The Last Duel

(USA, Britannia 2021)

Ohjaus: Ridley Scott
Pääosissa: Matt Damon, Adam Driver, Jodie Comer

Ridley Scottin ohjaama The Last Duel sijoittuu satavuotisen sodan (1337–1453) ajan Ranskaan. Elokuva kertoo tositapahtumiin perustuen maan kaiketi viimeisestä kaksintaistelusta (duel judiciaire), jossa muutoin ratkaisemattomaan oikeustapaukseen haettiin ratkaisu kaksintaistelun avulla. Syylliseksi tuomittiin se, joka hävisi taistelun. Päätöksestä oli vaikea valittaa, koska taisto käytiin kuolemaan saakka.

Ranskassa viimeinen tällainen kaksintaistelu järjestettiin 29.12.1386 Pariisissa ja siihen osallistuivat Sir Jean de Carrouges ja Jacques de Gris. Tapaus tunnetaan Ranskassa ilmeisen hyvin ja sitä on kuvattu useassa kirjallisessa lähteessä. Elokuva The Last Duel pohjaa amerikkalaisen Eric Jagerin aiheesta kirjoittamaan kirjaan.

The Last Duel (2021)

Kaksintaisteluun johtaneen kiistan keskiössä on Sir Jean de Carrougesin (Matt Damon) vaimon Margueriten (Jodie Comer) syytös, jonka mukaan Jacques de Gris (Adam Driver) raiskasi hänet. Tapahtumalla ei ole silminnäkijöitä. On naisen sana miehen sanaa vastaan, kuten usein raiskauksissa. Kaksintaistelu asettaa kuoleman vaaraan kaikki kolme, koska sen aikaisen oikeuskäytännön mukaisesti myös vaimo Marguerite menettää henkensä, jos aviomies häviää.

Jatka lukemista ”The Last Duel”

Luokkakokous 3 – Sinkkuristeily

(Suomi 2021)

Ohjaus: Renny Harlin
Pääosissa: Aku Hirviniemi, Sami Hedberg, Jaajo Linnonmaa

Katsoin viimein Renny Harlinin koronakesänä 2020 Suomessa ohjaaman kreisikomedian Luokkakokous 3 – Sinkkuristeily. Leffa on Luokkakokous-elokuvien sarjaan sopiva hulvaton hölmöily, jossa on myös ripaus harlinmaista toimintaa. Pääosissa nähdään kolmikko Aku Hirviniemi, Sami Hedberg ja Jaajo Linnonmaa, jotka lähtevät sinkkuristeilylle Hedbergin esittämän Antti-hahmon isän Akselin (Pertti Sveholm) kanssa.

Luokkakokous 3 – Sinkkuristeily (2021)

Luokkakokous 3:n huumori ja käyttövoima pysyy pääosin navan alapuolella, kunnes elokuvan loppupuolella käydään hetkittäin sydämen korkeudella. Erityisesti eritteistä revitään huumoria – mukana ovat ainakin pissa, kakka, oksennus ja lapsivesi. Tällaisia teoksia ei yleensä kannata tähdillä arvioida, vaan pikemminkin katsojamäärillä.

Elokuvantekijät kertoivat mediahaastatteluissa, että tavoitteena oli tehdä elokuva, jonka aikana voi jättää aivot narikkaan, nauraa puolentoista tunnin ajan ja unohtaa vaikka koronapandemian aiheuttamat huolet. Näissä tavoitteissa on onnistuttu ihan hyvin, josta kertovat myös katsojaluvut. Vuoden 2021 loppuun mennessä elokuvan oli nähnyt elokuvateatterissa vaikeasta koronatilanteesta huolimatta 165 922 katsojaa (lähde: SES). Elokuva oli vuoden kolmanneksi katsotuin elokuva 007 No Time to Die– ja Dyyni -elokuvien jälkeen.

