Avainsana: 1970-luku

Julkaistu

Yön painajainen (1971)

Play Misty for Me (Yhdysvallat)
Ohjaus: Clint Eastwood
Pääosissa: Clint Eastwood, Jessica Walter, Donna Mills
Kesto: 102 min.
Ikäraja: K-16

Yön painajainen on Clint Eastwoodin esikoisohjaus ja ensimmäinen elokuva, jonka kehittämistyössä hän oli alusta saakka mukana Malpaso-yhtiönsä kautta. Voi siis sanoa, että kyseessä on ensimmäinen varsinainen Clint Eastwood-elokuva.

Play Misty for Me (1971)

Leffan suomenkielinen nimi Yön painajainen ei ole kaikkein onnistunein käännös, koska nimen viittaama ”painajainen” ei rajoitu yöhön. Alkuperäinen nimi, Play Misty for Me, joka viittaa Erroll Garnerin esittämään Misty-nimiseen jazz-kappaleeseen, tiivistää elokuvan hengen paremmin.

Kyseessä on draama-trilleri, jossa Eastwood esittää Kalifornian rannikolla sijaitsevan Carmel-by-the Sea -kaupungin radiokanavan DJ:tä Dave Garveria. Yhtenä iltana Garver kohtaa kiihkeän faninsa Evelyn Draperin (Jessica Walter) paikallisessa baarissa, jonka jälkeen nainen takertuu tiskijukkaan kuin tanssikenkä ruotsinlaivan tahmaiseen lattiaan. Evelyn toivoo toistuvasti Misty-kappaletta Garverin radio-ohjelmassa, mistä juontuu elokuvan alkuperäinen nimi.

Jatka lukemista ”Yön painajainen (1971)”
Julkaistu

Keskiyön pikajuna (1978)

Midnight Express (Britannia, Yhdysvallat)
Ohjaus: Alan Parker
Pääosissa: Brad Davis, John Hurt, Randy Quaid
Kesto: 121 min.
Ikäraja: K-18

Ostin muutamia viikkoja sitten Alan Parkerin ohjaaman upean Noiduttu sydän (1987) -elokuvan Blu-ray-formaatissa, ks. Instagram. Sen innoittamana päätin katsoa myös Parkerin varhaisemman ohjaustyön Keskiyön pikajunan vuodelta 1978, jota en syystä tai toisesta ollut aiemmin nähnyt.

Midnight Express (1978)

Elokuva kertoo tositapahtumiin perustuen amerikkalaisesta nuoresta miehestä nimeltä Billy Hayes (Brad Davis), joka yrittää vuonna 1970 salakuljettaa kaksi kiloa hasista Istanbulista Amerikkaan. Billy jää kiinni lentokentän turvatarkastuksessa ja hänet tuomitaan useaksi vuodeksi turkkilaiseen vankilaan.

Keskiyön pikajuna on kohtuullisen brutaali ja rankka vankilaelokuva, jonka pääsanoma katsojalle on, ettei lakia kannata rikkoa Turkissa. Eikä varsinkaan kannata joutua vankilaan. Elokuvan on käsikirjoittanut Oliver Stone perustuen Billy Hayesin muistelmateokseen. Tiettyjä kohtia elokuvassa on muokattu ja lisätty, ja myöhemmin Stone on pahoitellut, että elokuvan antama kuva turkkilaisista on niin yksipuolisen julma. Brad Davisin rinnalla päänäyttelijöinä nähdään John Hurt ja Randy Quaid.

Jatka lukemista ”Keskiyön pikajuna (1978)”
Julkaistu

Joe – armoton (1970)

Joe (Yhdysvallat)
Ohjaus: John G. Avildsen
Pääosissa: Peter Boyle, Susan Sarandon, Dennis Patrick
Kesto: 102 min.
Ikäraja: K-16

Amerikkalainen elokuva oli muutoksessa 1970-luvulla. Aiemmilta vuosikymmeniltä periytynyt elokuvien itsesensuuri heikkeni, aiheet ja käsittelytavat olivat rohkeampia ja tekijöiksi nousi uusi – mutta vielä varsin miehinen – sukupolvi, johon kuuluivat mm. Martin Scorsese, Francis Ford Coppola, George Lucas ja Steven Spielberg. Keskeisiä esimerkkejä 1970-luvun uudenlaisista elokuvista olivat Kummisetä I ja II (1972 & 1974), Syvä joki (1972), Chinatown (1974), Kauriinmetsästäjä (1978), Kovaotteiset miehet (1971) ja Taksikuski (1976).

Joe – armoton (1970), suomalainen Future Filmin DVD-julkaisu vuodelta 2009.

Heti vuosikymmenen alussa julkaistiin John G. Avildsenin (mm. Rocky) ohjaama ja Norman Wexlerin käsikirjoittama Joe – armoton, joka kuvastaa hyvin 1970-luvun uutta ja rohkeaa – jopa röyhkeää asennetta. Elokuva kertoo Joe Curranista (Peter Boyle), New Yorkissa asuvasta tehdastyöläisestä, joka saarnaa omassa kuplassaan yhteiskunnan puhdistamisesta kaikista ongelmaryhmistä, kuten hipeistä, homoista ja erilaisista etnisistä ryhmistä. Nykyhetken näkökulmasta Joen vihapuhe kuulostaa samaan aikaan sekä tuomittavalta että valitettavan tutulta.

Joe sattuu eräänä iltana tapaamaan lähikapakassa mainostoimiston johtajan Bill Comptonin (Dennis Patrick), joka on juuri surmannut vihanpuuskassaan tyttärensä huumekauppiaspoikaystävän. Tytär Melissa, jota näyttelee debyyttiroolissa Susan Sarandon, on sairaalassa toipumassa huumeiden yliannostuksesta. Joe ja Bill päättävät ryhtyä kahdestaan puhdistamaan New Yorkin katuja rikollisista.

Jatka lukemista ”Joe – armoton (1970)”
Julkaistu

Rosvoporukka

(The Spikes Gang, USA 1974)

Ohjaus: Richard Fleischer
Pääosissa: Lee Marvin, Gary Grimes, Ron Howard, Charles Martin Smith

Walter Mirischin tuottama ja Richard Fleischerin (Tohtori Dolittle, Red Sonja) ohjaama lännenelokuva Rosvoporukka kertoo kolmesta nuorukaisesta (Gary Grimes, Ron Howard ja Charles Martin Smith), jotka auttavat haavoittunutta pankkiryöstäjää (Lee Marvin) ja lyöttäytyvät myöhemmin tämän seuraan muodostaen nelihenkisen rosvoporukan.

The Spikes Gang (1974)

Espanjan Almeriassa kuvattu The Spikes Gang eli Rosvoporukka on varsin kelvollinen western, joka kertoo nuoruuden innon, seikkailumielen ja ajattelemattomuuden karvaista seurauksista. Päätähti Lee Marvinin olemus kannattelee elokuvaa ja mahdollistaa myös nuorten näyttelijöiden (Grimes, Howard ja Smith) säälliset suoritukset. Varsinkin leffan loppuosa on vaikuttava niin juonen kuin toteutuksenkin osalta.

Sain innoituksen katsoa Rosvoporukan luettuani kesällä Quentin Tarantinon romaanin Once Upon a Time in Hollywood (Like 2021). Tarantinon kirjassa ja elokuvassa kuvataan 1960-luvun lopun Hollywoodia ja sen lainalaisuuksia. Yksi tuon ajan tavallinen tarina oli hiipuvien elokuvatähtien alkoholiongelmat ja työskentely Euroopassa. Kirjassaan Tarantino mainitsee (suomennos s. 303-304) myös Rosvoporukka-elokuvan ja Lee Marvinin juopottelun elokuvan kuvauksissa. Marvin koki Tarantinon mukaan tuotannon aikana armottomia tunnontuskia toisessa maailmasodassa surmaamiensa vastapuolen nuorten sotilaiden takia ja hukutti tuskaansa juomalla. Erityisesti elokuvan loppukohtaus, jossa Marvinin esittämä Harry Spikes ampuu nuoren miehen oli näyttelijälle vaikea paikka.

