Remo – aseeton ja vaarallinen (1985)

Remo Williams: The Adventure Begins (Yhdysvallat)
Ohjaus: Guy Hamilton
Pääosissa: Fred Ward, Joel Grey, Kate Mulgrew
Kesto: 116 min.
Ikäraja: K-16

Katsoin uudelleen elokuvan Remo – aseeton ja vaarallinen, jonka alkuperäinen nimi on Remo Williams: The Adventure Begins. Näin leffan ensi kertaa keväällä 1990 ja ostin Arrow’n Blu-ray-julkaisun helmikuussa 2024. Tämä oli laskujeni mukaan kolmas katselukerta – ehkä tämä kerta sanoo toden tästä teoksesta.

Kuvassa Arrow Videon julkaisema Blu-ray-julkaisu elokuvasta Remo – aseeton ja vaarallinen (1985), jonka alkuperäinen nimi on Remo Williams: The Adventure Begins. Ostin tämän helmikuussa 2024.

Remo on kasaritoimintaelokuva hieman eri tvistillä. Ohjaajana on Guy Hamilton (1922-2016), joka tunnetaan muun muassa Bond-leffoista. Remo perustuu kioskikirjasarjaan The Destroyer, jota kirjoittivat Warren Murphy ja Richard Sapir 1970-luvulta alkaen. Suomessa kirjoja (Surmaaja, Remo ja Remo Special) on julkaistu vuosina 1977-1992. Elokuvaversio Remosta ei menestynyt ja Begins-leffa jäi viimeiseksi. 

Remo – aseeton ja vaarallinen -elokuvan tyylilajin määrittely ei ole ihan suoraviivaista. Tämä on kasaritoimintaa, jossa on ripaus huumoria, agenttitoimintaa ja lisämausteena taikuutta ja itämaista mystiikkaa. Useimmiten huumori on tarkoituksellista ja joskus myös ei-tarkoituksellista.

Jatka lukemista ”Remo – aseeton ja vaarallinen (1985)”

Colors-jengit (1988)

Colors (Yhdysvallat)
Ohjaus: Dennis Hopper
Pääosissa: Sean Penn, Robert Duvall, Maria Conchita Alonso
Kesto: 120 min.
Ikäraja: K-16
Ensi-ilta: 26.08.1988

Colors-jengit seuraa Los Angelesin kaduilla partioivan poliisiparin työtä. Toinen poliiseista on kokenut jermu ja toinen höyrypäinen nuorukainen. Asetelma saattaa kuulostaa Tappavalta aseelta tai kymmeneltä muulta amerikkalaiselta toimintaleffalta, mutta Dennis Hopperin (mm. Easy Rider) ohjaaman elokuvan erottaa muista aikalaisista sen realistinen ote.

Colors-jengit (1988) -elokuva mainosjuliste

Tarina seuraa kahta poliisia: kokeneempaa Bob Hodgesia (Robert Duvall) ja nuorempaa, impulsiivisempaa Danny McGavinia (Sean Penn). He partioivat alueilla, joilla jengit määrittävät arjen säännöt. Kaksikon dynamiikka toimii elokuvan selkärankana – Duvallin rauhallinen, lähes filosofinen ote törmää Pennin hahmon lyhytpinnaisuuteen ja haluun todistaa itseään.

One Battle After Another -elokuvassa viimeksi karikatyyrimäisen kapiaisen roolin tehnyt Sean Penn on uskottavan ärsyttävä myös tässä lähes 40 vuotta varhaisemmassa roolissa. Vastikään menehtynyt Robert Duvall (1931-2026) puolestaan tekee jälleen yhden onnistuneen roolin vakuuttavana vanhempana miehenä.

Jatka lukemista ”Colors-jengit (1988)”

Mies ja alaston ase (2025)

The Naked Gun (Yhdysvallat)
Ohjaus: Akiva Schaffer
Pääosissa: Liam Neeson, Pamela Anderson, Danny Huston
Kesto: 85 min.
Ikäraja: K12
Ensi-ilta: 1.8.2025

Kävin perjantaina katsomassa uuden Mies ja alaston ase -leffan. Elokuva on jatkumoa Hei, me pamputetaan! eli Police Squad! (1982) -tv-sarjalle ja kolmelle aiemmalle Mies ja alaston ase -elokuvalle. Ensimmäisen Mies ja alaston ase (1988) -elokuvan näin vuonna 1991 ja sen jälkeen näiden leffojen kanssa on tullut viihdyttyä aika monta tuntia.

Mies ja alaston ase (2025) eli The Naked Gun -elokuvan leffajuliste.

Tieto uudesta Seth MacFarlanen (mm. Family Guy, Ted) tuottamasta Mies ja alaston ase -elokuvasta herätti ensin vain yhden kysymyksen: miksi tämäkin komediaklassikko pitää tehdä uudestaan? Nyt kun olen nähnyt elokuvan, voin todeta, että lopputulos on varsin hyvä, ja on sinänsä hieno asia, että tätäkin saagaa pidetään elossa.

Kyse ei ole uudelleen filmatisoinnista, vaan Frank Drebininin pojan (Liam Neeson) toilailuista samaisessa Los Angelesin poliisipiirissä, jossa isä (Leslie Nielsen) palveli 1980- ja 1990-luvuilla. Uuden elokuvan pääosissa nähdään Neesonin ohella Pamela Anderson ja Danny Houston, joista kaikki ovat oivallisia valintoja rooleihinsa. Myös aiemmista elokuvista tuttu Priscilla Presley tekee pienen, välähdyksenomaisen esiintymisen.

Jatka lukemista ”Mies ja alaston ase (2025)”

Vaikenemisen laki (1985)

Code of Silence (Yhdysvallat)
Ohjaus: Andrew Davis
Pääosissa: Chuck Norris, Henry Silva, Dennis Farina
Kesto: 101 min.
Ikäraja: K16

Vaikenemisen laki vuodelta 1985 on Chuck Norrisin filmografian helmiä. Kyseessä on Orion-yhtiön tuottama ja Andrew Davisin ohjaama varsin pätevä toimintaelokuva, jossa Norris esittää chicagolaista ylikonstaapeli Eddie Cusackia.

Code of Silence (1985)

Elokuvan alussa Cusack johtaa poliisioperaatiota, jonka tarkoituksena on pidättää Comacho-jengiläisiä. Homma menee kuitenkin solmuun, kun paikalle saapuu toisen rikollisryhmittymän eli Luna-perheen mörököllit aseineen. Tästä kehkeytyy rikollisperheiden välienselvittely, jonka seurauksena Comancho-jengin johtaja murhauttaa Luna-perheen jäseniä ja sieppaa perheen hyveellisen tyttären Dianan (Molly Hagan).

Norrisin esittämä Cusack joutuu lopulta suojelemaan Dianaa ja hoitelemaan Tony Lunan (Mike Genovese) ja Luis Comachon (Henry Silva) yksin, koska poliisikollegat karttavat Cusackia. Tämä johtuu siitä, ettei Cusack suostu valehtelemaan poliisikollegan puolesta, joka on ampunut afroamerikkalaisen nuorukaisen ilman syytä. Cusack siis rikkoo vaikenemisen lain – josta myös elokuvan nimi juontuu.

Jatka lukemista ”Vaikenemisen laki (1985)”

Jesse Stone: Videokameramurhaajat (2005)

Stone Cold (Yhdysvallat, Kanada)
Ohjaus: Robert Harmon
Pääosissa: Tom Selleck, Jane Adams, Reg Rogers
Kesto: 87 min.
Ikäraja: K-15

Tom Selleck esittää tässä televisioon tehdyssä rikoselokuvassa Robert B. Parkerin luomaa poliisipäällikkö Jesse Stonea. Parkerin kirjoihin perustuvia tv-elokuvia on tehty yhteensä yhdeksän, joista Jesse Stone: Videokameramurhaajat (alkup. Stone Cold) on ensimmäinen.

Stone Cold (2005)

Yhdysvaltain itärannikolla sijaitsevassa Paradisen pikkukaupungissa tapahtuu useampi murha, joita Los Angelesista muuttanut poliisipäällikkö tiimeineen ryhtyy selvittämään. Kuten monesti vastaavissa rikossarjoissa myös tällä kertaa päähenkilöllä on omat haasteensa elämässä. Jesse Stone on eronnut ja taistelee liiallisen alkoholinkäytön kanssa.

Elokuvan tunnelma on syksyisen rannikkokaupungin tapaan hieman melankolinen, johon Selleckin rauhallinen karisma sopii vallan mainiosti. Selleckin rinnalla muissa rooleissa nähdään mm. Viola Davis ja Mimi Rogers. Elokuvan koko pituudelta soiva pianomusiikki lisää usvan ohella surumielistä fiilistä.

Nelonen on esittänyt tämän mukiinmenevän rikoselokuvan vuosina 2009 ja 2010. Leffa löytyy tällä hetkellä myös Applen iTunes Storesta, josta sen itse katsoin sateisen lauantai-illan ratoksi.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

Killer Joe (2011)

Killer Joe (Yhdysvallat)
Ohjaus: William Friedkin
Pääosissa: Matthew McConaughey, Emile Hirsch, Juno Temple
Kesto: 99 min.
Ikäraja: K-16

Katsoin pari päivää sitten Friedkin Uncut -dokkarin (2018), joka kertoo Kovaotteiset miehet (1971) ja Manaaja (1973) -elokuvien ohjaajasta William Friedkinistä. Nyt jo 87-vuotias Friedkin vaikuttaa dokumentin perusteella olevan melko maanläheinen elokuva-alan ammattilainen, joka kuitenkin tietää oman tuotantonsa merkityksen.

Killer Joe (2011), ranskankielinen mainosjuliste.

Dokumentin innoittamana tartuin Friedkinin vuonna 2011 valmistuneeseen rikoselokuvaan Killer Joe, jossa näyttelevät Matthew McConaughey, Emile Hirsch, Juno Temple, Gina Gershon ja Thomas Haden Church. Elokuvassa rahavaikeuksissa oleva nuori mies kehittelee rikollisen juonen, jolla pyritään koko perheen voimin kuittaamaan alkoholisoituneen äidin henkivakuutusrahat. Apuun palkataan murhia sivubisneksenä toteuttava etsivä Joe Cooper (McConaughey) Dallasin poliisivoimista.

Tracy Lettsin näytelmään perustuva Killer Joe on mustalla huumorilla sävytetty rikoselokuva, jota voi luonnehtia hyvällä tavalla omalaatuiseksi. Jos pitää True Detective -sarjasta ja Tarantinon elokuvista, niin pitää varmasti myös tästä.

Quentin Tarantino esiintyy myös alussa mainitussa Friedkin Uncut -dokkarissa, jossa hän kertoo pitävänsä Friedkinin elokuvaa Pelon palkka (1977) yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista leffoista. Se on itselläni vielä näkemättä, mutta pitää korjata tämä puute pian. Päädyin itse asiassa tilaaman leffan Blu-ray-versiona, kuten myös Friedkinin elokuvat Manaaja (1973) ja Elää ja kuolla L.A.:ssa (1985). Nyt vaan odottamaan pakettia.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet