Olen kuka haluat (2019)

Celle que vous croyez (Ranska)
Ohjaus: Safy Nebbou
Pääosissa: Juliette Binoche, Nicole Garcia, François Civil
Kesto: 102 min.
Ikäraja: K-12

Ranskalaisissa elokuvissa on monesti omanlainen, juonellisesti lievän anarkistinen ote. Entinen työkaverini sanoi hyvin, että ranskalaisen leffan hienous piilee siinä, että se voi päättyä milloin tahansa. Juonta voidaan viedä eteenpäin mielenkiintoisia sokkeloita pitkin ja päättää, että tämä päättyy nyt tähän.

Celle que vous croyez (2019)

Jotain tällaista voi kokea myös Safy Nebboun ohjaamassa elokuvassa Olen kuka haluat (2019). Siinä Juliette Binoche näyttelee Clairea, viisikymppistä, 20 avioliittovuoden jälkeen eronnutta, kahden pojan äitiä, joka aloittaa Facebookissa suhteen nuoremman miehen Alexin (François Civil) kanssa.

Jatka lukemista ”Olen kuka haluat (2019)”

Both Sides of the Blade (2022)

Avec Amour et Acharnement (Ranska)
Ohjaus: Claire Denis
Pääosissa: Juliette Binoche, Vincent Lindon, Bulle Ogier
Kesto: 116 min.
Ikäraja: K12

Kävin eilen elokuvissa katsomassa Claire Denis’n ohjaaman kolmiodraaman Both Sides of the Blade. Elokuva esitettiin Espoo Cinéssa 3.9.2022 iltapäivänäytöksenä Tapiolan kulttuurikeskuksessa.

Both Sides of the Blade (2022)

Both Sides of the Blade kertoo onnellisen oloisesta keski-ikäisestä pariskunnasta, Sarasta (Juliette Binoche) ja Jeanista (Vincent Lindon), jotka elokuvan alussa uivat paratiisinomaisessa rantakohteessa. Kotiinpaluu sateiseen Pariisiin aiheuttaa kuitenkin elämän tasapainon katoamisen, kun menneisyydestä saapuu yhteinen tuttu ja Saran entinen rakastaja François (Grégoire Colin).

Jatka lukemista ”Both Sides of the Blade (2022)”

The Girl and The Spider (2021)

Das Mädchen und die Spinne (Sveitsi)
Ohjaus: Ramon Zürcher, Silvan Zürcher
Pääosissa: Henriette Confurius, Liliane Amuat, Ursina Lardi
Kesto: 99 min.
Ikäraja: 12

Kirjava joukko ihmisiä kohtaa asuntomuuton keskellä kahden päivän aikana. Kahden eri asunnon huoneisiin sijoittuvien tapahtumien keskiössä on Mara (Henriette Confurius), jonka kämppis Lisa (Liliane Amuat) on muuttamassa pois. Muuttopuuhien keskellä ihmisiä tulee ja menee.

Veljesten Ramon ja Silvan Zürcherin näytelmällisessä sveitsiläiselokuvassa lausutaan syvällisen tuntuisia lauseita ja katsotaan kanssanäyttelijöitä intensiivisesti silmiin. Elokuvassa on upeita kuvia ja tunnelmia, mutta lopputulos ei oikein kanna. Elokuva tavallaan ounastelee myrskyä, mutta lopulta taivas pysyy lattean harmaana.

The Girl and The Spider on saanut kriitikoilta varsin positiivisia arvioita. On myös todettu, että elokuva vaatii useamman katselukerran. Itsestäni tuntuu, että Zürcherin veljesten paras teos saattaa olla vasta tulossa.

Elokuva on esitetty mm. Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaaleilla vuonna 2021. Se on katsottavissa MUBI-palvelussa.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / R&A-festivaali

Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia (2021)

(Suomi)
Ohjaus: Teemu Nikki
Pääosissa: Petri Poikolainen, Marjaana Maijala, Samuli Jaskio
Kesto: 82 min.
Ikäraja: 12

Teemu Nikin ohjaama ja Jani Pösön tuottama elokuva Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia on erityislaatuinen elokuva monella tavalla.

Mustalla huumorilla sävytetty elokuva kertoo MS-taudin seurauksena rintakehästä alaspäin halvaantuneen ja sokeutuneen Jaakon (Petri Poikolainen) arjesta ja suhteesta Sirpaan (Marjaana Maijala), joka on myös vakavasti sairas. Pari on löytänyt toisensa verkossa, mutta he eivät ole vielä tavanneet. Yhteyttä pidetään puhelimella.

Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia (2021)

Elokuvassa on kaksi kerronnan tasoa: toisaalta se rakentaa trilleriä lähentelevän fiktiivisen tarinan ja toisaalta kuvaa, minkälaista on elämä sokeana ja liikuntavammaisena. Elokuvan tekninen toteutus tukee hienosti jälkimmäistä tavoitetta. Leffa on kuvattu tavalla, joka sumentaa suuren osan näkökentästä ja asettaa siten näkevän katsojan samaan asemaan päähenkilön kanssa. Myös elokuvan äänisuunnittelu tukee tätä kokemusta vahvasti. Elokuva luo vaikuttavan tarinallisen ja kokemuksellisen kokonaisuuden.

Jatka lukemista ”Sokea mies, joka ei halunnut nähdä Titanicia (2021)”

Coda – Kahden maailman välissä (2021)

CODA (Yhdysvallat, Ranska)
Ohjaus: Siân Heder
Pääosissa: Emilia Jones, Troy Kotsur, Marlee Matlin
Kesto: 112 min.
Ikäraja: 12

Suomenkielisen lisänimensä mukaisesti Coda kertoo elämästä kahden maailman välissä. Päähenkilö nuori Ruby on perheensä ainoa, joka ei ole kuuro. Kalastuksella elantonsa hankkivan perheen isä, äiti ja veli ovat kuuroja, ja tytär Ruby toimii monessa tilanteessa perheensä tulkkina. Elokuvan nimi juontaa englanninkielisestä lyhenteestä CODA (Child of Deaf Adults).

CODA (2021)

Elokuva kuvaa elämää kuurona, hieman samaan tapaan kuin muutaman vuoden takainen upea Sound of Metal (2019). Coda on kuitenkin enemmän kasvutarina, kertomus nuoresta kuulevasta tytöstä, joka etsii ja löytää elämälleen tarkoitusta ja suuntaa. Ruby haluaa lähteä opiskelemaan musiikkia ja laulamista, joka on ristiriidassa vanhempien odotusten kanssa.

Coda perustuu ranskalaiseen elokuvaan La famille Béliere (2014), josta Siân Heder on ohjannut Massachusettsiin sijoittuvan englanninkielisen version. Tarinan kaari on tasapainoinen. Elokuva kattaa temaattisesti nuoren ihmisen kasvun, perheen merkityksen, talouden muutoksen, kalastajien ahdingon sekä uudenlaiset taloudellisen yhteistyön muodot. Lisäksi elokuvassa on maanläheistä huumoria ja kykyä iskeä myös tunteisiin.

Jatka lukemista ”Coda – Kahden maailman välissä (2021)”

Microhabitat

(Sogongnyeo, Etelä-Korea 2017)

Ohjaus: Jeon Go-Woon
Pääosissa: Esom, Ahn Jae-hong, Choi Deok-moon

Mikä tekee ihmisen onnelliseksi? Mitä 30-40-vuotiaan pitäisi tavoitella elämässään? Nämä ovat keskeisiä kysymyksiä eteläkorealaisen Jeon Go-Woonin esikoiselokuvassa Microhabitat. Elokuvan päähenkilöllä Misolla (Esom) on prioriteetit selvillä: hän haluaa viettää aikaa poikaystävänsä kanssa, polttaa savukkeita ja nauttia hyvästä viskistä.

Microhabitat (2017)

Miso työskentelee siivoojana ja kodinhoitajana hyvin toimeentulevien nuorten naisten tyylikkäissä kodeissa ja asuu itse karussa ja kylmässä huoneessa Etelä-Korean pääkaupungissa Soulissa. Kun hinnat maassa alkavat nopeasti kallistua, Miso laskeskelee, että hän voi säästää asumisessa. Niinpä hän irtisanoo vuokrasopimuksensa ja alkaa majoittua entisten opiskelu- ja bändikaveriensa luona. Kyläilyjen kautta aukeaa näkymä ystävien tekemiin valintoihin ja niiden seurauksiin, toisin sanoen siihen mistä nämä ovat omassa elämässään säästäneet tai luopuneet.

Jeon Go-Woonin elokuva on samaan aikaan kuvaus sekä yksilöiden elämänvalinnoista että siitä eteläkorealaisesta yhteiskunnasta, jossa valinnat tehdään. Elokuva on osa elokuva- ja tv-tuotantojen kokonaisuutta, joka kuvaa idän tiikeriksikin kutsutun maan kapitalismia ja kilpailua, joka vaatii usein suuria uhrauksia yksilöiden hyvinvoinnin kustannuksella. Samoja eriarvoisuuden teemoja on käsitelty muun muassa Parasite -elokuvassa (2019) ja Squid Game -sarjassa (2021).

Mikäli Etelä-Korean yhteiskunta ja sosiaaliturva kiinnostavat, niin suosittelen lukemaan myös Sosiaalivakuutus-verkkomedian artikkelin ”Sosiaaliturvan kauneuskilpailu, osa 8: Pienet menot, suuret tuloerot – Etelä-Korean sosiaaliturva palvelee taloutta”.

Microhabitat ei kuitenkaan ole edellä mainittujen Parasiten tai Squid Game -sarjan tapaan väkivaltainen elokuva, vaan osin humoristinen ja lämmin art house -elokuva yhden naisen ja tämän ystäväpiirin elämästä ja niistä kompromisseista, joita jokainen joutuu tekemään. Suosittelen.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Wikipedia