The Girl and The Spider (2021)

Das Mädchen und die Spinne (Sveitsi)
Ohjaus: Ramon Zürcher, Silvan Zürcher
Pääosissa: Henriette Confurius, Liliane Amuat, Ursina Lardi
Kesto: 99 min.
Ikäraja: 12

Kirjava joukko ihmisiä kohtaa asuntomuuton keskellä kahden päivän aikana. Kahden eri asunnon huoneisiin sijoittuvien tapahtumien keskiössä on Mara (Henriette Confurius), jonka kämppis Lisa (Liliane Amuat) on muuttamassa pois. Muuttopuuhien keskellä ihmisiä tulee ja menee.

Veljesten Ramon ja Silvan Zürcherin näytelmällisessä sveitsiläiselokuvassa lausutaan syvällisen tuntuisia lauseita ja katsotaan kanssanäyttelijöitä intensiivisesti silmiin. Elokuvassa on upeita kuvia ja tunnelmia, mutta lopputulos ei oikein kanna. Elokuva tavallaan ounastelee myrskyä, mutta lopulta taivas pysyy lattean harmaana.

The Girl and The Spider on saanut kriitikoilta varsin positiivisia arvioita. On myös todettu, että elokuva vaatii useamman katselukerran. Itsestäni tuntuu, että Zürcherin veljesten paras teos saattaa olla vasta tulossa.

Elokuva on esitetty mm. Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaaleilla vuonna 2021. Se on katsottavissa MUBI-palvelussa.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / R&A-festivaali

Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia (2021)

(Suomi)
Ohjaus: Teemu Nikki
Pääosissa: Petri Poikolainen, Marjaana Maijala, Samuli Jaskio
Kesto: 82 min.
Ikäraja: 12

Teemu Nikin ohjaama ja Jani Pösön tuottama elokuva Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia on erityislaatuinen elokuva monella tavalla.

Mustalla huumorilla sävytetty elokuva kertoo MS-taudin seurauksena rintakehästä alaspäin halvaantuneen ja sokeutuneen Jaakon (Petri Poikolainen) arjesta ja suhteesta Sirpaan (Marjaana Maijala), joka on myös vakavasti sairas. Pari on löytänyt toisensa verkossa, mutta he eivät ole vielä tavanneet. Yhteyttä pidetään puhelimella.

Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia (2021)

Elokuvassa on kaksi kerronnan tasoa: toisaalta se rakentaa trilleriä lähentelevän fiktiivisen tarinan ja toisaalta kuvaa, minkälaista on elämä sokeana ja liikuntavammaisena. Elokuvan tekninen toteutus tukee hienosti jälkimmäistä tavoitetta. Leffa on kuvattu tavalla, joka sumentaa suuren osan näkökentästä ja asettaa siten näkevän katsojan samaan asemaan päähenkilön kanssa. Myös elokuvan äänisuunnittelu tukee tätä kokemusta vahvasti. Elokuva luo vaikuttavan tarinallisen ja kokemuksellisen kokonaisuuden.

Jatka lukemista ”Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia (2021)”

Coda – Kahden maailman välissä (2021)

CODA (Yhdysvallat, Ranska)
Ohjaus: Siân Heder
Pääosissa: Emilia Jones, Troy Kotsur, Marlee Matlin
Kesto: 112 min.
Ikäraja: 12

Suomenkielisen lisänimensä mukaisesti Coda kertoo elämästä kahden maailman välissä. Päähenkilö nuori Ruby on perheensä ainoa, joka ei ole kuuro. Kalastuksella elantonsa hankkivan perheen isä, äiti ja veli ovat kuuroja, ja tytär Ruby toimii monessa tilanteessa perheensä tulkkina. Elokuvan nimi juontaa englanninkielisestä lyhenteestä CODA (Child of Deaf Adults).

CODA (2021)

Elokuva kuvaa elämää kuurona, hieman samaan tapaan kuin muutaman vuoden takainen upea Sound of Metal (2019). Coda on kuitenkin enemmän kasvutarina, kertomus nuoresta kuulevasta tytöstä, joka etsii ja löytää elämälleen tarkoitusta ja suuntaa. Ruby haluaa lähteä opiskelemaan musiikkia ja laulamista, joka on ristiriidassa vanhempien odotusten kanssa.

Coda perustuu ranskalaiseen elokuvaan La famille Béliere (2014), josta Siân Heder on ohjannut Massachusettsiin sijoittuvan englanninkielisen version. Tarinan kaari on tasapainoinen. Elokuva kattaa temaattisesti nuoren ihmisen kasvun, perheen merkityksen, talouden muutoksen, kalastajien ahdingon sekä uudenlaiset taloudellisen yhteistyön muodot. Lisäksi elokuvassa on maanläheistä huumoria ja kykyä iskeä myös tunteisiin.

Jatka lukemista ”Coda – Kahden maailman välissä (2021)”

Kuin taivaan lintu

(Sans toit ni loi / Vagabond, Ranska 1985)

Ohjaus: Agnès Varda
Pääosissa: Sandrine Bonnaire, Macha Méril, Stéphane Freiss

Uusimman Filmihullu-lehden (1/2022) teemana on ranskalaisohjaaja Agnès Varda (1928-2019). Lehden innoittamana päätin katsoa yhden Vardan merkkiteoksista, elokuvan Kuin taivaan lintu.

(Sans toit ni loi / Vagabond, 1985)

Elokuvan päähenkilö Mona Bergeron (Sandrine Bonnaire) on jollain lailla hukassa. Etelä-Ranskan viinialueella talvella repun ja teltan kanssa kiertelevästä nuoresta naisesta ei paljasteta kuin pieniä tiedon murusia, mutta elokuvan alku toteaa kaiken johtavan päähenkilön kuolemaan. Elokuvan missio on kertoa, keitä päähenkilö tapasi ja mitä tapahtui ennen kuolemaa.

Kuin taivaan lintu on rakennettu nerokkaasti, koska se pakottaa katsojan ottamaan jonkin kannan tapahtumiin ja päähenkilö Monan toimintaan. Päähenkilö on selkeästi normaalin sosiaalisen elämän ulkopuolella. Hän pummaa, varastaa ja välttelee vastuuta kaikesta. Hän haluaa olla vapaa – ja etäällä muista ihmisistä. Kuin taivaan lintu.

Jatka lukemista ”Kuin taivaan lintu”

The Post

(Britannia, USA 2017)

Ohjaus: Steven Spielberg
Pääosissa: Meryl Streep, Tom Hanks, Bob Odenkirk

Steven Spielbergin ohjaama The Post kertoo vuonna 1971 julki tulleista ns. Pentagonin papereista ja siitä, miten The Washington Post -lehden kustantaja (Meryl Streep) ja päätoimittaja (Tom Hanks) joutuvat tietovuodon takia tulenarkaan asemaan. Vuodon kohteena ollut puolustusministeri Robert McNamaran vuonna 1967 tilaama raportti kuvasi Vietnamin sodan vaiheita ja sisälsi tietoja, joita ei oltu kerrottu kongressille tai kansalle.

The Post (2017)

The Post on tärkeä ja hyvin toteutettu elokuva vapaan lehdistön merkityksestä ja vapauteen liittyvistä vastuukysymyksistä. Elokuvan varsinainen konteksti on 1970-luvun alun Yhdysvallat, jolloin maa kävi sotaa Vietnamissa ja Valkoisessa talossa hallitsi presidentti Richard Nixon. Elokuvan toinen konteksti on sen valmistumisvuosi 2017, joka oli presidentti Donald Trumpin ensimmäinen vuosi Valkoisessa talossa. Molempien presidenttien retoriikkaan kuului negatiivisuus lehdistöä kohtaan.

Jatka lukemista ”The Post”

White Material

(Ranska, Kamerun 2009)

Ohjaus: Claire Denis
Pääosissa: Isabelle Huppert, Christopher Lambert, Isaach de Bankolé

White Material kertoo sisällissotaan ajautuneesta nimeämättömästä afrikkalaisesta valtiosta ja maassa pitkään asuneesta ranskalaisesta perheestä, joka omistaa paikallisen kahviplantaasin. Plantaasin toimintaa johtava Maria Vial (Isabelle Huppert) pyrkii kaikin keinoin saamaan sadon korjattua, vaikka aseelliset joukot lähestyvät ja työntekijät pakenevat.

White Material (2009)

Afrikassa varttuneen ranskalaisen elokuvaohjaajan Claire Denis’n elokuva onnistuu näennäisen yksinkertaisella tavalla kuvaamaan sisällissodan romahduttavia vaikutuksia varsin hienojakoisesti. Tarinan keskushahmo on Isabelle Huppertin esittämä Maria, joka on johtaja, yrittäjä, valkoinen, ranskalainen, nainen ja äiti. Kaikki nämä roolit ja niihin liittyvät koodistot sekä kolonialismin historiallinen painolasti lomittuvat Denis’n ja Marie NDiayen käsikirjoituksessa ja Huppertin näyttelijätyössä.

Huppertin upean roolisuorituksen rinnalla nähdään myös mainio Christopher Lambert, jonka tunnetuimmat roolit lienevät elokuvissa Greystoke legenda Tarzanista, apinain kuninkaasta (1984) ja Highlander – kuolematon (1986). Lambert on nähty myös Arto Paasilinnan romaanin Jäniksen vuosi ranskalaisessa filmatisoinnissa (IMDb).

Jatka lukemista ”White Material”