Hissein Habre, a Chadian Tragedy (2016)

Hissein Habré, une tragédie tchadienne (Tšad, Senegal, Ranska)
Ohjaus: Mahamat-Saleh Haroun
Kesto: 78 min.

Kaikki tekevät syntiä.
Kaikki eivät kuitenkaan koe tällaista kohtaloa.
Miksi me jouduimme kärsimään niin paljon?

Tätä kysyvät monet Tšadin tasavallan asukkaat Mahamat-Saleh Harounin dokumenttielokuvassa Hissein Habre, a Chadian Tragedy. Elokuva kertoo Keski-Afrikan Tšadissa vuosina 1982-1990 hallinneen diktaattorin Hissène Habrén uhreista, joita arvioidaan olevan yli 40 000. Elokuvassa puheenvuoron saavat useat eloonjääneet.

Hissein Habre, a Chadian Tragedy (2016)

Hissène Habrén valtakauden kidutukset, murhat ja muut räikeät ihmisoikeusloukkaukset eivät välttämättä ole kaikille kovin tuttuja. Ainakin itselleni dokumenttielokuva paikkasi aukkoja lähihistorian tuntemuksessa. Hirmuhallitsijan valtaannousun taustalla häärivät Yhdysvallat ja Ranska, jotka tukivat Habréa, koska tämä loi vastavoiman Libyan Muammar Gaddafille (1969-2011). Tšadissa toteutetut kidutukset ja muut hirmuteot ohitettiin kylmästi.

Jatka lukemista ”Hissein Habre, a Chadian Tragedy (2016)”

Taming the Garden

(Georgia 2021)

Ohjaus ja käsikirjoitus: Salomé Jashi
Tuottajat: Vadim Jendreyko, Erik Winker, Martin Roelly, Salomé Jashi

Kaikenlaisia keräilyharrastuksia on olemassa, mutta Salomé Jashin ohjaama Taming the Garden esittelee yhden, jollaista en olisi heti osannut kuvitella. Dokumentaarinen elokuva kertoo Georgian entisen pääministerin harrastuksesta, joka on satoja vuosia vanhojen puiden keräily.

Taming the Garden (2021)

Käytännössä tämä tarkoittaa, että kerrostalon kokoisia puita kaivetaan Georgiassa juurineen maasta ja kuljetetaan rannikkoa pitkin ex-pääministerin yksityiseen puutarhaan.

Ohjaaja Salomé Jashi malttaa kuvata puiden liikutteluun liittyviä työvaiheita verkkaisesti, jolloin katsoja pääsee vähitellen kärryille siitä, mitä tapahtuu. Tekijät luottavat paikoitellen hyvinkin absurdien kuvien voimaan. Mitään ei selitellä.

Jatka lukemista ”Taming the Garden”

De Palma

(USA 2015)

Ohjaus: Noah Baumbach, Jake Paltrow
Esiintyjä: Brian De Palma

De Palma (2015)
De Palma (2015)

Espoo Ciné -elokuvafestivaali päättyi viime sunnuntaina. Kävin päätöspäivänä katsomassa Noah Baumbachin (The Squid and the Whale) ja Jake Paltrow’n (mm. NYPD Blue) ohjaaman De Palma -dokumentin, joka kertoo amerikkalaisesta elokuvaohjaajasta Brian De Palmasta. Dokkarissa De Palma kertoo elämästään ja elokuvistaan kronologisessa järjestyksessä. Tarinat ovat elokuvaharrastajalle kiehtovia, varsinkin jos tuntee ohjaajan tuotantoa.

De Palma -dokkari tuo mieleen vastikään katsomani dokumentin Milius (2013; lue Ylen juttu), joka kartoittaa De Palman aikalaisen John Miliuksen (mm. Conan – barbaari, Punainen vaara) uraa. Vaikka ohjaajien urapoluissa on eroja, niissä on paljon myös yhtymäkohtia. Yksi selvä yhtymäkohta on kollegajoukko, jonka kanssa töitä on tehty. Niin De Palman kuin Miliuksenkin vertaisryhmässä on sellaisia elokuvantekijöitä kuin Steven Spielberg, Martin Scorsese, George Lucas ja Paul Schrader. Francis Ford Coppolaa ei mielestäni De Palma -elokuvassa mainita, mutta hänkin kuuluu tähän samaan joukkoon.

Jatka lukemista ”De Palma”

Saman auringon alla

(V paprscích slunce, Venäjä, Saksa, Tšekki, Pohjois-Korea, Latvia 2015)

Ohjaus ja käsikirjoitus: Vitali Manski

“Näytätte synkiltä! Pystytte olemaan iloisempia!”, ohjeistaa mies megafoniin. Meneillään on Pohjois-Korean entisen johtajan Kim Jong-ilin muistoksi järjestettävän juhlaesityksen harjoitukset Pjongjangissa. Lavalla on lapsia ja nuoria.

”Ja isänmaallisesti!”, mies ohjeistaa.

Kun näytöksen suhteuttaa Pohjois-Korean yleiseen ihmisoikeustilanteeseen, päällimmäisiä tunteita ovat suru, ärtymys ja voimattomuuden tunne. Human Rights Watchin raportin (2015) mukaan:

The human rights situation in the Democratic People’s Republic of Korea (DPRK or North Korea) has remained dire under the control of Kim Jong-Un. The government is controlled by a one-party monopoly and dynastic leadership that do not tolerate pluralism and systematically denies basic freedoms. (…) The North Korea government has committed systematic human right abuses at a scale without parallel in the contemporary world—including extermination, murder, enslavement, torture, imprisonment, rape, forced abortions, and other sexual violence. (…) The government also practices collective punishment for supposed anti-state offenses, effectively enslaving hundreds of thousands of citizens, including children, in prison camps and other detention facilities where they face deplorable conditions and forced labor.

Lähde: World Report 2015: North Korea

Jatka lukemista ”Saman auringon alla”

Tavarataivas

(Suomi 2013)

Ohjaus ja käsikirjoitus: Petri Luukkainen
Tuottaja: Anssi Perttala

Tavarataivas (2013)
Tavarataivas (2013)

Sakari Kainulainen kirjoitti Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä (5/2014), että tutkimusten perusteella ”ihmisten tyytyväisyys omaan elämään kasvaa tulojen lisääntyessä, mutta onnellisuuden kasvu loppuu tietyn tulorajan jälkeen”. Juuri tästä kohtuullisuuden ja tasapainon löytämisestä on kyse myös Petri Luukkaisen Tavarataivas-dokumenttielokuvassa.

Elokuva kertoo 26-vuotiaasta Helsingissä asuvasta Petristä, joka vie kaikki tavaransa vuokravarastoon. Hän aloittaa tammikuun ensimmäisenä päivänä vuoden kestävän ihmiskokeen alasti tyhjässä kodissaan. Petri on päättänyt, että hän saa hakea takaisin yhden tavaran vuoden jokaisena päivänä. Katsoimme tämän vuonna 2013 valmistuneen elokuvan työpaikkamme tilaisuudessa 1.6.2015 osana Euroopan kestävän kehityksen viikkoa.

Jatka lukemista ”Tavarataivas”

Laulu koti-ikävästä

(Suomi 2013)

Ohjaus ja käsikirjoitus: Mika Ronkainen

Laulu koti-ikävästä (2013)
Laulu koti-ikävästä (2013)

Näin Mika Ronkaisen ohjaaman ja käsikirjoittaman dokumentin muutama viikko sitten. Olen sen jälkeen pyöritellyt mielessäni juurettomuuden kokemusta – sitä tunnetta, ettei oikein kuulu joukkoon.

Laulu koti-ikävästä on kertomus toiseudesta: suomalaisuudesta ja ruotsalaisuudesta. Elokuva alkaa vaikuttavasti, kun aktiiviuransa jo lopettanut bändi Aknestik virittelee tunnelmaa kesäfestarilla soittamalla biisinsä Suomirokkia. Bändin kitaristi Kai Latvalehto ei kuitenkaan tunne oloaan kotoisaksi, koska hän ei tunne olevansa oikea suomalainen.

Jatka lukemista ”Laulu koti-ikävästä”