Avainsana: rikos

Julkaistu

Jesse Stone: Videokameramurhaajat (2005)

Stone Cold (Yhdysvallat, Kanada)
Ohjaus: Robert Harmon
Pääosissa: Tom Selleck, Jane Adams, Reg Rogers
Kesto: 87 min.
Ikäraja: K-15

Tom Selleck esittää tässä televisioon tehdyssä rikoselokuvassa Robert B. Parkerin luomaa poliisipäällikkö Jesse Stonea. Parkerin kirjoihin perustuvia tv-elokuvia on tehty yhteensä yhdeksän, joista Jesse Stone: Videokameramurhaajat (alkup. Stone Cold) on ensimmäinen.

Stone Cold (2005)

Yhdysvaltain itärannikolla sijaitsevassa Paradisen pikkukaupungissa tapahtuu useampi murha, joita Los Angelesista muuttanut poliisipäällikkö tiimeineen ryhtyy selvittämään. Kuten monesti vastaavissa rikossarjoissa myös tällä kertaa päähenkilöllä on omat haasteensa elämässä. Jesse Stone on eronnut ja taistelee liiallisen alkoholinkäytön kanssa.

Elokuvan tunnelma on syksyisen rannikkokaupungin tapaan hieman melankolinen, johon Selleckin rauhallinen karisma sopii vallan mainiosti. Selleckin rinnalla muissa rooleissa nähdään mm. Viola Davis ja Mimi Rogers. Elokuvan koko pituudelta soiva pianomusiikki lisää usvan ohella surumielistä fiilistä.

Nelonen on esittänyt tämän mukiinmenevän rikoselokuvan vuosina 2009 ja 2010. Leffa löytyy tällä hetkellä myös Applen iTunes Storesta, josta sen itse katsoin sateisen lauantai-illan ratoksi.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

Julkaistu

Vaarallinen suhde (1987)

Fatal Attraction (Yhdysvallat)
Ohjaus: Adrian Lyne
Pääosissa: Michael Douglas, Glenn Close, Anne Archer
Kesto: 114 min.
Ikäraja: K16

Minulla on meneillään jonkinlainen 1980- ja 1990-lukujen taitteen elokuvafiilistelykausi. Tai jos ollaan ihan rehellisiä, niin kyseessä saattaa olla krooninen mieltymys tähän aikakauteen, jolloin ensi kertaa altistuin laajemmin erilaisille kulttuurikokemuksille.

Fatal Attraction (1987) eli Vaarallinen suhde. Kuvassa Special Collector’s Edition DVD-julkaisu, jossa mukana mm. tarinaa elokuvan teosta ja alun perin elokuvassa ollut erilainen loppu.

Adrian Lynen ohjaama ja James Deardenin käsikirjoitukseen perustuva Vaarallinen suhde on kiinteä osa tätä aikakautta. Eroottiseksi trilleriksi luonnehdittu elokuva oli yllätyshitti vuonna 1987 ja aiheutti aiheensa ja rohkean käsittelytapansa takia paljon keskustelua. Oscar-ehdokkuuksiakin tuli viisi, mutta ei yhtään voittoa.

Elokuva kertoo newyorkilaisesta perheellisestä lakimiehestä, Dan Gallagherista (Michael Douglas), jolla on viikonlopun kestävä avioliiton ulkopuolinen suhde kustannustoimittaja Alex Forrestin (Glenn Close) kanssa. Alex ei suostu jättämään asiaa yhden illan suhteeksi, vaan pyrkii saamaan miehen kokonaan itselleen – keinolla millä hyvänsä.

Olen nähnyt elokuvan ensi kertaa 1990-luvulla ja hankkinut dvd-julkaisun ehkä 15 vuotta sitten. Katsoin elokuvan taas uudelleen ja onhan se edelleen varsin hyytävä.

Jatka lukemista ”Vaarallinen suhde (1987)”
Julkaistu

Keskiyön pikajuna (1978)

Midnight Express (Britannia, Yhdysvallat)
Ohjaus: Alan Parker
Pääosissa: Brad Davis, John Hurt, Randy Quaid
Kesto: 121 min.
Ikäraja: K-18

Ostin muutamia viikkoja sitten Alan Parkerin ohjaaman upean Noiduttu sydän (1987) -elokuvan Blu-ray-formaatissa, ks. Instagram. Sen innoittamana päätin katsoa myös Parkerin varhaisemman ohjaustyön Keskiyön pikajunan vuodelta 1978, jota en syystä tai toisesta ollut aiemmin nähnyt.

Midnight Express (1978)

Elokuva kertoo tositapahtumiin perustuen amerikkalaisesta nuoresta miehestä nimeltä Billy Hayes (Brad Davis), joka yrittää vuonna 1970 salakuljettaa kaksi kiloa hasista Istanbulista Amerikkaan. Billy jää kiinni lentokentän turvatarkastuksessa ja hänet tuomitaan useaksi vuodeksi turkkilaiseen vankilaan.

Keskiyön pikajuna on kohtuullisen brutaali ja rankka vankilaelokuva, jonka pääsanoma katsojalle on, ettei lakia kannata rikkoa Turkissa. Eikä varsinkaan kannata joutua vankilaan. Elokuvan on käsikirjoittanut Oliver Stone perustuen Billy Hayesin muistelmateokseen. Tiettyjä kohtia elokuvassa on muokattu ja lisätty, ja myöhemmin Stone on pahoitellut, että elokuvan antama kuva turkkilaisista on niin yksipuolisen julma. Brad Davisin rinnalla päänäyttelijöinä nähdään John Hurt ja Randy Quaid.

Jatka lukemista ”Keskiyön pikajuna (1978)”
Julkaistu

Joe – armoton (1970)

Joe (Yhdysvallat)
Ohjaus: John G. Avildsen
Pääosissa: Peter Boyle, Susan Sarandon, Dennis Patrick
Kesto: 102 min.
Ikäraja: K-16

Amerikkalainen elokuva oli muutoksessa 1970-luvulla. Aiemmilta vuosikymmeniltä periytynyt elokuvien itsesensuuri heikkeni, aiheet ja käsittelytavat olivat rohkeampia ja tekijöiksi nousi uusi – mutta vielä varsin miehinen – sukupolvi, johon kuuluivat mm. Martin Scorsese, Francis Ford Coppola, George Lucas ja Steven Spielberg. Keskeisiä esimerkkejä 1970-luvun uudenlaisista elokuvista olivat Kummisetä I ja II (1972 & 1974), Syvä joki (1972), Chinatown (1974), Kauriinmetsästäjä (1978), Kovaotteiset miehet (1971) ja Taksikuski (1976).

Joe – armoton (1970), suomalainen Future Filmin DVD-julkaisu vuodelta 2009.

Heti vuosikymmenen alussa julkaistiin John G. Avildsenin (mm. Rocky) ohjaama ja Norman Wexlerin käsikirjoittama Joe – armoton, joka kuvastaa hyvin 1970-luvun uutta ja rohkeaa – jopa röyhkeää asennetta. Elokuva kertoo Joe Curranista (Peter Boyle), New Yorkissa asuvasta tehdastyöläisestä, joka saarnaa omassa kuplassaan yhteiskunnan puhdistamisesta kaikista ongelmaryhmistä, kuten hipeistä, homoista ja erilaisista etnisistä ryhmistä. Nykyhetken näkökulmasta Joen vihapuhe kuulostaa samaan aikaan sekä tuomittavalta että valitettavan tutulta.

Joe sattuu eräänä iltana tapaamaan lähikapakassa mainostoimiston johtajan Bill Comptonin (Dennis Patrick), joka on juuri surmannut vihanpuuskassaan tyttärensä huumekauppiaspoikaystävän. Tytär Melissa, jota näyttelee debyyttiroolissa Susan Sarandon, on sairaalassa toipumassa huumeiden yliannostuksesta. Joe ja Bill päättävät ryhtyä kahdestaan puhdistamaan New Yorkin katuja rikollisista.

