Oscar-palkinnot jaetaan tänä sunnuntaina 95:ttä kertaa. Tilaisuuden Hollywoodissa juontaa Jimmy Kimmel ja Yle Teema esittää gaalan suorana sunnuntain ja maanantain välisenä yönä 13.3.2023. Silloin selviää ketkä voittavat himoitut pokaalit.
Katsoin vielä viime metreillä kolme Oscar-ehdokkuuksia kerännyttä elokuvaa: Länsirintamalta ei mitään uutta (2022), Blonde (2022) ja Aftersun (2022). Eric Rohmerin Talvitarina (1992) tuli katsottua muuten vaan.
Tänäkin vuonna parhaan elokuvan palkinnosta kisaa peräti kymmenen elokuvaa. Ehdokkaiden määrää lisättiin vuonna 2009, jotta yhä useampi elokuva saisi näkyvyyttä Oscar-ehdokkuudestaan. Vuoden parhaiden töiden palkitsemisen ohella Oscarit ovatkin elokuvien markkinointia parhaimmillaan.
Miten palkintojen saajat valitaan ja ketkä tänä vuonna mahdollisesti voittavat? Lue Eilen elokuvissa -blogin veikkaukset seuraavassa.
On jälleen Oscarien aika, kun Yhdysvaltain elokuva-akatemia jakaa arvostetut palkinnot sunnuntain ja maanantain välisenä yönä 27.3.2022. Palkintogaala on viime vuosina ollut erilaisten kohujen kohteena.
Olen viime päivinä katsonut useamman ehdokaselokuvan, mm. Coda – Kahden maailman välissä (2021), tick, tick…BOOM! (2021), King Richard (2021) ja The Eyes of Tammy Faye (2021).
Muistan katsoneeni Oscar-gaalaa suorana ensimmäisen kerran 1990-luvun alussa, kun sitä esitettiin Filmnet-elokuvakanavalla. Gaalaa juonsivat noina vuosina ensin Billy Crystal ja sitten Whoopi Goldberg – ja sitten he molemmat vuorotellen.
Viime vuosina palkintogaalassa on tapahtunut erilaisia kömmähdyksiä ja akatemiaa on kritisoitu sokeudesta vähemmistöjä kohtaan. Kömmähdyksistä yksi sattui vuoden 2017 palkintogaalassa, jossa La La Land (2016) -elokuvan ilmoitettiin ensin saaneen parhaan elokuvan palkinnon. Hetken kuluttua selvisi, että palkinnon jakajille oli annettu väärä kuori ja parhaan elokuvan palkinnon voittikin Moonlight (2016).
Esitän seuraavassa veikkaukseni voittajista. Veikkaus perustuu omiin fiiliksiini ja elokuva-alan eri medioiden arvioihin. Tänä vuonna eniten ehdokkuuksia ovat keränneet Jane Campionin ohjaama The Power Of The Dog (12 kpl) sekä Denis Villeneuve’n ohjaama Dyyni (10 kpl). Ihan kaikkia ehdokkuuksia saaneita elokuvia en ole nähnyt, mutta alla olevasta voittajaveikkauslistasta minulla on näkemättä vain Drive My Car, Cruella, Encanto sekä The Long Goodbye, Audible ja Robin Robin.
Ohjaus: Jordan Peele
Pääosissa: Daniel Kaluuya, Allison Williams, Bradley Whitford
Get Out (2017)
Chris (Daniel Kaluuya) ja Rose (Allison Williams) ovat tavallisen oloinen nuori amerikkalainen pari. Asiat muuttuvat kuitenkin oudoiksi, kun Rose vie Chrisin tapaamaan vanhempiaan maaseudulle. Chris on vaaleaihoisen Rosen ensimmäinen tummaihoinen poikaystävä ja hän tuntee olonsa erittäin vaivautuneeksi vanhempien ja tuttavien syynissä.
Jordan Peelen ohjaama ja käsikirjoittama Get Out on jännittävä, yllättävä ja hauska. Jollain tasolla elokuva tuo mieleen brittileffa Shaun of the Deadin (2004), vaikkei tarinassa olekaan zombeja. Tunnelma on samankaltainen.
Peelen debyyttiohjaus Get Out on ehdolla sunnuntain ja maanantain välisenä yönä neljän Oscar-palkinnon voittajaksi (paras elokuva, paras miespääosa Daniel Kaluuya, paras ohjaus ja paras alkuperäinen käsikirjoitus). Toivottavasti leffa menestyy. Suosittelen katsottavaksi.
Ohjaus: Lenny Abrahamson
Pääosissa: Brie Larson, Jacob Tremblay, Sean Bridgers
Room (2015)
Tätä elokuvaa varten ei oikein voi valmistautua. Room on intensiivinen, pelottava ja voimakas. Elokuva kertoo viisivuotiaasta Jack-pojasta (Jacob Tremblay) ja tämän äidistä (Brie Larson), jotka ovat kidnappaajan vankeina pienessä lukitussa huoneessa.
Jack on elänyt koko elämänsä samassa huoneessa kokematta ulkomaailmaa kertaakaan. Äiti pitää pojalle yllä mielikuvitusmaailmaa, joka antaa selityksen sille, miksi he eivät ikinä poistu huoneesta.
Lenny Abrahamsonin ohjaama Room on hieno elokuva. Se ei mässäile kauheuksilla, vaan pyrkii kertomaan äidin ja pojan tarinan mahdollisimman autenttisesti ja inhimillisesti. En osaa täysin arvioida, kuinka realistista on kasvattaa lapsi viisivuotiaaksi saakka yhdessä pienessä suljetussa tilassa. Tästä huolimatta elokuvan kerronta pysyy kohtuullisen uskottavana – muutamaa yksityiskohtaa lukuun ottamatta, joita en juonellisista syistä mainitse.
Se mikä valitettavasti on varmasti totta, on se, että tälläkin hetkellä maailmassa on lukuisia lapsia kaapattuina jossakin. Kaappauksia tehdään järjestäytyneissä yhteiskunnissa, mutta eritoten uhan alla ovat sota-alueilla elävät lapset. Esimerkiksi Unicef on kiinnittänyt huomiota siihen, että lasten asema konfliktialueilla on heikentynyt huomattavasti, ks. tiedote 28.12.2017.
Brie Larson palkittiin roolistaan parhaan naispääosan esittäjän Oscar-palkinnolla vuonna 2016.
Sepitetyt tarinat paljastavat kuvitteellisuutensa yleensä sillä, että niistä on jätetty pois elämään kuuluvat kököt ja kiusalliset hetket. Kenneth Lonerganin ohjaamassa ja käsikirjoittamassa elokuvassa Manchester by the Sea nämä piinalliset hetket ovat mukana. On kohtaamisia hautajaisissa, jolloin ei löydy sanoja. On tavallista small talkia, joka ei vain luonnistu. Ja on ensihoitajia, jotka eivät saa paareja ja vainajaa sisään ambulanssiin, kun omaiset seuraavat vieressä.
Manchester by the Sea on pieni kaupunki Yhdysvaltain itärannikolla, noin 50 kilometriä Bostonista koilliseen. Se on myös veljesten Lee (Casey Affleck) ja Joe Chandlerin (Kyle Chandler) kotikaupunki. Tosin Lee on muuttanut muutamia vuosia aiemmin Bostoniin, jossa hän työskentelee talonmiehenä. Kun Joe kuolee, Lee palaa kotiseudulle järjestelemään asioita ja huolehtimaan Joen alaikäisestä pojasta.
Manchester by the Sea -elokuva on koskettava draama ihmisten ja perheiden kohtaamista vastoinkäymisistä ja selviytymisistä. Casey Affleck tekee leffassa hienon roolisuorituksen sosiaalisesti varautuneena miehenä, jonka pitäisi jaksaa vaikka tuntuu, ettei pysty.
Paremmin verkkokauppajättinä tunnetun Amazonin tuottama elokuva palkittiin kahdella Oscarilla: Affleck miespääosasta ja Kenneth Lonergan käsikirjoituksesta. Vaikuttava elementti elokuvassa on myös Lesley Barberin säveltämä musiikki. Suosittelen.
Ohjaus: Barry Jenkins
Pääosissa: Alex R. Hibbert, Ashton Sanders, Trevante Rhodes, Mahershala Ali
Moonlight (2016)
Kävin katsomassa Barry Jenkinsin ohjaaman Moonlight-elokuvan maaliskuun alussa. Tämä oli pian Oscar-gaalan jälkeen, jossa elokuva palkittiin sekaannusten jälkeen parhaana elokuvana. En ole ehtinyt kirjoittaa elokuvasta aiemmin, mutta päätin viimein ponnistaa muutaman rivin. Tästä elokuvasta nimittäin kannattaa kirjoittaa.
Moonlight perustuu Tarell Alvin McCraneyn julkaisemattomaan näytelmään In Moonlight Black Boys Look Blue. Näytelmän nimi kuvaa itse asiassa elokuvan nimeä paremmin, mistä on tarinassa on kyse. Elokuva kertoo Chiron-pojan kasvutarinan Miamin lähiössä. Kohtaamme pienen Chironin ensi kertaa, kun hän juoksee pakoon isompia kiusaajia. Kotona odottaa äiti, jolla on orastava huumeongelma. Muita läheisiä ei ole.
