Kesto: 134 min.
Ikäraja: K-16

Tänäkin kesänä televisiossa ovat pyörineet James Bond -elokuvat, ja hetki sitten esitysvuorossa olivat Roger Mooren tähdittämät leffat. Moore tunnetaan parhaiten Bondeista, mutta hän on toki tehnyt muutakin. Yksi Mooren paremmista leffoista on Villihanhet, jonka hankin vastikään fyysisenä mediana itselleni.

The Wild Geese (1978) eli suomeksi Villihanhet. Kuvassa Arrow’n blu-ray-julkaisu, jossa ekstrana myös elokuvan jatko-osa Villihanhet 2 (1985).

Andrew V. McLaglenin ohjaama Villihanhet on saman tyyppinen elokuva kuin vaikkapa Navaronen tykit (1961) ja monet muut sotaseikkailut, joissa vaarallista operaatiota varten kootaan erikoisjoukko veteraanisotilaita. Ensin joukkue kerätään kasaan, sitten laaditaan suunnitelma, toteutetaan operaatio, kohdataan odottamattomat ongelmat ja lopulta selvitetään, kuka jää henkiin ja kuka ei.

Villihanhet tuntuu kuitenkin tavallista aikuismaisemmalta lajityyppinsä edustajalta. Vaikka toiminta on tärkeässä roolissa, elokuva käyttää runsaasti aikaa hahmojen rakentamiseen. Pääosassa olevat miehet eivät ole nuoria sankareita vaan ikääntyviä ammattisotureita, jotka kantavat mukanaan pettymysten, menetysten ja vanhenemisen merkkejä.

Tempo on nykyelokuviin verrattuna verkkainen, mutta samalla tarina saa aikaa edetä ja henkilöhahmot tuntuvat oikeilta ihmisiltä eivätkä vain toimintakohtauksia varten luoduilta pelinappuloilta.

Jatka lukemista ”Villihanhet (1978)”
Julkaistu

Zardoz (1974)

Zardoz (Britannia)
Ohjaus: John Boorman
Pääosissa: Sean Connery, Charlotte Rampling, Sara Kestelman
Kesto: 105 min.
Ikäraja: K16

Arvostan suuresti Sean Conneryn (1930-2020) näyttelijäuraa, joka alkoi 1950-luvun lopussa ja jatkui aina 2000-luvun alkuun. Ensimmäinen Conneryn leffa, jonka olen nähnyt on varmastikin jokin James Bondeista. John Boormanin (mm. Syvä joki) ohjaamassa ja käsikirjoittamassa tieteisfantasiassa Zardoz (1974) Connery tekee yhden ehkä oudoimmista rooleistaan.

Zardoz (1974) -elokuvajuliste

On vuosi 2293 ja katastrofien jälkeinen maailma on jakautunut kahteen leiriin. Eliitti elää omassa voimakentän rajaamassa kuplassaan, jossa kuolema on voitettu ja uni korvattu meditaatiolla. Kuplan ulkopuolella elää tavallinen kansa eli brutaalit, jotka lisääntyvät, rakastavat, pelkäävät, vanhenevat ja kuolevat.

Eliitin palveluksessa toimivat tuhoajat – eräänlaiset palkkasoturit, jotka pitävät brutaaleja kovin ottein kurissa ja tarpeen mukaan tuhoavat niskoittelevaa väestöä.

Connery esittää Zediä, yhtä tuhoajista, jotka palvovat valtavaa kivistä jumalan päätä nimeltä Zardoz. Tämä lentokykyinen kivikasvo laskeutuu rahvaan pariin säännöllisesti keräämään muun muassa viljasadon. Palkkasotureille Zardoz puolestaan sylkee aseita, ammuksia ja mietelauseita, kuten ”penis is bad, guns are good”. Lisääntyminen on pahasta, brutaalien tappaminen hyvästä.

Zed on alkanut kuitenkin epäillä vallitsevaa maailmanjärjestystä ja päättää ryhtyä toimeen. Elokuvan juonesta ei kannata sanoa enempää, jotta katsoja voi itse kokea kaikki käänteet.

Jatka lukemista ”Zardoz (1974)”
Julkaistu

Tehtävä Alpeilla (1975)

The Eiger Sanction (Yhdysvallat)
Ohjaus: Clint Eastwood
Pääosissa: Clint Eastwood, George Kennedy, Vonetta McGee
Kesto: 129 min.
Ikäraja: K12

Hankin kesälomalla Porista Blu-ray-elokuvakokoelman, joka sisältää kahdeksan Clint Eastwoodin Universal-tuotantoyhtiölle tekemää elokuvaa, ks. IG-postaus. Yhtenä leffana kokoelmassa on vakoilu/vuorikiipeily -jännäri nimeltä Tehtävä Alpeilla (The Eiger Sanction), jonka Eastwood teki ennen siirtymistään yhteistyöhön Warner-yhtiön kanssa.

The Eiger Sanction eli Tehtävä Alpeilla (1975)

Tehtävä Alpeilla perustuu Trevanian-salanimellä kirjoittaneen Rodney Whitakerin saman nimiseen (alkup. Eiger Sanction) jännitysromaaniin vuodelta 1972. Kyseessä on James Bond -tyyppinen tarina, jolle Trevanian kirjoitti myös jatko-osan, mutta jonka vetovoima elokuvana ei riittänyt kuin tähän yksittäiseen vetoon.

Eastwood esittää elokuvassa entistä ammattivakoojaa ja vuorikiipeilijää Jonathan Hemlockia, joka on vaihtanut uraa ja toimii nykyisin taidehistorian professorina. Vanha valtiollinen vakoiluorganisaatio C2 kuitenkin raahaa Hemlockin väkipakolla takaisin duuniin. Tehtävänä on kiivetä Alppien Eiger-vuorelle ja samalla selvittää, kuka kansainvälisestä kiipeilyseurueesta on murhannut organisaation toisen agentin, joka oli myös Hemlockin ystävä.

Jatka lukemista ”Tehtävä Alpeilla (1975)”
Julkaistu

Yön painajainen (1971)

Play Misty for Me (Yhdysvallat)
Ohjaus: Clint Eastwood
Pääosissa: Clint Eastwood, Jessica Walter, Donna Mills
Kesto: 102 min.
Ikäraja: K-16

Yön painajainen on Clint Eastwoodin esikoisohjaus ja ensimmäinen elokuva, jonka kehittämistyössä hän oli alusta saakka mukana Malpaso-yhtiönsä kautta. Voi siis sanoa, että kyseessä on ensimmäinen varsinainen Clint Eastwood-elokuva.

Play Misty for Me (1971)

Leffan suomenkielinen nimi Yön painajainen ei ole kaikkein onnistunein käännös, koska nimen viittaama ”painajainen” ei rajoitu yöhön. Alkuperäinen nimi, Play Misty for Me, joka viittaa Erroll Garnerin esittämään Misty-nimiseen jazz-kappaleeseen, tiivistää elokuvan hengen paremmin.

Kyseessä on draama-trilleri, jossa Eastwood esittää Kalifornian rannikolla sijaitsevan Carmel-by-the Sea -kaupungin radiokanavan DJ:tä Dave Garveria. Yhtenä iltana Garver kohtaa kiihkeän faninsa Evelyn Draperin (Jessica Walter) paikallisessa baarissa, jonka jälkeen nainen takertuu tiskijukkaan kuin tanssikenkä ruotsinlaivan tahmaiseen lattiaan. Evelyn toivoo toistuvasti Misty-kappaletta Garverin radio-ohjelmassa, mistä juontuu elokuvan alkuperäinen nimi.