Jatka lukemista ”Joe – armoton (1970)”
Julkaistu

Killer Joe (2011)

Killer Joe (Yhdysvallat)
Ohjaus: William Friedkin
Pääosissa: Matthew McConaughey, Emile Hirsch, Juno Temple
Kesto: 99 min.
Ikäraja: K-16

Katsoin pari päivää sitten Friedkin Uncut -dokkarin (2018), joka kertoo Kovaotteiset miehet (1971) ja Manaaja (1973) -elokuvien ohjaajasta William Friedkinistä. Nyt jo 87-vuotias Friedkin vaikuttaa dokumentin perusteella olevan melko maanläheinen elokuva-alan ammattilainen, joka kuitenkin tietää oman tuotantonsa merkityksen.

Killer Joe (2011), ranskankielinen mainosjuliste.

Dokumentin innoittamana tartuin Friedkinin vuonna 2011 valmistuneeseen rikoselokuvaan Killer Joe, jossa näyttelevät Matthew McConaughey, Emile Hirsch, Juno Temple, Gina Gershon ja Thomas Haden Church. Elokuvassa rahavaikeuksissa oleva nuori mies kehittelee rikollisen juonen, jolla pyritään koko perheen voimin kuittaamaan alkoholisoituneen äidin henkivakuutusrahat. Apuun palkataan murhia sivubisneksenä toteuttava etsivä Joe Cooper (McConaughey) Dallasin poliisivoimista.

Tracy Lettsin näytelmään perustuva Killer Joe on mustalla huumorilla sävytetty rikoselokuva, jota voi luonnehtia hyvällä tavalla omalaatuiseksi. Jos pitää True Detective -sarjasta ja Tarantinon elokuvista, niin pitää varmasti myös tästä.

Quentin Tarantino esiintyy myös alussa mainitussa Friedkin Uncut -dokkarissa, jossa hän kertoo pitävänsä Friedkinin elokuvaa Pelon palkka (1977) yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista leffoista. Se on itselläni vielä näkemättä, mutta pitää korjata tämä puute pian. Päädyin itse asiassa tilaaman leffan Blu-ray-versiona, kuten myös Friedkinin elokuvat Manaaja (1973) ja Elää ja kuolla L.A.:ssa (1985). Nyt vaan odottamaan pakettia.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

Julkaistu

Hoffa

(USA 1992)

Ohjaus: Danny DeVito
Pääosissa: Jack Nicholson, Danny de Vito, Armand Assante

Amerikkalainen Teamster-ammattiliiton johtohahmo Jimmy Hoffa (s. 1913) katosi 30.7.1975 lähdettyään tapaamaan kahta mafian päämiestä Detroitin lähistöllä sijaitsevaan ravintolaan. Danny DeViton ohjaamassa Hoffa-elokuvassa Jack Nicholsonin esittämä Jimmy Hoffa istuu ravintolan parkkipaikalla olevan auton takapenkillä ja odottaa kohtalokkaan tapaamisen alkua. Samalla päähenkilön elämäntarinaa käydään läpi useina takaumina.

Hoffa (1992)

Muistan Hoffa-elokuvan jo 1990-luvulta ja erityisesti tuolloin markkinoinnissa käytetyn kohtauksen, jossa Jack Nicholson kääri hihat ja ryhtyy auttamaan rekkakuskia renkaan vaihdossa. Kohtauksessa käy selväksi, että ammattiliitto on työntekijälle tärkeä tuki eikä Hoffa pelkää käsiensä likaantumista.

En nähnyt elokuvaa tuoreeltaan, vaan vasta nyt liki 30 vuotta myöhemmin. Teos palasi mieleeni jo joulukuussa 2019, kun näin Martin Scorsesen elokuvan The Irishman (2019), mutten saanut Hoffaa käsiini kuin vasta nyt. Sekä Hoffassa että The Irishmanissa esitetään näkemys siitä, mitä Hoffalle tapahtui tuolloin katoamisen aikaan kesällä 1975. Varmuutta tapahtumista ei ole.

DeViton ohjaama Hoffa on ehdottomasti katsomisen arvoinen elämäkertaelokuva. Elokuvan rakenne on hyvä, samoin pääosan esittäjä Jack Nicholson. Joissakin kohtauksissa korostuu, että kuvaukset on tehty lavasteissa. Yksi esimerkki tästä on studiossa kuvattu metsästyskohtaus. Jos tällaisten yksityiskohtien ei anna häiritä, niin Hoffa on ansiokas kuvaus Jimmy Hoffan värikkäästä elämästä.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet