Verkkopäiväkirja näkemistäni elokuvista
(USA 2013)
Ohjaus: Steve McQueen
Pääosissa: Chiwetel Ejiofor, Michael Kenneth Williams, Michael Fassbender
Tummaihoinen Northup (Chiwetel Ejiofor) oli vapaa perheellinen mies Saratogasta New Yorkista. Orjakauppiaat kuitenkin sieppasivat hänet vuonna 1841 Washingtonissa, jossa hän oli vierailulla musiikkona. Orjuus oli tuolloin vielä laillista Washingtonissa. Northup vietti seuraavat 12 vuotta orjuudessa epäinhimillisissä oloissa.
(USA 2010)
Ohjaus: Darren Aronofsky
Pääosissa: Natalie Portman, Vincent Cassel, Mila Kunis
Baletti on pelottavaa. Kaukaa katsottuna se on herkän kaunista, mutta jos tarkastellaan läheltä esimerkiksi balleriinojen jalkoja, niin näky onkin pelottava. Darren Aronofskyn (Unelmien sielunmessu, The Wrestler – painija) ohjaama Black Swan on baletin lailla karuuden ja kauneuden ristiriita. Se kuvaa vastakohtia taiturimaisesti ja sulauttaa ne yhdeksi mysteeriksi.
Elokuva seuraa nuoren tanssijan Nina Sayersin (Natalie Portman) nousua Joutsenlammen päärooliin newyorkilaisessa baletissa. Thomas Leroyn (Vincent Cassel) ohjaamassa versiossa Nina näyttelee sekä hyvän Odetten että pahan kaksoisolennon Odilen roolit. Ninan pyrkimys täydelliseen tanssiin alkaa kuitenkin vaikuttaa yksityiselämään ja myös tanssijan minä alkaa jakautua hyvään ja pahaan.
(USA 2009)
Ohjaus: Scott Cooper
Pääosissa: Jeff Bridges, Maggie Gyllenhaal, Robert Duvall
Bad Blake (Jeff Bridges) on loppuunkulunut ja alkoholisoitunut country-muusikko, joka keikkailee pikkupaikkakuntien keilahalleissa ja kuppiloissa. Rahat ja terveys ovat lähestulkoon kadonneet, mainetta ja ylpeyttä on jäljellä enää hitunen. Miehen ura ja elämä ovat vääjäämättä valumassa aavikon hiekkaan.
Elähdyttävä tuulen vire puhaltaa kuitenkin Santa Fessä, jossa Blake tutustuu paikalliseen toimittajaan, Jean Craddockiin (Maggie Gyllenhaal). Jean ja tämän nelivuotias poika Buddy (Jack Nation) saavat uupuneen muusikon pohtimaan elämäänsä uudelleen.
(All the President’s Men, USA 1976)
Ohjaus: Alan J. Pakula
Pääosissa: Dustin Hoffman, Robert Redford, Jack Warden
Yhteisten asioiden hoito eli politiikka on tärkeää, muttei aina niin säkenöivää. Kaikkia kiinnostavaksi politiikka muuttuu usein skandaalien myötä. Yksi modernin politiikan klassikkoskandaaleista on Watergate-skandaali, johon sotkeutui myös Yhdysvaltain presidentti Richard Nixon. Presidentin miehet seuraa Washington Post -lehden toimittajien Bob Woodwardin (Robert Redford) ja Carl Bernsteinin (Dustin Hoffman) selvitystyötä, kun nämä paljastivat salailuvyyhden, joka johti lopulta presidentti Nixonin eroon vuonna 1974.
(USA 2008)
Ohjaus: Kathryn Bigelow
Pääosissa: Jeremy Renner, Anthony Mackie, Brian Geraghty
The Hurt Locker on realistinen kuvaus Yhdysvaltain armeijan pomminpurkajien työstä Irakissa. Elokuva seuraa kolmihenkisen pommitiimin (Jeremy Renner, Anthony Mackie, Brian Geraghty) työskentelyä ja eloa Irakin pölyisissä maisemissa. Leffa alkaa räjähtävästi ja meno jatkuu lähes lopputeksteihin saakka. Paikka paikoin keskiössä olevien urhojen meininki äityy hieman liian härkämäiseksi, mutta kokonaisuutena elokuva on hyvä. Kovin ainutlaatuinen The Hurt Locker ei ole, koska amerikkalainen viihdeteollisuus on tuottanut jo monia laadukkaita Lähi-Itä-aiheisia tv-sarjoja ja elokuvia (mm. Generation Kill, Syriana ja Merijalkaväen mies). The Hurt Lockerin juoni poukkoilee hieman ja lopputulos on kudelma pommeja ja väijytyksiä. Tämän voi toki tulkita sodan realistiseksi kuvaukseksi. Elokuva on joka tapauksessa yksi suurimmista suosikeista Oscar-palkintojen saajaksi tänä yönä Suomen aikaa. Pian nähdään kuinka käy. IMDb-linkki
(Inglourious Basterds, USA 2009)
Ohjaus: Quentin Tarantino
Pääosissa: Brad Pitt, Mélanie Laurent, Christoph Waltz
Miksi tehdä taas elokuva natseista? Quentin Tarantinon kohdalla vastaus lienee se, että toisen maailmasodan viralliset pahikset tarjoavat niin vahvoja hyvän ja pahan elementtejä, ettei elokuvaa voi olla tekemättä. Saksalaisille kyllä soisi välillä lomaa syntipukin roolistaan, mutta minkäs teet? Edellä sanotun jälkeen voi todeta, että Tarantinon elokuva on törkeän tyylikäs ja erilainen sotaelokuva. En saanut itseäni leffateatteriin, mutta elokuva toimii myös dvd-versiona kotisohvalta katsottuna.