Passion

(Ranska, Saksa 2012)

Ohjaus: Brian De Palma
Pääosissa: Rachel McAdams, Noomi Rapace, Karoline Herfurth

Jos pidät saksalaisista dekkarisarjoista ja Basic Instinct (1991) -leffasta, niin nautit varmasti myös tästä Brian De Palman vuonna 2012 ilmestyneestä jännäristä. Passion -leffassa on kaikkea mitä kylmän viileältä trilleriltä voi odottaa. On valtapeliä lasitetussa mainostoimistossa, on cocktailkutsuja, on eroottista latausta miesten ja naisten välillä – ja on lopulta saksalainen poliisimies selvittämässä jälkiä.

Passion (2012)

Passion on uusintaversio Alain Corneaun elokuvasta Crime d’amour (2010), jonka pääosissa esiintyivät Ludivine Sagnier ja Kristin Scott Thomas. De Palman versiossa pääosia esittävät toiset kaksi upeaa näyttelijätärtä Rachel McAdams ja Noomi Rapace. Elokuvan jännite on paikoitellen hyvin riippuvainen näiden kahden työskentelystä.

Brian De Palma tunnetaan sellaisten klassikoiden kuin Carrie (1976), Scarface – Arpinaama (1983) ja Lahjomattomat (1987) ohjaajana. Passion ei ole hänen parhaimpia töitään, mutta heikoimmillaankin Brian De Palma on varsin hyvä. Ohjaajan urasta on tehty myös dokumenttielokuva nimeltä De Palma (2015), josta olen kirjoittanut aiemmin.

Suomessa Passion-elokuvaa on levitetty vain DVD- ja Blu-ray-julkaisuna. Saatavuuden suoratoistopalveluissa voi tarkistaa vaikka JustWatch-palvelussa.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

400 kepposta

(Les Quatre cents coups, Ranska 1959)

Ohjaus: François Truffaut
Pääosissa: Jean-Pierre Léaud, Albert Rémy, Claire Maurier

Katsoin tällä viikolla arki-illan ratoksi ranskalaisen uuden aallon merkkiteoksen, François Truffaut’n 400 kepposta. Osin ohjaajan omista kokemuksista kumpuava elokuva kertoo 12-vuotiaasta pariisilaispojasta Antoine Doinelista, jonka on vaikea sopeutua koulun ja ympäröivän yhteiskunnan sääntöihin. Myös kotona sukset menevät ristiin vanhempien kanssa.

Les Quatre cents coups (1959)

400 kepposta kuvaa ainutlaatuisen hienolla tavalla nuoruuden siirtymävaihetta, jossa ihminen kasvaa lapsen huolettomuudesta kohti aikuisuutta ja elämän tylsiä vastuita. Elokuvan tapahtumat kuvataan nuoren Antoinen näkökulmasta. Jean-Pierre Léaudin esittämä Antoine ei ole mikään mallioppilas, vaan valehteluun ja varasteluun taipuvainen varhaisteini.

Elokuvakriitikosta ohjaajaksi siirtynyt Truffaut on kertonut saaneensa vaikutteita esikoisteokseensa erityisesti Jean Vigon elokuvasta Nolla käytöksessä (1933). Vigon teos kuvaa niinikään nuoria ranskalaisia koululaisia, jotka joutuvat törmäyskurssille aikuisten maailman kanssa.

Sopeutumattomuuden ohella 400 kepposta kertoo ystävyydestä, elokuvista, elämästä ja lopulta vapauden saavuttamisesta. Suosittelen.

Antoine Doinelin tarina jatkui Léaudin esittämänä vielä neljässä Truffaut’n ohjaamassa teoksessa: puolen tunnin episodissa Antoine et Collette (1962) sekä koko illan elokuvissa Varastettuja suudelmia (1968), Nuori pari (1970) ja Rakkaus karkuteillä (1979).

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

La Vie du Christ

(Ranska 1906)

Ohjaus: Alice Guy-Blaché
Lavastus: Henri Ménessier

Ranskalainen elokuva-alan pioneeri Alice Guy-Blaché (1873-1968) ohjasi Gaumont-yhtiölle yhden varhaisimmista Jeesuksen elämästä kertovista elokuvista. La Vie du Christ -elokuva valmistui vuonna 1906 eli vain kymmenen vuotta sen jälkeen, kun Lumièren veljekset järjestivät joulukuussa 1895 Pariisissa maailman ensimmäisen maksullisen elokuvanäytöksen.

La Vie du Christ (1906)

Hieman yli puoli tuntia kestävä Guy-Blachén elokuva rakentuu 25 kohtauksesta, joissa kuvataan muun muassa Jeesuksen syntymä, ihmetekoja, viimeinen ehtoollinen, ristiinnaulitseminen ja ylösnousemus. Lähikuvia ei käytetä, vaan kaikissa kohtauksissa kamera kuvaa laajaa yleiskuvaa. Lavastus on rakennettu hienosti ja näyttelijöiden lisäksi mukana on myös hevosia.

