Killer Joe (2011)

Killer Joe (Yhdysvallat)
Ohjaus: William Friedkin
Pääosissa: Matthew McConaughey, Emile Hirsch, Juno Temple
Kesto: 99 min.
Ikäraja: K-16

Katsoin pari päivää sitten Friedkin Uncut -dokkarin (2018), joka kertoo Kovaotteiset miehet (1971) ja Manaaja (1973) -elokuvien ohjaajasta William Friedkinistä. Nyt jo 87-vuotias Friedkin vaikuttaa dokumentin perusteella olevan melko maanläheinen elokuva-alan ammattilainen, joka kuitenkin tietää oman tuotantonsa merkityksen.

Killer Joe (2011), ranskankielinen mainosjuliste.

Dokumentin innoittamana tartuin Friedkinin vuonna 2011 valmistuneeseen rikoselokuvaan Killer Joe, jossa näyttelevät Matthew McConaughey, Emile Hirsch, Juno Temple, Gina Gershon ja Thomas Haden Church. Elokuvassa rahavaikeuksissa oleva nuori mies kehittelee rikollisen juonen, jolla pyritään koko perheen voimin kuittaamaan alkoholisoituneen äidin henkivakuutusrahat. Apuun palkataan murhia sivubisneksenä toteuttava etsivä Joe Cooper (McConaughey) Dallasin poliisivoimista.

Tracy Lettsin näytelmään perustuva Killer Joe on mustalla huumorilla sävytetty rikoselokuva, jota voi luonnehtia hyvällä tavalla omalaatuiseksi. Jos pitää True Detective -sarjasta ja Tarantinon elokuvista, niin pitää varmasti myös tästä.

Quentin Tarantino esiintyy myös alussa mainitussa Friedkin Uncut -dokkarissa, jossa hän kertoo pitävänsä Friedkinin elokuvaa Pelon palkka (1977) yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista leffoista. Se on itselläni vielä näkemättä, mutta pitää korjata tämä puute pian. Päädyin itse asiassa tilaaman leffan Blu-ray-versiona, kuten myös Friedkinin elokuvat Manaaja (1973) ja Elää ja kuolla L.A.:ssa (1985). Nyt vaan odottamaan pakettia.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

Olen kuka haluat (2019)

Celle que vous croyez (Ranska)
Ohjaus: Safy Nebbou
Pääosissa: Juliette Binoche, Nicole Garcia, François Civil
Kesto: 102 min.
Ikäraja: K-12

Ranskalaisissa elokuvissa on monesti omanlainen, juonellisesti lievän anarkistinen ote. Entinen työkaverini sanoi hyvin, että ranskalaisen leffan hienous piilee siinä, että se voi päättyä milloin tahansa. Juonta voidaan viedä eteenpäin mielenkiintoisia sokkeloita pitkin ja päättää, että tämä päättyy nyt tähän.

Celle que vous croyez (2019)

Jotain tällaista voi kokea myös Safy Nebboun ohjaamassa elokuvassa Olen kuka haluat (2019). Siinä Juliette Binoche näyttelee Clairea, viisikymppistä, 20 avioliittovuoden jälkeen eronnutta, kahden pojan äitiä, joka aloittaa Facebookissa suhteen nuoremman miehen Alexin (François Civil) kanssa.

Jatka lukemista ”Olen kuka haluat (2019)”

Hissein Habre, a Chadian Tragedy (2016)

Hissein Habré, une tragédie tchadienne (Tšad, Senegal, Ranska)
Ohjaus: Mahamat-Saleh Haroun
Kesto: 78 min.

Kaikki tekevät syntiä.
Kaikki eivät kuitenkaan koe tällaista kohtaloa.
Miksi me jouduimme kärsimään niin paljon?

Tätä kysyvät monet Tšadin tasavallan asukkaat Mahamat-Saleh Harounin dokumenttielokuvassa Hissein Habre, a Chadian Tragedy. Elokuva kertoo Keski-Afrikan Tšadissa vuosina 1982-1990 hallinneen diktaattorin Hissène Habrén uhreista, joita arvioidaan olevan yli 40 000. Elokuvassa puheenvuoron saavat useat eloonjääneet.

Hissein Habre, a Chadian Tragedy (2016)

Hissène Habrén valtakauden kidutukset, murhat ja muut räikeät ihmisoikeusloukkaukset eivät välttämättä ole kaikille kovin tuttuja. Ainakin itselleni dokumenttielokuva paikkasi aukkoja lähihistorian tuntemuksessa. Hirmuhallitsijan valtaannousun taustalla häärivät Yhdysvallat ja Ranska, jotka tukivat Habréa, koska tämä loi vastavoiman Libyan Muammar Gaddafille (1969-2011). Tšadissa toteutetut kidutukset ja muut hirmuteot ohitettiin kylmästi.

Jatka lukemista ”Hissein Habre, a Chadian Tragedy (2016)”

The Post

(Britannia, USA 2017)

Ohjaus: Steven Spielberg
Pääosissa: Meryl Streep, Tom Hanks, Bob Odenkirk

Steven Spielbergin ohjaama The Post kertoo vuonna 1971 julki tulleista ns. Pentagonin papereista ja siitä, miten The Washington Post -lehden kustantaja (Meryl Streep) ja päätoimittaja (Tom Hanks) joutuvat tietovuodon takia tulenarkaan asemaan. Vuodon kohteena ollut puolustusministeri Robert McNamaran vuonna 1967 tilaama raportti kuvasi Vietnamin sodan vaiheita ja sisälsi tietoja, joita ei oltu kerrottu kongressille tai kansalle.

The Post (2017)

The Post on tärkeä ja hyvin toteutettu elokuva vapaan lehdistön merkityksestä ja vapauteen liittyvistä vastuukysymyksistä. Elokuvan varsinainen konteksti on 1970-luvun alun Yhdysvallat, jolloin maa kävi sotaa Vietnamissa ja Valkoisessa talossa hallitsi presidentti Richard Nixon. Elokuvan toinen konteksti on sen valmistumisvuosi 2017, joka oli presidentti Donald Trumpin ensimmäinen vuosi Valkoisessa talossa. Molempien presidenttien retoriikkaan kuului negatiivisuus lehdistöä kohtaan.

Jatka lukemista ”The Post”

Microhabitat

(Sogongnyeo, Etelä-Korea 2017)

Ohjaus: Jeon Go-Woon
Pääosissa: Esom, Ahn Jae-hong, Choi Deok-moon

Mikä tekee ihmisen onnelliseksi? Mitä 30-40-vuotiaan pitäisi tavoitella elämässään? Nämä ovat keskeisiä kysymyksiä eteläkorealaisen Jeon Go-Woonin esikoiselokuvassa Microhabitat. Elokuvan päähenkilöllä Misolla (Esom) on prioriteetit selvillä: hän haluaa viettää aikaa poikaystävänsä kanssa, polttaa savukkeita ja nauttia hyvästä viskistä.

Microhabitat (2017)

Miso työskentelee siivoojana ja kodinhoitajana hyvin toimeentulevien nuorten naisten tyylikkäissä kodeissa ja asuu itse karussa ja kylmässä huoneessa Etelä-Korean pääkaupungissa Soulissa. Kun hinnat maassa alkavat nopeasti kallistua, Miso laskeskelee, että hän voi säästää asumisessa. Niinpä hän irtisanoo vuokrasopimuksensa ja alkaa majoittua entisten opiskelu- ja bändikaveriensa luona. Kyläilyjen kautta aukeaa näkymä ystävien tekemiin valintoihin ja niiden seurauksiin, toisin sanoen siihen mistä nämä ovat omassa elämässään säästäneet tai luopuneet.

Jeon Go-Woonin elokuva on samaan aikaan kuvaus sekä yksilöiden elämänvalinnoista että siitä eteläkorealaisesta yhteiskunnasta, jossa valinnat tehdään. Elokuva on osa elokuva- ja tv-tuotantojen kokonaisuutta, joka kuvaa idän tiikeriksikin kutsutun maan kapitalismia ja kilpailua, joka vaatii usein suuria uhrauksia yksilöiden hyvinvoinnin kustannuksella. Samoja eriarvoisuuden teemoja on käsitelty muun muassa Parasite -elokuvassa (2019) ja Squid Game -sarjassa (2021).

Mikäli Etelä-Korean yhteiskunta ja sosiaaliturva kiinnostavat, niin suosittelen lukemaan myös Sosiaalivakuutus-verkkomedian artikkelin ”Sosiaaliturvan kauneuskilpailu, osa 8: Pienet menot, suuret tuloerot – Etelä-Korean sosiaaliturva palvelee taloutta”.

Microhabitat ei kuitenkaan ole edellä mainittujen Parasiten tai Squid Game -sarjan tapaan väkivaltainen elokuva, vaan osin humoristinen ja lämmin art house -elokuva yhden naisen ja tämän ystäväpiirin elämästä ja niistä kompromisseista, joita jokainen joutuu tekemään. Suosittelen.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Wikipedia

Songs My Brother Taught Me

(USA 2015)

Ohjaus: Chloé Zhao
Pääosissa: John Reddy, Jashaun St. John, Irene Bedard

Yksi kevään leffakohokohdista vaikuttaa olevan kiinalaissyntyisen Chloé Zhaon ohjaama Nomadland (2020). En ole vielä nähnyt leffaa, mutta katsoin ohjaajan debyyttielokuvan Songs My Brother Taught Me, joka sai ensi-iltansa vuoden 2015 Sundance-festivaaleilla.

Songs My Brother Taught Me (2015)

Songs My Brother Taught Me kertoo ihmisistä Pine Ridgen intiaanireservaatissa Etelä-Dakotan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Tarina keskittyy nuoreen mieheen nimeltä Johnny Winters (John Reddy) ja hänen pikkusiskoonsa Jashaun (Jashaun St. John). Lapset elävät alkoholiongelman kanssa kamppailevan äitinsä kanssa ja Johnny hankkii lisätuloja myymällä pimeitä pulloja reservaatin asukkaille.

Elokuva ei ole mikään kepeä katselukokemus, vaan kuvaus reservaatissa asuvien elämän haasteista. Ongelmista yleisin on alkoholi ja sen lieveilmiöt. Elokuvassa nähtävien Badlandsin kansallispuiston maisemien karuus tuntuu vertautuvan suoraan ihmisten elämän karuuteen.

Olen viime aikoina tuntenut vetoa niin sanottuihin moderneihin lännentarinoihin, kuten Taylor Sheridanin Sicario (2015), Hell Or High Water (2016), Wind River (2017) ja Yellowstone-tv-sarja (2018- ). Songs My Brother Taught Me on sukua näille teoksille, vaikkei olekaan niin toiminnallinen kuin edellä mainitut.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb