Riefenstahl (2024)

Riefenstahl (Saksa)
Ohjaus: Andres Veiel
Esiintyjät: Leni Riefenstahl, Horst Kettner, Albert Speer
Kesto: 115 min.
Ikäraja: K-7

Kävin viime viikolla Espoo Cinéssä katsomassa Andres Veielen ohjaaman dokumentin saksalaisesta elokuvapersoonasta Leni Riefenstahlista (1902-2003). Elokuva esitettiin Kino Tapiolassa ja voit lukea lisää kyseisestä elokuvaviikostani täällä.

Riefensthal (2024) -elokuvan mainosjuliste.

Leni Riefenstahl oli monin tavoin uraauurtava näyttelijä ja elokuvantekijä, joka vaikutti erityisesti natsi-Saksan aikana. Tähän edellä olevaan virkkeeseen kiteytyy keskeisin dilemma: Riefenstahl toisaalta innovoi ja kehitti elokuvaa taidemuotona, mutta teki sen natsi-ideologian siipien suojissa.

Toisen maailmansodan jälkeen Riefenstahl pidätettiin, mutta häntä ei tuomittu sotarikoksista. Hänen kuitenkin todettiin olleen eräänlainen natsi-Saksan henkinen kanssamatkustaja. Hän itse kiisti jyrkästi tienneensä esimerkiksi keskitysleirien kauheuksista. Väitettä voi olla vaikea uskoa, koska Riefenstahl oli läheisissä väleissä natsi-Saksan johdon, kuten Adolf Hitlerin kanssa.

Näitä totuuden eri vaihtoehtoja tuodaan Andres Veielin dokumentissa monipuolisesti ja ansiokkaasti esiin. Katsojalle jätetään kuitenkin lopulta vastuu tehdä omat päätelmänsä. Dokumentissa nähtävissä haastatteluissa Riefenstahl puhuu itsestään taiteilijana ja elokuvantekijänä, joka ei halunnut ottaa kantaa poliittisiin asioihin.

Jatka lukemista ”Riefenstahl (2024)”

Black Box Diaries (2024)

Black Box Diaries (Japani, Britannia)
Ohjaus ja käsikirjoitus: Shiori Itō
Kesto: 103 min.
Ikäraja: K16

Olen viime kuukausien aikana katsonut useamman japanilaisen tai japanilaisesta kulttuurista kertovan elokuvan: Vuokraperheet (2024), Mishima – elämän neljä lukua (1985) ja Perfect Days (2023). Viimeisimpänä katsoin Oscar-ehdokkaana olevan dokumentin Black Box Diaries (2024), jossa nuori japanilainen naistoimittaja Shiori Itō tutkii omaa raiskaustaan.

Itō joutui vuonna 2015 seksuaalisen väkivallan uhriksi tokiolaisessa hotellissa, jonne vanhempi miestoimittaja hänet illanvieton päätteeksi raahasi. Tapaukseen liittyen on olemassa hotellin turvakameran tallenne sekä ovimiehen ja autonkuljettajan lausunnot, jotka tukevat Itōn kertomusta.

Poliisi on kuitenkin haluton tutkimaan tapausta rikoksena, koska tapahtumat ovat japanilaisen lainsäädännön mukaan tapahtuneet ”mustassa laatikossa” eli hotellihuoneessa, jossa ei ole ulkopuolisia todistajia. Lisäksi rikoksen tekijä on tunnettu miestoimittaja, jolla on korkea-arvoisia ystäviä, kuten pääministeri Shinzo Abe (1954-2022).

Tapaus on toisin sanoen juuri sellainen, joka herättää tutkivan journalistin mielenkiinnon. Shiori Itōn tilanne on kuitenkin monimutkainen, koska hän on samaan aikaan aihetta selvittävä journalisti ja rikoksen uhri.

Jatka lukemista ”Black Box Diaries (2024)”

20 Days in Mariupol (2023)

20 днів у Маріуполі (Ukraina)
Ohjaus: Mstyslav Tšernov
Kesto: 93 min.
Ikäraja: K16

Venäjä hyökkäsi Ukrainaan hieman yli kaksi vuotta sitten 24.2.2022 ja sotatoimet jatkuvat yhä. Sunnuntain ja maanantain välisenä yönä tällä viikolla Hollywoodissa palkittiin parhaan pitkän dokumenttielokuvan Oscar-palkinnolla Venäjän hyökkäyksen alkupäivistä kertova Mstyslav Tšernovin ohjaama 20 Days in Mariupol. Palkinto oli ensimmäinen ukrainalaiselle elokuvalle myönnetty Oscar.

20 Days in Mariupol (2023)

Venäjän sotatoimien alettua muutama toimittaja ja kuvaaja jäi piiritettyyn rannikkokaupunki Mariupoliin raportoimaan tapahtumista. Associated Pressille työskentelevä ukrainalainen Tšernov kollegoineen olivat näitä harvoja, ja heidän ansiostaan maailma sai tietää, mitä Mariupolissa tapahtui helmi-maaliskuussa 2022.

20 Days in Mariupol kokoaa kuvatusta materiaalista 20 päivän koosteen sodan aiheuttamista seurauksista. Ihmiset pakenevat kodeistaan, koteja tuhoutuu, läheisiä haavoittuu ja kuolee.

Kun noin puoli tuntia dokumentista on kulunut Vladimir Putinin määräämät iskut alkavat tappaa siviilejä, mm. 18-kuukautisen pojan ja 16-vuotiaan jalkapalloa pelanneen pojan. Seuraavaksi Venäjän armeija tekee ilmaiskun 9.3.2022 lastensairaalaan ja synnytysosastolle. Iskussa kuolee ainakin neljä ihmistä ja 16 haavoittuu. Kameramies taltioi myöhemmin kuolleen vastasyntyneen ruumiin.

Jatka lukemista ”20 Days in Mariupol (2023)”

Karaokeparatiisi (2022)

Karaokeparatiisi (Suomi)
Ohjaus: Einari Paakkanen
Käsikirjoitus: Einari Paakkanen
Kesto: 75 min.
Ikäraja: S

Einari Paakkasen ohjaama Karaokeparatiisi palkittiin eilen ansaitusti parhaan dokumenttielokuvan Jussi-palkinnolla. Pääsin näkemään elokuvan Järvenpään opiston elokuvakerhossa tammikuun lopussa. Ohjaaja oli tuolloin myös itse paikalla vastaamassa yleisön kysymyksiin.

Karaokeparatiisi (2022)

Karaokeparatiisi on kaunis kuvaus Suomesta ja suomalaisista karaoken harrastajista. Maailmalla karaokea lauletaan monesti ystävien kesken erillisissä vuokrattavissa karaokehuoneissa, mutta Suomessa on yleistynyt versio, jossa lauletaan baareissa ventovieraiden edessä.

Elokuva ei varsinaisesti pohdiskele syitä tähän suomalaiseen mieltymykseen, mutta esittelee ansiokkaasti joukon ihmisiä, jotka karaoke on vienyt mennessään.

Jatka lukemista ”Karaokeparatiisi (2022)”

Hissein Habre, a Chadian Tragedy (2016)

Hissein Habré, une tragédie tchadienne (Tšad, Senegal, Ranska)
Ohjaus: Mahamat-Saleh Haroun
Kesto: 78 min.

Kaikki tekevät syntiä.
Kaikki eivät kuitenkaan koe tällaista kohtaloa.
Miksi me jouduimme kärsimään niin paljon?

Tätä kysyvät monet Tšadin tasavallan asukkaat Mahamat-Saleh Harounin dokumenttielokuvassa Hissein Habre, a Chadian Tragedy. Elokuva kertoo Keski-Afrikan Tšadissa vuosina 1982-1990 hallinneen diktaattorin Hissène Habrén uhreista, joita arvioidaan olevan yli 40 000. Elokuvassa puheenvuoron saavat useat eloonjääneet.

Hissein Habre, a Chadian Tragedy (2016)

Hissène Habrén valtakauden kidutukset, murhat ja muut räikeät ihmisoikeusloukkaukset eivät välttämättä ole kaikille kovin tuttuja. Ainakin itselleni dokumenttielokuva paikkasi aukkoja lähihistorian tuntemuksessa. Hirmuhallitsijan valtaannousun taustalla häärivät Yhdysvallat ja Ranska, jotka tukivat Habréa, koska tämä loi vastavoiman Libyan Muammar Gaddafille (1969-2011). Tšadissa toteutetut kidutukset ja muut hirmuteot ohitettiin kylmästi.

Jatka lukemista ”Hissein Habre, a Chadian Tragedy (2016)”

Taming the Garden

(Georgia 2021)

Ohjaus ja käsikirjoitus: Salomé Jashi
Tuottajat: Vadim Jendreyko, Erik Winker, Martin Roelly, Salomé Jashi

Kaikenlaisia keräilyharrastuksia on olemassa, mutta Salomé Jashin ohjaama Taming the Garden esittelee yhden, jollaista en olisi heti osannut kuvitella. Dokumentaarinen elokuva kertoo Georgian entisen pääministerin harrastuksesta, joka on satoja vuosia vanhojen puiden keräily.

Taming the Garden (2021)

Käytännössä tämä tarkoittaa, että kerrostalon kokoisia puita kaivetaan Georgiassa juurineen maasta ja kuljetetaan rannikkoa pitkin ex-pääministerin yksityiseen puutarhaan.

Ohjaaja Salomé Jashi malttaa kuvata puiden liikutteluun liittyviä työvaiheita verkkaisesti, jolloin katsoja pääsee vähitellen kärryille siitä, mitä tapahtuu. Tekijät luottavat paikoitellen hyvinkin absurdien kuvien voimaan. Mitään ei selitellä.

Jatka lukemista ”Taming the Garden”