Rosvoporukka-elokuva on Walter Mirischin ja tämän veljien omistamaman The Mirisch Corporation -tuotantoa. Tuotantoyhtiö, joka myytiin melko varhain United Artists -yhtiölle, on tuottanut muun muassa sellaiset elokuvat kuin Tiukat paikat (1959), Seitsemän rohkeaa miestä (1960), Suuri pakoretki (1963), West Side Story (1961), Yön kuumuudessa (1967), Viulunsoittaja katolla (1971) sekä Vaalean punainen pantteri -leffat. Katso myös laajempi lista yhtiön elokuvista Elonet-palvelussa.

Elokuvan Suomen ensi-ilta oli 12.7.1974 Helsingin Bio Rex -teatterissa. Alla mainos Helsingin Sanomista ensi-iltapäivänä.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

Julkaistu

Ben

(USA 1972)

Ohjaus: Phil Karlson
Pääosissa: Lee Montgomery, Joseph Campanella, Arthur O’Connell

Phil Karlsonin ohjaama Ben on yksi oudoimmista leffoista, joita olen viime aikoina katsonut. Se on jatko-osa aikanaan ilmeisen suositulle kauhuelokuvalle Willard (1971), jossa Willard-niminen päähenkilö kouluttaa rotista itselleen ”palkka-armeijan”. Willard-elokuvan lopussa – ja Ben-elokuvan alussa – Willardille käy huonosti, kun rotat käyvät isäntänsä kimppuun.

Ben (1972)

Ben on rottien pomo, joka löytää jatko-osassa uuden ystävän sydänsairaasta pikkupojasta nimeltä Danny (Lee Montgomery). Danny piilottelee Ben-rottaa perheeltään, viranomaisilta ja muilta, jotka eivät suhtaudu niin ymmärtävästi tappaviin jyrsiöihin.

Jatka lukemista ”Ben”
Julkaistu

Väkivallan vihollinen

(Death Wish, USA 1974)

Ohjaus: Michael Winner
Pääosissa: Charles Bronson, Hope Lang, Vincent Gardenia

Death Wish (1974)

Luin vastikään Brian Garfieldin (1939-2018) romaanin Death Wish (1972), joka on ilmestynyt suomeksi nimellä Väkivallan vihollinen (1975). Teoksen päähenkilönä on tilintarkastaja Paul Benjamin, jonka vaimo kuolee ja tytär ajautuu vegetatiiviseen tilaan perheen kotiin tehdyn väkivaltaisen ryöstön seurauksena.

Kirja kuvaa, kuinka liberaalista miehestä sukeutuu oman käden oikeuteen turvautuva kostaja 1970-luvun alun New Yorkissa. Keskeisiä teemoja romaanissa ovat rikollisuuden yleistyminen ja raaistuminen sekä poliisin ja oikeuslaitoksen voimattomuus ongelmien edessä. Päähenkilö Paul Benjamin päätyy epätoivon, pelon ja voimattomuuden tunteen kautta hakemaan itse oikeutta kaupungin kaduilla.

Garfieldin kirjan pohjalta tehtiin elokuva tuoreeltaan vuonna 1974. Dino De Laurentiisin tuottaman ja britti Michael Winnerin ohjaaman Väkivallan vihollinen -elokuvan päähenkilönä on Paul Kersey -niminen arkkitehti, jota esittää Charles Bronson. Elokuva on päähenkilön nimeä ja ammattia lukuun ottamatta melko uskollinen kirjan tarinalle.

Jatka lukemista ”Väkivallan vihollinen”