Alice Guy-Blaché on yksi vähemmän tunnetuista elokuvataiteen kehittäjistä. Peter von Baghin Elokuvan historia -kirjassa (1975/1998) Guy-Blaché mainitaan, mutta monissa muissa elokuvan historiaa käsittelevissä teoksissa hänet ohitetaan. Unohdetun pioneerin merkitystä ja uraa käsitellään oivallisesti dokumenttielokuvassa Ensimmäinen nainen: Alice Guy-Blaché (2018), joka on katsottavissa Yle Areenassa 30.11.2021 saakka. Kannattaa myös lukea Yle Teeman sivuilla julkaistu artikkeli.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Wikipedia

Porto

(Portugali, Ranska, USA, Puola 2016)

Ohjaus: Gabe Klinger
Pääosissa: Anton Yelchin, Lucie Lucas, Françoise Lebrun

Porto (2016)

Gabe Klingerin ohjaama Porto on toinen kahdesta elokuvasta, jotka onnistuin katsomaan osana tämän vuoden Sodankylän elokuvajuhlia (10.-14.6.2020). Toinen katsomani elokuva oli High Life (2018). Sodankylän elokuvajuhlat järjestettiin tänä vuonna poikkeuksellisesti verkossa koronaepidemian takia.

Porto on herkkä ja runollinen kuvaus kahden ihmisen kohtaamisesta Porton kaupungissa Portugalissa. Jake (Anton Yelchin) on amerikkalaisen suurlähettiläsperheen vesa, joka on jäänyt asumaan Portoon. Mati (Lucie Lucas) puolestaan on Jakea hieman vanhempi yliopisto-opiskelija, joka etsii paikkaansa kaupungissa ja elämässä.

Matin ja Jaken tiet kohtaavat arkeologisilla kaivauksilla, junassa ja kahvilassa. Suhde lähentyy nopeasti ja palaa nopeasti suurella liekillä. Elokuva päästää katsojan keskelle tunnekuohua, jossa järki ei enää toimi tutulla tavalla. Yhden ihmissuhteen dynamiikan ohella kuvatuksi tulee kaupungin sielunmaisema.

Porto on yksi Anton Yelchin viimeisiä elokuvia ennen 27-vuotiaan näyttelijän tapaturmaista kuolemaa vuonna 2016. Jim Jarmusch (mm. Broken Flowers, The Limits of Control) on yksi elokuvan tuottajista.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb

Jackie

(Chile, Ranska, USA 2016)

Ohjaus: Pablo Larraín
Pääosissa: Natalie Portman, Peter Sarsgaard, Greta Gerwig

Jackie (2016)

Katsoin jokin aika sitten Netflixin Crown-sarjan (2016- ), joka kertoo kuningatar Elisabet II:n valtaannoususta ja urasta. Sarjan toisen kauden seitsemännessä jaksossa Yhdysvaltain presidenttipari John F. ja Jacqueline Kennedy vierailevat Britannian kuninkaallisten luona. Jakso oli ponnin tarttua myös tähän Jackie-elokuvaan, joka on ollut katselulistallani jo jonkin aikaa.

Chileläisen Pablo Larraínin ohjaama elokuva kertoo John F. Kennedyn murhan jälkeisistä päivistä ja viikoista. Tapahtumat kerrotaan puoliso Jackien (Natalie Portman) näkökulmasta. Lähestymistapa tuntui etukäteen lupaavalta, mutta lopullinen anti ei valitettavasti ollut kummoinen.

Jatka lukemista ”Jackie”

Elle

(Ranska, Saksa, Belgia 2016)

Ohjaus: Paul Verhoeven
Pääosissa: Isabelle Huppert, Laurent Lafitte, Anne Consigny

Elle (2016)
Elle (2016)

Ensimmäinen kosketukseni Paul Verhoevenin tuotantoon oli Robocop (1987). Tuo varsin väkivaltainen elokuva kertoo tulevaisuuden Detroitista, jossa rikollisjoukon teloittama poliisi herätetään henkiin robotin ja ihmisen synteesinä. Muita Verhoevenin elokuvia ovat muun muassa Total recall – unohda tai kuole (1990), Basic Instinct (1992), Showgirls (1995) ja Starship troopers – universumin sotilaat (1997).

Euroopassa 2000-luvulla julkaistuja elokuvia en ole valitettavasti nähnyt, mutta uusin ohjaus Elle (2016) on toista maata kuin Hollywood-kauden sci-fi-sävytteiset teokset tai eroottisesti latautunut jännityselokuva Basic Instinct.

Jatka lukemista ”Elle”