Jatka lukemista ”Yön painajainen (1971)”
Julkaistu

Keskiyön pikajuna (1978)

Midnight Express (Britannia, Yhdysvallat)
Ohjaus: Alan Parker
Pääosissa: Brad Davis, John Hurt, Randy Quaid
Kesto: 121 min.
Ikäraja: K-18

Ostin muutamia viikkoja sitten Alan Parkerin ohjaaman upean Noiduttu sydän (1987) -elokuvan Blu-ray-formaatissa, ks. Instagram. Sen innoittamana päätin katsoa myös Parkerin varhaisemman ohjaustyön Keskiyön pikajunan vuodelta 1978, jota en syystä tai toisesta ollut aiemmin nähnyt.

Midnight Express (1978)

Elokuva kertoo tositapahtumiin perustuen amerikkalaisesta nuoresta miehestä nimeltä Billy Hayes (Brad Davis), joka yrittää vuonna 1970 salakuljettaa kaksi kiloa hasista Istanbulista Amerikkaan. Billy jää kiinni lentokentän turvatarkastuksessa ja hänet tuomitaan useaksi vuodeksi turkkilaiseen vankilaan.

Keskiyön pikajuna on kohtuullisen brutaali ja rankka vankilaelokuva, jonka pääsanoma katsojalle on, ettei lakia kannata rikkoa Turkissa. Eikä varsinkaan kannata joutua vankilaan. Elokuvan on käsikirjoittanut Oliver Stone perustuen Billy Hayesin muistelmateokseen. Tiettyjä kohtia elokuvassa on muokattu ja lisätty, ja myöhemmin Stone on pahoitellut, että elokuvan antama kuva turkkilaisista on niin yksipuolisen julma. Brad Davisin rinnalla päänäyttelijöinä nähdään John Hurt ja Randy Quaid.

Jatka lukemista ”Keskiyön pikajuna (1978)”
Julkaistu

Joe – armoton (1970)

Joe (Yhdysvallat)
Ohjaus: John G. Avildsen
Pääosissa: Peter Boyle, Susan Sarandon, Dennis Patrick
Kesto: 102 min.
Ikäraja: K-16

Amerikkalainen elokuva oli muutoksessa 1970-luvulla. Aiemmilta vuosikymmeniltä periytynyt elokuvien itsesensuuri heikkeni, aiheet ja käsittelytavat olivat rohkeampia ja tekijöiksi nousi uusi – mutta vielä varsin miehinen – sukupolvi, johon kuuluivat mm. Martin Scorsese, Francis Ford Coppola, George Lucas ja Steven Spielberg. Keskeisiä esimerkkejä 1970-luvun uudenlaisista elokuvista olivat Kummisetä I ja II (1972 & 1974), Syvä joki (1972), Chinatown (1974), Kauriinmetsästäjä (1978), Kovaotteiset miehet (1971) ja Taksikuski (1976).

Joe – armoton (1970), suomalainen Future Filmin DVD-julkaisu vuodelta 2009.

Heti vuosikymmenen alussa julkaistiin John G. Avildsenin (mm. Rocky) ohjaama ja Norman Wexlerin käsikirjoittama Joe – armoton, joka kuvastaa hyvin 1970-luvun uutta ja rohkeaa – jopa röyhkeää asennetta. Elokuva kertoo Joe Curranista (Peter Boyle), New Yorkissa asuvasta tehdastyöläisestä, joka saarnaa omassa kuplassaan yhteiskunnan puhdistamisesta kaikista ongelmaryhmistä, kuten hipeistä, homoista ja erilaisista etnisistä ryhmistä. Nykyhetken näkökulmasta Joen vihapuhe kuulostaa samaan aikaan sekä tuomittavalta että valitettavan tutulta.

Joe sattuu eräänä iltana tapaamaan lähikapakassa mainostoimiston johtajan Bill Comptonin (Dennis Patrick), joka on juuri surmannut vihanpuuskassaan tyttärensä huumekauppiaspoikaystävän. Tytär Melissa, jota näyttelee debyyttiroolissa Susan Sarandon, on sairaalassa toipumassa huumeiden yliannostuksesta. Joe ja Bill päättävät ryhtyä kahdestaan puhdistamaan New Yorkin katuja rikollisista.

Jatka lukemista ”Joe – armoton (1970)”