Jatka lukemista ”Luokkakokous 3 – Sinkkuristeily”

Robocop 2

(USA 1990)

Ohjaus: Irvin Kershner
Pääosissa: Peter Weller, Nancy Allen, Belinda Bauer

Katsoin vastikään uudelleen Robocop 2 -elokuvan, jonka olen nähnyt viimeksi 1990-luvulla. Yllätyin hieman siitä, kuinka huono leffa tämä olikaan. Paul Verhoevenin ohjaama alkuperäinen Robocop (1987) on yksi 1980-luvun sci-fi-toimintaklassikoista, mutta jatko-osassa koneisto on viritetty pieleen ja oikosulku iskee katsojan aivoihin asti.

Robocop 2 (1990)

Irvin Kershnerin (mm. Imperiumin vastaisku ja Älä kieltäydy kahdesti) ohjaaman jatko-osan juoni koostuu lähinnä yhteiskuntaa hajottavien huumekauppiaiden sikailusta, Robocop-paran romuttamisesta ja päättömästä ammuskelusta. Noin 12-vuotiaan lapsen roolittaminen yhdeksi konetuliaseilla ammuskelevista rikollisista on monella tapaa epäilyttävä ja epäonnistunut valinta. Ainoita valonpilkahduksia ovat alkuperäisestä elokuvasta tutut näyttelijät Peter Weller ja Nancy Allen.


Jälkikäteen ajatellen minun olisi kannattanut jättää Robocop 2 katsomatta uudelleen. Kuinka usein teille on käynyt samoin? Toisin sanoen kuinka usein te arvon blogin lukijat päädytte katsomaan elokuvia, joista teillä on aikojen takaa selkeästi positiivisempi muisto, joka sitten murskautuu uudelleenkatselun myötä? Jaa oma esimerkkisi alle kommentteihin. Olisi mukava jakaa näitä kokemuksia.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

007 No Time to Die

(No Time to Die, Britannia, USA 2021)

Ohjaus: Cary Joji Fukunaga
Pääosissa: Daniel Craig, Rami Malek, Léa Seydoux

Kävin eilen elokuvissa katsomassa uusimman James Bond -leffan 007 No Time to Die. Oli mukava päästä taas leffateatteriin ja nähdä vihdoin elokuva, jonka julkaisua on siirretty koronapandemian vuoksi useampaan otteeseen. Ennen pandemiaa ensi-illan piti olla huhtikuussa 2020.

No Time to Die (2021)

007 No Time to Die on James Bond -elokuvien menestyksekkäässä sarjassa jo 25. teos. Vertaansa vailla oleva elokuvasarja alkoi lähes 60 vuotta sitten, kun elokuvateattereihin tuli Jamaikalle sijoittuva Salainen agentti 007 ja tohtori No (1962). Uudessa 007 No Time to Die -elokuvassa Bond on jättänyt aktiivipalveluksen ja viettää rauhallista elämää – missäpä muualla kuin Jamaikalla.

Pääosassa nähdään viidettä ja tällä haavaa viimeistä kertaa Daniel Craig. Craigin pesti Bondina alkoi 15 vuotta sitten elokuvassa Casino Royale (2006). No Time to Die on ehdottomasti Craigin parempia Bondeja – samassa sarjassa debyytin ja Skyfallin (2012) kanssa.

Jatka lukemista ”007 No Time to Die”

Salainen agentti 007 ja tohtori No

(Dr. No, Britannia 1962)

Ohjaus: Terence Young
Pääosissa: Sean Connery, Joseph Wiseman, Ursula Anders

Dr. No (1962)

Aikajana menee kutakuinkin näin: Ian Flemingin (1908-1964) ensimmäinen James Bond -kirja Casino Royale julkaistiin vuonna 1953. Fleming oli alusta asti kiinnostunut saamaan luomansa salaisen agentin myös valkokankaalle. Harvan tuntemalle brittikirjailijalle tämä oli kuitenkin haaste.

