Ohjaus: Aaron Schneider Pääosissa: Tom Hanks, Stephen Graham, Elisabeth Shue
Greyhound (2020)
Apple purjehti marraskuussa 2019 Netflixin, HBO:n ja muiden suoratoistopalveluiden apajille avaamalla oman Apple TV+ -palvelunsa. Eilen 10.7.2020 julkaistiin palvelun ensimmäinen korkeamman profiilin elokuva, kun Aaron Schneiderin ohjaama USS Greyhound tuli tilaajien katsottavaksi. Elokuvan ensi-illan piti olla teattereissa jo keväällä, mutta koronavirusepidemian takia elokuva julkaistiin Applen suoratoistopalvelun kautta.
Elokuva perustuu C. S. Foresterin romaaniin ja kertoo sota-alus USS Greyhoundin johtamasta kansainvälisestä laivueesta, joka kuljettaa toisen maailmansodan aikana tuhansia sotilaita ja tarvikkeita liittoutuneiden avuksi Atlantin yli. Keskellä valtamerta uhkana ovat sääolojen ohella natsi-Saksan sukellusveneet.
Tom Hanksin käsikirjoittama USS Greyhound on napakka meritaisteluiden varaan rakentuva jännitys- ja sotaelokuva. Leffa ei ole mikään mammutti, kuten sotaelokuvilla joskus on tapana, vaan kertoo tarinan tiiviisti 90 minuutissa.
Ohjaus: Rian Johnson Pääosissa: Daniel Craig, Chris Evans, Jamie Lee Curtis
Knives Out (2019)
Katsoin muutama päivä sitten Rian Johnsonin (mm. Brick, Star Wars: The Last Jedi) ohjaaman ja käsikirjoittaman elokuvan Veitset esiin – Kaikki ovat epäiltyjä. Kyseessä on huumorilla sävytetty moderni versio perinteisestä Sherlock Holmes- tai Hercule Poirot -mysteeristä, jossa arvuutellaan kuka on syyllinen käsillä olevaan rikokseen.
Menestyneenä dekkarikirjailijana omaisuuden luoneen Harlan Thrombeyn (Christopher Plummer) perhe on kokoontunut juhlimaan perheenpään 85-vuotissyntymäpäivää. Juhlia seuraavana aamuna Harlan löytyy kartanonsa työhuoneesta kurkku auki viillettynä. Mitä on tapahtunut? Kuka on syyllinen?
Juonesta ei kannata sanoa yhtään enempää, koska käänteet ovat tärkeä osa elokuvan viehätystä. Sen tohtii kuitenkin sanoa, että henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia ja näyttelijäkaarti upea. Elokuvassa esiintyvät Christopher Plummerin lisäksi muun muassa Daniel Craig, Jamie Lee Curtis, Don Johnson, Chris Evans, Ana de Armas, Michael Shannon, LaKeith Stanfield ja Frank Oz.
Muutaman päivän kuluttua katselusta huomaan miettiväni yhä elokuvan juonta. Jälkeenpäin ajateltuna tarinassa on joitakin heikkouksia, mutta muutoin ansiokas toteutus korvaa nämä puutteet. Elokuva kannattaa siis ehdottomasti katsoa – varsinkin marraskuulle siirtynyttä uutta Daniel Craigin luotsaamaa James Bond -elokuvaa odotellessa.
Ohjaus: William H. Brown Pääosissa: Barry Nelson, Peter Lorre, Linda Christian
Climax!: Casino Royale (1954)
Sean Connery näytteli maailman tunnetuinta salaista agenttia James Bondia ensimmäisenä valkokankaalla vuonna 1962. Barry Nelson oli kuitenkin kaikkein ensimmäinen James Bond. Nelson nimittäin esitti Bondia amerikkalaisessa Casino Royale-tv-filmatisoinnissa jo vuonna 1954.
Kyseessä on vajaan tunnin mittainen Climax!-tv-sarjan tuotanto, joka kuvattiin suorana CBS-yhtiön studioilla Hollywoodissa. Kolmeen näytökseen jaettu elokuva esitteli Ian Flemingin luoman James Bondin maailmalle vain vuoden Casino Royale -romaanin (1953) ilmestymisen jälkeen.
Televisiosovituksessa on otettu tiettyjä vapauksia juonen ja hahmojen suhteen. Bond on amerikkalainen James ”Jimmy” Bond, CIA:n agentti, jolla on apunaan Britannian salaisen palvelun agentti Clarence Leiter (Michael Pate). Kansallisuudet ja organisaatiot ovat kääntyneet päinvastoin kuin Flemingin kirjoissa ja myöhemmissä elokuvissa, joissa Felix Leiter on CIA:n agentti ja Bond Britannian ylpeys. Valerie Mathis (Linda Christian) puolestaan on yhdistelmä romaanin Rene Mathis- ja Vesper Lynd -hahmoista.
Näyttelijätyötä on mielenkiintoista seurata tässä suorana esitetyssä tv-näytelmässä. Barry Nelson suoriutuu roolistaan kunnialla, vaikka tuntuukin olevan paikoitellen hieman hämillään kolme numeroa liian suuressa puvuntakissaan. Rahapulaan joutunutta KGB:n asiamiestä Le Chiffreä esittää legendaarinen Peter Lorre. Kaikkien aikojen ensimmäinen Bond-pahiksen tulkinta on syntynyt! Ja varsin vakuuttavasti. Elokuvassa nähdään myös ensimmäinen Bond-vempain, joka on kävelykeppiase.
Ohjaus: Richard Kelly Pääosassa: Jake Gyllenhaal, Jena Malone, Maggie Gyllenhaal
Donnie Darko (2001)
Richard Kellyn ohjaama Donnie Darko yhdistää sci-fiä ja psykologista jännitystä. Kyseessä on eräänlainen nuorten aikuisten E.T., jossa on vaikutteita David Lynchin elokuvista. Elokuvan juonen yksityiskohdat ovat paikoitellen vaikeasti avautuvia, mutta toisaalta kokonaisuus on niin hypnoottinen, että se jää kummittelemaan alitajuntaan pitkäksi aikaa.
Elokuva kertoo Donald ”Donnie” Darkosta (Jake Gyllenhaal), teini-ikäisestä pojasta, joka asuu Middlesex-nimisessä kaupungissa Marylandin osavaltiossa. Donnie on kolmilapsisen perheen keskimmäinen, joka käy terapiassa tunteiden hallintaongelmien takia.
Eräänä aamuna Donnie herää golf-kentältä. Käy ilmi, että lentokoneen turbiini on yöllä tippunut taivaalta suoraan Donnien huoneeseen. Lisäksi hän alkaa nähdä näkyjä pupuasuun sonnustautuneesta miehestä.
Ohjaus: Bong Joon-ho Pääosissa: Song Kang-ho, Lee Sun-kyun, Cho Yeo-jeong, Choi Woo-shik
Parasite (2019)
Pääsin vihdoin viime torstaina katsomaan eteläkorealaisen Bong Joon-hon ohjaaman ja käsikirjoittaman Parasite-elokuvan, josta on pöhisty leffapiireissä jo pidemmän aikaa. Suomessa elokuva saapui teatterilevitykseen 31.1.2020 ja tänään 2.3.2020 julkaistujen katsojatilastojen mukaan elokuvan on nähnyt Suomessa jo 129 596 katsojaa minun lisäkseni.
Parasite on palkittu muun muassa Cannes’n elokuvajuhlilla ja viimeksi helmikuussa Oscar-gaalassa muun muassa parhaana elokuvana. Tapaus oli ainutlaatuinen, koska ulkomainen elokuva ei ole aiemmin voittanut parhaan elokuvan Oscaria. Jopa presidentti Donald Trump noteerasi voiton omalla tavallaan, ks. NYT-juttu.
Katselukokemuksen kannalta on parempi, mitä vähemmän elokuvasta tietää etukäteen. Sen verran voi turvallisesti kuitenkin sanoa, että elokuva kertoo nelihenkisestä eteläkorealaisesta perheestä, joka sinnittelee hyvin pienillä tuloilla. Kun perheen pojalle avautuu mahdollisuus opettaa englantia varakkaan perheen tyttärelle, koko perhe tarttuu oljenkorteen.
Ohjaus: Renny Harlin Pääosissa: Nick Cheung, Richie Jen, Yang Zi
Kävin eilen elokuvissa katsomassa Renny Harlinin uusimman ohjauksen Bodies At Rest. Teos esitettiin Hyvinkään Red Carpet -elokuvafestivaaleilla (31.8.2019) ja se oli samalla elokuvan ensiesitys Suomessa ja ylipäätään Kiinan ulkopuolella. Elokuvan ensiesitys oli Hong Kongin elokuvafestivaaleilla aiemmin tänä vuonna.
Bodies At Rest -elokuva sijoittuu hongkongilaiselle ruumishuoneelle, johon kolme aseistautunutta pahista rynnii varastamaan luotia erään kalmon sisästä. Patologi ja harjoittelija joutuvat pahaan pinteeseen.
Tästä alkaa 90 minuutin pituinen “kissa ja hiiri” -leikki, joka hyödyntää totuttuja ja samalla parhaita toimintaelokuvien kaavoja. Elokuva tuo rajatun tilankäytön myötä mieleen Harlinin aiemman elokuvan Mindhunters (2004). Perinteitä kunnioittaen Bodies At Rest -leffa ajoittuu jouluun – kuten vaikkapa kaksi ensimmäistä Die Hard -elokuvaa.
Kokonaisuutena Bodies At Rest on energinen toimintaelokuva, jonka päänäyttelijöiden Nick Cheungin (patologi) ja Yang Zin (harjoittelija) työskentelyä on miellyttävä katsoa. Taistelukohtaukset on toteutettu ammattitaidolla.
Renny Harlin oli itse paikalla elokuvateatteri Kinomassa ennen näytöksen alkua. Hän kertoi noin 15 minuutin ajan urastaan sekä elokuvatuotantojen eroista Suomessa, Yhdysvalloissa ja Kiinassa. Harlin muisteli lämmöllä Die Hard 2 -elokuvan Euroopan ensi-iltaa elokuvateatteri Bristolissa Helsingissä vuonna 1990. Yleisö oli tuolloin noussut seisomaan, kun SibeliuksenFinlandia alkoi soida. Tämä oli selkeästi ollut ohjaajalle merkityksellinen hetki uralla. Myös Bodies At Rest -elokuvassa on Harlinin teoksille tyypillinen Suomi-viittaus.
Renny Harlin Hyvinkäällä 31.8.2019 Bodies At Rest -elokuvan näytöksessä
Harlin valotti lopuksi Bodies At Rest -elokuvan käsikirjoitusprosessin vaiheita, johon kuului Hollywoodista ostetun käsikirjoituksen käännöksiä kiinaksi, englanniksi ja taas takaisin kiinaksi. Jokaisessa käännös- ja muokkausvaiheessa tuli pieniä muutoksia, jonka jälkeen käsikirjoitus näyttäytyi paikoin sekavana. Vasta alkuperäisen – Teksasiin sijoittuvan – käsikirjoituksen lukeminen avasi muokkausvaiheen tuottamat epäselvyydet.
