Avainsana: Japani

Julkaistu

Black Box Diaries (2024)

Black Box Diaries (Japani, Britannia)
Ohjaus ja käsikirjoitus: Shiori Itō
Kesto: 103 min.
Ikäraja: K16

Olen viime kuukausien aikana katsonut useamman japanilaisen tai japanilaisesta kulttuurista kertovan elokuvan: Vuokraperheet (2024), Mishima – elämän neljä lukua (1985) ja Perfect Days (2023). Viimeisimpänä katsoin Oscar-ehdokkaana olevan dokumentin Black Box Diaries (2024), jossa nuori japanilainen naistoimittaja Shiori Itō tutkii omaa raiskaustaan.

Itō joutui vuonna 2015 seksuaalisen väkivallan uhriksi tokiolaisessa hotellissa, jonne vanhempi miestoimittaja hänet illanvieton päätteeksi raahasi. Tapaukseen liittyen on olemassa hotellin turvakameran tallenne sekä ovimiehen ja autonkuljettajan lausunnot, jotka tukevat Itōn kertomusta.

Poliisi on kuitenkin haluton tutkimaan tapausta rikoksena, koska tapahtumat ovat japanilaisen lainsäädännön mukaan tapahtuneet ”mustassa laatikossa” eli hotellihuoneessa, jossa ei ole ulkopuolisia todistajia. Lisäksi rikoksen tekijä on tunnettu miestoimittaja, jolla on korkea-arvoisia ystäviä, kuten pääministeri Shinzo Abe (1954-2022).

Tapaus on toisin sanoen juuri sellainen, joka herättää tutkivan journalistin mielenkiinnon. Shiori Itōn tilanne on kuitenkin monimutkainen, koska hän on samaan aikaan aihetta selvittävä journalisti ja rikoksen uhri.

Jatka lukemista ”Black Box Diaries (2024)”
Julkaistu

Vuokraperheet (2024)

レンタル×ファミリー/ Rentaru famirii (Japani)
Ohjaus: Takehito Sakamoto
Pääosissa: Shun Shioya, Nanami Kawakami, Yua Shiraishi, Denden
Kesto: 107 min.
Ikäraja: K12
Ensi-ilta: 11.10.2024

Tänään perjantaina tuli Suomessa teatterilevitykseen Takehito Sakamoton ohjaama Vuokraperheet-elokuva, joka käsittelee perheenjäsenten vuokrausta. Japanissa on kymmenisen yritystä, jotka todellakin vuokraavat perheenjäseniä erilaisiin sosiaalisiin tilanteisiin, esimerkiksi isän yksinhuoltajaperheeseen tai kavereita synttäreille.

Vuokraperheet (2023) -elokuva teattereissa 11.10.2024.

Vuokrattavat perheenjäsenet ovat näyttelijöitä, jotka täydentävät erilaisia sosiaalisia tilanteita. Ohjeistukseen kuuluu, että näyttelijää voi pitää kädestä, mutta ei sen enempää.

Vuokraperheet on fiktiivinen elokuva, joka käsittelee tätä perheenjäsenten vuokrausta ja sen seurannaisvaikutuksia. Elokuva jakautuu kolmeen episodiin, joista viimeinen, Nanako-tytön tarina tuntuu tavallaan elokuvan sydämeltä, koska se on dramaturgisesti vaikuttavin.

Jatka lukemista ”Vuokraperheet (2024)”
Julkaistu

Drive My Car (2021)

Doraibu mai kâ (Japani)
Ohjaus: Ryûsuke Hamaguchi
Pääosissa: Hidetoshi Nishijima, Tôko Miura, Reika Kirishima
Kesto: 179 min.
Ikäraja: K-12

Jos olisin mukana tekemässä koko illan elokuvaa, toivoisin sen olevan kuin Drive My Car. Tässä on niin moni asia kohdallaan, että elokuvan katsominen tuntuu sielussa saakka.

Elokuva tarjoaa upeita kuvia Japanista, sydämen sivistystä, lunta, jazzia ja klassista. Tarina, tunnelma, näyttelijät ja tietysti myös Saab 900 ovat osa onnistunutta kokonaisuutta.

Drive My Car (2021)

Ryûsuke Hamaguchin ohjaama elokuva perustuu japanilaisen Haruki Murakamin Drive My Car -nimiseen noin 40 sivun novelliin, joka avaa novellikokoelman Miehiä ilman naisia (Tammi 2016).

Jatka lukemista ”Drive My Car (2021)”
Julkaistu

To The Ends of the Earth

(Tabi no owari sekai no hajimari, Uzbekistan, Japani 2019)

Ohjaus: Kiyoshi Kurosawa
Pääosissa: Atsuko Maeda, Ryo Kase, Shôta Sometani

Elokuvat voivat parhaimmillaan olla kuin matkoja vieraisiin maihin ja kulttuureihin. Kiyoshi Kurosawan To The Ends of the Earth on tällainen matka Uzbekistaniin.

To The Ends of the Earth (2019)

Elokuva kertoo japanilaisesta tv-reportterista Yokosta (Atsuko Maeda) ja kuvausryhmästä, jotka tekevät makasiiniohjelmaa Uzbekistanista ja kiertävät kuvaamassa paikallisia nähtävyyksiä. Työn kautta käy ilmi, ettei yhteistä ymmärrystä paikallisten kanssa aina löydy. Erityisen eristyneeksi olonsa kokee tv-reportteri Yoko, joka jää ulkopuoliseksi myös omasta, pelkästään miehistä koostuvasta kuvausryhmästään. Lopulta Samarkandin ja Tashkentin kadut muuttuvat pelottavan yksinäisiksi.

Tartuin tähän Japanin ja Uzbekistanin diplomaattisuhteiden 25-vuotijuhlan kunniaksi tehtyyn elokuvaan nimenomaan Uzbekistanin takia, jossa minulla oli mahdollisuus vierailla vuonna 2003. Olin osa viiden hengen suomalaista ryhmää, joka oli toteuttamassa Punaisen Ristin nuorten lehtiprojektia Keski-Aasiassa paikallisten Punaisen Puolikuun toimijoiden kanssa.

Yksi mieleenpainuva muisto tuolta matkalta on se, kun seisoin keskellä yötä uzbekistanilaisen isäntäni kanssa kolmekaistaisen ja palmujen reunustaman autoväylän varrella Taskentissa ja yritimme liftata taksia lentokentälle. Muu suomalainen matkaseurueeni oli jo menossa edellä toisessa autossa. Sillä hetkellä koin Yokon tavoin olevani maailmassa varsin yksin.

Kolmikaistaisten ja vilkkaasti liikennöityjen autoväylien lisäksi tunnistan Kiyoshi Kurosawan kauniista elokuvasta paljon tuttuja asioita. Elokuvan tärkeimmän huomion tekee kuitenkin reportteri Yokoa puhutteleva poliisi, joka toteaa, ettemme voi tutustua tai ymmärtää toisiamme ellemme puhu ja jaa ajatuksiamme. Vain tutustumalla toisiimme voimme ymmärtää toisiamme. Tämä totuus pysyy ajankohtaisena.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb

Julkaistu

Naapurini Totoro

(Tonari no Totoro, Japani 1988)

Ohjaus: Hayao Miyazaki
Ääninä: Noriko Hidaka, Chika Sakamoto, Shigesato Itoi, Sumi Shimamoto

Mein ja Satsukin äiti on sairaalassa ja tytöt muuttavat yliopistossa työskentelevän isänsä kanssa uuteen kotiin metsän laidalle. Aikuisten ollessa poissa tytöt kohtaavat Totoron ja muita metsän asukkaita, jotka tuntuvat ymmärtävät heitä hieman paremmin kuin aikuiset. Hayao Miyazakin ohjaama animaatio on kaunis ja lämmin elokuva lapsen maailmasta ja mielikuvituksen voimasta.

Jatka lukemista ”Naapurini Totoro”

Julkaistu

Scene At The Sea

(Ano natsu, ichiban shizukana umi, Japani 1991)

Ohjaus: Takeshi Kitano
Pääosissa: Kuroudo Maki, Hiroko Oshima, Sabu Kawahara, Nenzo Fujiwara

Japanilaisen Takeshi Kitanon draama Scene At The Sea on kertomus kuuron roskakuskin Shigerun unelmasta ratsastaa aalloilla surffilaudalla. Tyttöystävä Takano seuraa poikaystäväänsä, kun tämä toteuttaa tavoitettaan. Elokuvassa ei juuri puhuta, vaan hallitsevana on Hisaishin säveltämä musiikki.

Jatka lukemista ”Scene At The Sea”