Porto

(Portugali, Ranska, USA, Puola 2016)

Ohjaus: Gabe Klinger
Pääosissa: Anton Yelchin, Lucie Lucas, Françoise Lebrun

Porto (2016)

Gabe Klingerin ohjaama Porto on toinen kahdesta elokuvasta, jotka onnistuin katsomaan osana tämän vuoden Sodankylän elokuvajuhlia (10.-14.6.2020). Toinen katsomani elokuva oli High Life (2018). Sodankylän elokuvajuhlat järjestettiin tänä vuonna poikkeuksellisesti verkossa koronaepidemian takia.

Porto on herkkä ja runollinen kuvaus kahden ihmisen kohtaamisesta Porton kaupungissa Portugalissa. Jake (Anton Yelchin) on amerikkalaisen suurlähettiläsperheen vesa, joka on jäänyt asumaan Portoon. Mati (Lucie Lucas) puolestaan on Jakea hieman vanhempi yliopisto-opiskelija, joka etsii paikkaansa kaupungissa ja elämässä.

Matin ja Jaken tiet kohtaavat arkeologisilla kaivauksilla, junassa ja kahvilassa. Suhde lähentyy nopeasti ja palaa nopeasti suurella liekillä. Elokuva päästää katsojan keskelle tunnekuohua, jossa järki ei enää toimi tutulla tavalla. Yhden ihmissuhteen dynamiikan ohella kuvatuksi tulee kaupungin sielunmaisema.

Porto on yksi Anton Yelchin viimeisiä elokuvia ennen 27-vuotiaan näyttelijän tapaturmaista kuolemaa vuonna 2016. Jim Jarmusch (mm. Broken Flowers, The Limits of Control) on yksi elokuvan tuottajista.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb

Ida

(Puola 2013)

Ohjaus: Pawel Pawlikowski
Pääosissa: Agata Trzebuchowska, Agata Kulesza, Dawid Ogrodnik

Ida (2013)
Ida (2013)

Pawel Pawlikowskin ohjaama mustavalkoinen Ida on kuvallisesti kaunis, mutta samalla raskas elokuva nuoresta tytöstä, joka valmistautuu antamaan nunnalupauksen 1960-luvun Puolassa. Orpona luostarissa kasvanut Anna (Agata Trzebuchowska) lähetetään ennen valan vannomista tapaamaan tätiään, joka on ainut tiedossa oleva sukulainen. Tästä alkaa matka tytön perheen menneisyyteen, joka nivoutuu tiiviisti Puolan lähihistoriaan.

Elokuvan kerronta ja kuvakieli tuovat mieleen yhdistelmän Aki KaurismäenKlaus Härön ja Krzysztof Kieślowskin elokuvista. Pawel Pawlikowskin Idassa on silti oma ainutlaatuinen maalauksellinen tyylinsä ja henkensä. Kamera ei juurikaan liiku, vaan tallentaa maisemia ja hetkiä aina yhdestä näkökulmasta kerrallaan. Tämä luo elokuvaan seesteisen tunnelman ja samalla se korostaa pelkistetyn tyylikkäästi, että moni asia rajautuu kuvan ulkopuolelle. Ehkä juuri tämä tekee teoksesta niin upean.

Ida on palkittu lukuisilla elokuvafestivaaleilla ympäri maailman, muun muassa Helsinki Film Festivalin yleisöpalkinnolla parhaana elokuvana.

IMDb / Elonet