(USA 1992)
Ohjaus: Danny DeVito
Pääosissa: Jack Nicholson, Danny de Vito, Armand Assante
Amerikkalainen Teamster-ammattiliiton johtohahmo Jimmy Hoffa (s. 1913) katosi 30.7.1975 lähdettyään tapaamaan kahta mafian päämiestä Detroitin lähistöllä sijaitsevaan ravintolaan. Danny DeViton ohjaamassa Hoffa-elokuvassa Jack Nicholsonin esittämä Jimmy Hoffa istuu ravintolan parkkipaikalla olevan auton takapenkillä ja odottaa kohtalokkaan tapaamisen alkua. Samalla päähenkilön elämäntarinaa käydään läpi useina takaumina.
Muistan Hoffa-elokuvan jo 1990-luvulta ja erityisesti tuolloin markkinoinnissa käytetyn kohtauksen, jossa Jack Nicholson kääri hihat ja ryhtyy auttamaan rekkakuskia renkaan vaihdossa. Kohtauksessa käy selväksi, että ammattiliitto on työntekijälle tärkeä tuki eikä Hoffa pelkää käsiensä likaantumista.
En nähnyt elokuvaa tuoreeltaan, vaan vasta nyt liki 30 vuotta myöhemmin. Teos palasi mieleeni jo joulukuussa 2019, kun näin Martin Scorsesen elokuvan The Irishman (2019), mutten saanut Hoffaa käsiini kuin vasta nyt. Sekä Hoffassa että The Irishmanissa esitetään näkemys siitä, mitä Hoffalle tapahtui tuolloin katoamisen aikaan kesällä 1975. Varmuutta tapahtumista ei ole.
DeViton ohjaama Hoffa on ehdottomasti katsomisen arvoinen elämäkertaelokuva. Elokuvan rakenne on hyvä, samoin pääosan esittäjä Jack Nicholson. Joissakin kohtauksissa korostuu, että kuvaukset on tehty lavasteissa. Yksi esimerkki tästä on studiossa kuvattu metsästyskohtaus. Jos tällaisten yksityiskohtien ei anna häiritä, niin Hoffa on ansiokas kuvaus Jimmy Hoffan värikkäästä elämästä.
