Medicine Man

(USA 1992)

Ohjaus: John McTiernan
Pääosissa: Sean Connery, Lorraine Bracco, José Wilker

Katsoin liki 30 vuoden jälkeen uudelleen John McTiernanin (mm. Die Hard, Predator) ohjaaman Medicine Man -elokuvan. Elokuva kertoo kahdesta biokemististä, jotka etsivät lääkettä syöpään Brazilian sademetsässä. Vanhempaa tutkijaa esittää Sean Connery ja tämän avuksi lähetettyä nuorempaa tutkijaa Lorraine Bracco (Mafiaveljet, The Sopranos). Tarinan on kirjoittanut Tom Schulman, jonka tunnetuin käsikirjoitus lienee elokuvaan Kuolleiden runoilijoiden seura (1989).

Medicine Man (1992)

Elokuvan uudelleenkatselun jälkeen löysin arkistoistani myös amerikkalaisen Premiere-lehden vuodelta 1992, jossa on reportaasi Medicine Man -elokuvan kuvauksista sekä Conneryn haastattelu. Elokuva kuvattiin kokonaisuudessaan sademetsässä Meksikossa ja tunnelma kuvauksissa oli lehden artikkelin mukaan ajoittain kiristynyt. Reportaasissa kerrotaan Conneryn ajoittaisesta tympääntymisestä, Braccon diivailusta ja McTiernanin puhumattomuudesta. Aikanaan tästä kohistiin jonkin verran, mutten tiedä, onko mitään leffaa kuvattu viidakossa siten, ettei tunnelma työryhmässä olisi kiristynyt. Yhtenä esimerkkinä mieleen tulee Werner Herzogin Fitzcarraldo (1982).

Jatka lukemista ”Medicine Man”

Robocop 2

(USA 1990)

Ohjaus: Irvin Kershner
Pääosissa: Peter Weller, Nancy Allen, Belinda Bauer

Katsoin vastikään uudelleen Robocop 2 -elokuvan, jonka olen nähnyt viimeksi 1990-luvulla. Yllätyin hieman siitä, kuinka huono leffa tämä olikaan. Paul Verhoevenin ohjaama alkuperäinen Robocop (1987) on yksi 1980-luvun sci-fi-toimintaklassikoista, mutta jatko-osassa koneisto on viritetty pieleen ja oikosulku iskee katsojan aivoihin asti.

Robocop 2 (1990)

Irvin Kershnerin (mm. Imperiumin vastaisku ja Älä kieltäydy kahdesti) ohjaaman jatko-osan juoni koostuu lähinnä yhteiskuntaa hajottavien huumekauppiaiden sikailusta, Robocop-paran romuttamisesta ja päättömästä ammuskelusta. Noin 12-vuotiaan lapsen roolittaminen yhdeksi konetuliaseilla ammuskelevista rikollisista on monella tapaa epäilyttävä ja epäonnistunut valinta. Ainoita valonpilkahduksia ovat alkuperäisestä elokuvasta tutut näyttelijät Peter Weller ja Nancy Allen.


Jälkikäteen ajatellen minun olisi kannattanut jättää Robocop 2 katsomatta uudelleen. Kuinka usein teille on käynyt samoin? Toisin sanoen kuinka usein te arvon blogin lukijat päädytte katsomaan elokuvia, joista teillä on aikojen takaa selkeästi positiivisempi muisto, joka sitten murskautuu uudelleenkatselun myötä? Jaa oma esimerkkisi alle kommentteihin. Olisi mukava jakaa näitä kokemuksia.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

Hoffa

(USA 1992)

Ohjaus: Danny DeVito
Pääosissa: Jack Nicholson, Danny de Vito, Armand Assante

Amerikkalainen Teamster-ammattiliiton johtohahmo Jimmy Hoffa (s. 1913) katosi 30.7.1975 lähdettyään tapaamaan kahta mafian päämiestä Detroitin lähistöllä sijaitsevaan ravintolaan. Danny DeViton ohjaamassa Hoffa-elokuvassa Jack Nicholsonin esittämä Jimmy Hoffa istuu ravintolan parkkipaikalla olevan auton takapenkillä ja odottaa kohtalokkaan tapaamisen alkua. Samalla päähenkilön elämäntarinaa käydään läpi useina takaumina.

Hoffa (1992)

Muistan Hoffa-elokuvan jo 1990-luvulta ja erityisesti tuolloin markkinoinnissa käytetyn kohtauksen, jossa Jack Nicholson kääri hihat ja ryhtyy auttamaan rekkakuskia renkaan vaihdossa. Kohtauksessa käy selväksi, että ammattiliitto on työntekijälle tärkeä tuki eikä Hoffa pelkää käsiensä likaantumista.

En nähnyt elokuvaa tuoreeltaan, vaan vasta nyt liki 30 vuotta myöhemmin. Teos palasi mieleeni jo joulukuussa 2019, kun näin Martin Scorsesen elokuvan The Irishman (2019), mutten saanut Hoffaa käsiini kuin vasta nyt. Sekä Hoffassa että The Irishmanissa esitetään näkemys siitä, mitä Hoffalle tapahtui tuolloin katoamisen aikaan kesällä 1975. Varmuutta tapahtumista ei ole.

DeViton ohjaama Hoffa on ehdottomasti katsomisen arvoinen elämäkertaelokuva. Elokuvan rakenne on hyvä, samoin pääosan esittäjä Jack Nicholson. Joissakin kohtauksissa korostuu, että kuvaukset on tehty lavasteissa. Yksi esimerkki tästä on studiossa kuvattu metsästyskohtaus. Jos tällaisten yksityiskohtien ei anna häiritä, niin Hoffa on ansiokas kuvaus Jimmy Hoffan värikkäästä elämästä.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

Basic Instinct – vaiston varassa

(Basic Instinct, USA 1991)

Ohjaus: Paul Verhoeven
Pääosissa: Michael Douglas, Sharon Stone, George Dzundza

Brittiläisen elokuvalehti Empiren elokuun numerossa on mainio juttu Mario Kassarin ja Andrew Wajnan vuosina 1976-1995 luotsaamasta Carolco-elokuvayhtiöstä. Yhtiön tuottamia elokuvia ovat muun muassa Taistelija (1982), Rambo – taistelija 2 (1985), Noiduttu sydän/Angel Heart (1987), Rambo – taistelija 3 (1988), Terminator 2 – Tuomion päivä (1991), Total Recall – unohda tai kuole (1990) sekä Renny Harlinin Cliffhanger – kuilun partaalla (1993) ja Kurkunleikkaajien saari (1995). Ainakin itselleni Carolcon alkutunnari (YouTube-linkki) tuli 1980- ja 1990-luvuilla varsin tutuksi, ja se takasi yleensä mielenkiintoisen leffahetken.

Basic Instinct (1991)

Carolco-yhtiön tuotantoa on myös Paul Verhoevenin ohjaama Basic Instinct – vaiston varassa, joka on hollantilaisen Verhoevenin kolmas ohjaustyö Yhdysvalloissa. Sitä edelsivät toiminta- ja tieteiselokuvien klassikoksi noussut Robocop (1987) sekä Arnold Schwarzeneggerin sci-fi-hulluttelu Total Recall – unohda tai kuole (1990).

Basic Instinct on hitchcockmainen eroottisesti ladattu trilleri, jossa on tietty romanttisen romaanin vivahde. Elokuvassa sivuraiteille ajautunut sanfranciscolainen etsivä Nick Curran (Michael Douglas) päätyy ex-rokkarin raa’an murhan tutkinnan yhteydessä rikoskirjailija Catherine Tramellin (Sharon Stone) pauloihin ja sotkeutuu yhä vaarallisempaan leikkiin tämän kohtalokkaan oloisen naisen kanssa.

Jatka lukemista ”Basic Instinct – vaiston varassa”

Vain kuolleen ruumiini yli 2

(Die Hard 2, USA 1990)

Ohjaus: Renny Harlin
Pääosissa: Bruce Willis, Bonnie Bedelia, William Sadler

Die hard 2 (1990)

Vain kuolleen ruumiini yli 2 (Die Hard 2) on ohjaaja Renny Harlinin kolmas tai neljäs elokuva Hollywoodissa. Järjestysluku riippuu siitä ajoitetaanko elokuvat tekoprosessin vai julkaisuajankohdan mukaan.

Harlin kiinnitettiin Die Hard 2 -elokuvaan kesken Ford Fairlanen (1990) kuvausten, ks. aiempi bloggaus. Lopputuloksena oli, että elokuvia viimeisteltiin rinta rinnan ja Die Hard 2 ehti Yhdysvalloissa teattereihin viikkoa ennen Ford Fairlanea heinäkuussa 1990.

Die Hard 2 on sähäkkä ja viihdyttävä jatko-osa vuonna 1988 valmistuneelle John McTiernanin ohjaamalle Vain kuolleen ruumiini yli -elokuvalle. Jatko-osan käsikirjoitus pohjautuu Walter Wagerin kirjaan 58 Minutes (1987), jolla ei ole yhteyttä ensimmäiseen Die Hard -elokuvaan. Wagerin kirjasta oli suunnitteilla oma itsenäinen elokuvansa, mutta tuottajat kokivat, että tarina toimisi hyvin Die Hard-leffan jatko-osana.

Jatka lukemista ”Vain kuolleen ruumiini yli 2”

Rita Hayworth – avain pakoon

(The Shawshank Redemption, USA 1994)

Ohjaus: Frank Darabont
Pääosissa: Tim Robbins, Morgan Freeman, Bob Gunton

The Shawshank Redemption (1994)

Mikä on maailman paras elokuva? Perinteikkään Sight & Sound -lehden järjestämissä elokuvakriitikkojen äänestyksissä se on 50 vuoden ajan ollut Orson Wellesin Citizen Kane (1941). Viime vuonna kärkeen kiilasi toinen klassikko eli Alfred Hitchcockin Vertigo (1958), ks. BFI:n uutinen.

Mikäli asiaa kysytään suositun verkkopalvelu Internet Movie Databasen (IMDb) käyttäjiltä, niin maailman paras elokuva on Stephen Kingin pienoisromaaniin pohjautuva The Shawshank Redemption eli suomeksi Rita Hayworth – avain pakoon. Elokuvalla on nipin napin paremmat arviot kuin Kummisetä-elokuvalla (1972) ja sen jatko-osalla Kummisetä osa II (1974).

Frank Darabont’n (Vihreä maili, The Mist) ohjaama Avain pakoon kertoo pankkialan ammattilaisesta nimeltä Andrew Drufresne (Tim Robbins), joka on tuomittu Shawshankin vankilaan vaimonsa ja tämän rakastajan murhasta. Vankilassa Drufresne ystävystyy Redin (Morgan Freeman) kanssa, joka pystyy hankkimaan vankitovereilleen lähes mitä vain, esimerkiksi näyttelijä Rita Hayworthin julisteita.

Jatka lukemista ”Rita Hayworth – avain pakoon”