Avainsana: 1970-luku

Julkaistu

Väkivallan vihollinen

(Death Wish, USA 1974)

Ohjaus: Michael Winner
Pääosissa: Charles Bronson, Hope Lang, Vincent Gardenia

Death Wish (1974)

Luin vastikään Brian Garfieldin (1939-2018) romaanin Death Wish (1972), joka on ilmestynyt suomeksi nimellä Väkivallan vihollinen (1975). Teoksen päähenkilönä on tilintarkastaja Paul Benjamin, jonka vaimo kuolee ja tytär ajautuu vegetatiiviseen tilaan perheen kotiin tehdyn väkivaltaisen ryöstön seurauksena.

Kirja kuvaa, kuinka liberaalista miehestä sukeutuu oman käden oikeuteen turvautuva kostaja 1970-luvun alun New Yorkissa. Keskeisiä teemoja romaanissa ovat rikollisuuden yleistyminen ja raaistuminen sekä poliisin ja oikeuslaitoksen voimattomuus ongelmien edessä. Päähenkilö Paul Benjamin päätyy epätoivon, pelon ja voimattomuuden tunteen kautta hakemaan itse oikeutta kaupungin kaduilla.

Garfieldin kirjan pohjalta tehtiin elokuva tuoreeltaan vuonna 1974. Dino De Laurentiisin tuottaman ja britti Michael Winnerin ohjaaman Väkivallan vihollinen -elokuvan päähenkilönä on Paul Kersey -niminen arkkitehti, jota esittää Charles Bronson. Elokuva on päähenkilön nimeä ja ammattia lukuun ottamatta melko uskollinen kirjan tarinalle.

Jatka lukemista ”Väkivallan vihollinen”
Julkaistu

Keskustelu

(The Conversation, USA 1974)

Ohjaus: Francis Ford Coppola
Pääosissa: Gene Hackman, John Cazale, Harrison Ford

The Conversation (1974)

Gene Hackman on yksi ehdottomista suosikkinäyttelijöistäni. Hackman on tehnyt upeita roolisuorituksia muun muassa elokuvissa  Kovaotteiset miehet (1971), Missisippi palaa (1988), Armoton (1992) sekä Keskustelu (1974). (Katso kaikki blogista löytyvät Hackman-leffat.)

Keskustelu on Francis Ford Coppolan ohjaama, tuottama ja käsikirjoittama elokuva, joka kertoo vakoiluasiantuntija Harry Caulista (Hackman). Harry on tiimeineen palkattu tallentamaan naisen ja miehen välinen keskustelu San Franciscon Union Square -aukiolla. Operaatio onnistuu, mutta Harry alkaa potea tunnon tuskia siitä, mihin nauhoite saattaa johtaa.

Coppolan elokuva on mielenkiintoinen tutkielma vakoilusta, teknologiasta, yksityisyydestä ja tekojemme seurauksista. Aiheet tuntuvat varsin ajankohtaisilta edelleen, vaikka elokuvan valmistumisesta on kulunut jo yli 40 vuotta. Elokuvan tempo on valmistumisajankohdalle tyypillisen verkkainen. Jos elokuva tehtäisiin nyt, siihen mahdutettaisiin todennäköisesti paljon enemmän juonenkäänteitä ja liikettä. Vuonna 1974 aikaa jää vaikka päähenkilön saksofonin soitolle.

Keskustelu oli ehdolla parhaan elokuvan Oscar-palkinnon saajaksi vuonna 1975, mutta se ei voittanut. Palkinnon nappasi tuolloin Francis Ford Coppolan toinen teos – Kummisetä osa II (1974). Ei hullumpi vuosi hänellä.

Lisätietoa elokuvasta: IMDb / Elonet

Julkaistu

Halloween – naamioiden yö

(Halloween, USA 1978)

Ohjaus: John Carpenter
Pääosissa: Donald Pleasence, Jamie Lee Curtis, Tony Moran

Halloween (1978)

Katsoin eilen illalla John Carpenterin ohjaaman kauhuklassikon Halloween – naamioiden yö. Elokuva onnistuu liki 40 vuoden jälkeen valmistumisestaan säpsäyttämään katsojan yhä useaan kertaan.

Tarina sijoittuu Haddonfieldin pikkukaupunkiin, jossa 6-vuotias Michael puukotti siskonsa kuoliaaksi Halloween-iltana vuonna 1963. Liki tarkalleen 15 vuotta myöhemmin samainen Michael Myers karkaa psykiatrisesta sairaalasta ja palaa kotiseudulleen jälleen Halloweenin aikaan.

Halloween – naamioiden yö ei ole suotta klassikko. Tarinankerronnan, kuvakulmien, rajausten, leikkausten ja musiikin avulla katsoja pidetään piinaavassa mielentilassa liki 1,5 tunnin ajan. Toki kökköyksiäkin mahtuu mukaan. Miksi ovet eivät aukene tai puhelimet toimi juuri silloin, kun pahis ajaa takaa?

Elokuva oli Jamie Lee Curtisin uran ponnahduslauta, jonka jälkeen hän esiintyi muun muassa elokuvissa Vaihtokaupat (1983) ja Kala nimeltä Wanda (1988). Michael Myersia hoitavana lääkärinä nähdään Donald Pleasence, jonka monet muistavat Blofeldinä James Bond -elokuvassa Elät vain kahdesti (1967). Halloween-elokuvalle on tehty lukuisia jatko-osia.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

Julkaistu

Mad Max

(Australia 1979)

Ohjaus: George Miller
Pääosissa: Mel Gibson, Joanne Samuel, Hugh Keays-Byrne

Mad Max (1979)
Mad Max (1979)

Yle Teema teki tv-historiaa eilen esittämällä vuonna 1979 valmistuneen Mad Max -elokuvan ensi kertaa Suomen televisiossa. Elokuva oli sisältönsä ja K-18-luokituksen takia poissa video- ja tv-levityksestä aina vuoteen 2001 saakka. Ruotsissa elokuva kiellettiin aikoinaan kokonaan. Twitterissäkin (#MadMax) moni muisteli eilisen tv-esityksen aikana, kuinka paha maine leffalla aikoinaan oli. Nyt tv-esityksen ikärajasuositus tosin oli 16. Maailma muuttuu?

Elokuva kertoo lähitulevaisuudesta, jossa energiavarannot ovat huvenneet, poliisi ja oikeuslaitos ovat resurssipulassa ja rikollisjoukot terrorisoivat tavallista kansaa. Tarina alkaa psykopaattisen rikollisen Nightriderin takaa-ajolla, jonka jälkimainigeista sikiää koston kierre poliisien ja moottoripyörillä liikkuvan rikollisjoukkion välille. Pääosassa nähdään nuori Mel Gibson, joka esittää poliisia nimeltä Max Rockatansky.

Jatka lukemista ”Mad Max”

Julkaistu

Hei me nauretaan

(The Kentucky Fried Movie, USA 1977)

Ohjaus: John Landis
Pääosissa: Donald Sutherland, Evan C. Kim, George Lazenby

The Kentucky Fried Movie (1977)

ZAZ-kolmikko eli käsikirjoittajat David Zucker, Jim Abrahams ja Jerry Zucker ovat olleet 1970- ja 1980-lukujen taitteesta asti synonyymi hengästyttävälle puujalkahuumorille. Erilaisia spoof-leffoja tuottaneet kaverukset löivät itsensä läpi vuonna 1980 valmistuneella komediaklassikolla Hei, me lennetään (Airplane!), joka parodioi 1970-luvun katastrofielokuvia.

John Landisin ohjaama ja Zuckerien ja Abrahamsin käsikirjoittama Hei me nauretaan on läpimurtoa edeltänyt sketsielokuva, joka on varsin rikkonainen, mutta silti tunnistettava ZAZ-leffa. Elokuva koostuu lyhyistä sketseistä (esim. Catholic High School Girls in Trouble ja That’s Armageddon), joista muutamaa on venytetty hieman pidemmäksi.  Agentti- ja kung fu -leffojen kustannuksella pilaileva A Fistful of Yen -jakso kestää noin 30 minuuttia. Kokonaisuudessaan elokuva kestää noin puolitoista tuntia.

Jatka lukemista ”Hei me nauretaan”

Julkaistu

Presidentin miehet

(All the President’s Men, USA 1976)

Ohjaus: Alan J. Pakula
Pääosissa: Dustin Hoffman, Robert Redford, Jack Warden

All the President's Men (1976)

Yhteisten asioiden hoito eli politiikka on tärkeää, muttei aina niin säkenöivää. Kaikkia kiinnostavaksi politiikka muuttuu usein skandaalien myötä. Yksi modernin politiikan klassikkoskandaaleista on Watergate-skandaali, johon sotkeutui myös Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon. Presidentin miehet seuraa Washington Post -lehden toimittajien Bob Woodwardin (Robert Redford) ja Carl Bernsteinin (Dustin Hoffman) selvitystyötä, kun nämä paljastivat salailuvyyhden, joka johti lopulta presidentti Nixonin eroon vuonna 1974.

Jatka lukemista ”Presidentin miehet”