Vuonna 1954 Flemingiä onnisti, kun amerikkalainen CBS-televisioyhtiö filmatisoi Casino Royale -romaanin tv-elokuvana. Lopputulos ei tosin miellyttänyt Flemingiä. Hän jatkoi kirjojen kirjoittamista ja seuraavina vuosina ilmestyivät seuraavat Bond-seikkailut:

  • Live and Let Live (1954)
  • Moonraker (1955)
  • Diamonds Are Forever (1956)
  • From Russia With Love (1957)
  • Dr. No (1957)
  • Goldfinger (1959)
  • For Your Eyes Only (1960)
  • Thunderball (1961)

Keväällä 1961 kanadalainen tuottaja Harry Saltzman osti oikeudet James Bond -filmatisointeihin Flemingiltä. Pian tämän jälkeen myös amerikkalainen Albert R. Broccoli teki oman tarjouksensa ja lopulta miehet muodostivat kimpassa Eon-yhtiön (Everything or nothing). Ensimmäiseksi päätettiin filmata romaani Dr. No vuodelta 1957.

Tohtori Non tarina vie Bondin Jamaikalle selvittämään kollegansa Strangwaysin yllättävää katoamista. Pian epäilykset johdattavat salaperäisen tohtori Non jäljille, joka majailee paikallisten karttamalla Crab Keyn saarella.

Jatka lukemista ”Salainen agentti 007 ja tohtori No”

Rosvoporukka

(The Spikes Gang, USA 1974)

Ohjaus: Richard Fleischer
Pääosissa: Lee Marvin, Gary Grimes, Ron Howard, Charles Martin Smith

Walter Mirischin tuottama ja Richard Fleischerin (Tohtori Dolittle, Red Sonja) ohjaama lännenelokuva Rosvoporukka kertoo kolmesta nuorukaisesta (Gary Grimes, Ron Howard ja Charles Martin Smith), jotka auttavat haavoittunutta pankkiryöstäjää (Lee Marvin) ja lyöttäytyvät myöhemmin tämän seuraan muodostaen nelihenkisen rosvoporukan.

The Spikes Gang (1974)

Espanjan Almeriassa kuvattu The Spikes Gang eli Rosvoporukka on varsin kelvollinen western, joka kertoo nuoruuden innon, seikkailumielen ja ajattelemattomuuden karvaista seurauksista. Päätähti Lee Marvinin olemus kannattelee elokuvaa ja mahdollistaa myös nuorten näyttelijöiden (Grimes, Howard ja Smith) säälliset suoritukset. Varsinkin leffan loppuosa on vaikuttava niin juonen kuin toteutuksenkin osalta.

Sain innoituksen katsoa Rosvoporukan luettuani kesällä Quentin Tarantinon romaanin Once Upon a Time in Hollywood (Like 2021). Tarantinon kirjassa ja elokuvassa kuvataan 1960-luvun lopun Hollywoodia ja sen lainalaisuuksia. Yksi tuon ajan tavallinen tarina oli hiipuvien elokuvatähtien alkoholiongelmat ja työskentely Euroopassa. Kirjassaan Tarantino mainitsee (suomennos s. 303-304) myös Rosvoporukka-elokuvan ja Lee Marvinin juopottelun elokuvan kuvauksissa. Marvin koki Tarantinon mukaan tuotannon aikana armottomia tunnontuskia toisessa maailmasodassa surmaamiensa vastapuolen nuorten sotilaiden takia ja hukutti tuskaansa juomalla. Erityisesti elokuvan loppukohtaus, jossa Marvinin esittämä Harry Spikes ampuu nuoren miehen oli näyttelijälle vaikea paikka.

Rosvoporukka-elokuva on Walter Mirischin ja tämän veljien omistamaman The Mirisch Corporation -tuotantoa. Tuotantoyhtiö, joka myytiin melko varhain United Artists -yhtiölle, on tuottanut muun muassa sellaiset elokuvat kuin Tiukat paikat (1959), Seitsemän rohkeaa miestä (1960), Suuri pakoretki (1963), West Side Story (1961), Yön kuumuudessa (1967), Viulunsoittaja katolla (1971) sekä Vaalean punainen pantteri -leffat. Katso myös laajempi lista yhtiön elokuvista Elonet-palvelussa.

Elokuvan Suomen ensi-ilta oli 12.7.1974 Helsingin Bio Rex -teatterissa. Alla mainos Helsingin Sanomista ensi-iltapäivänä.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet