The Tender Bar

(USA 2021)

Ohjaus: George Clooney
Pääosissa: Ben Affleck, Tye Sheridan, Lily Rabe

The Tender Bar perustuu J. R. Moehringerin elämäkertaromaaniin, jossa hän kuvaa kasvuaan New Yorkin Long Islandilla. Radiossa työskentelevä isä on jättänyt perheen, ja äiti ja poika asuvat isoisän talossa, jossa riittää vilinää ja vilskettä. Äidin unelma on saada poika JR opiskelemaan Yalen yliopistoon.

The Tender Bar (2021)

George Clooneyn ohjaama pojan kasvutarina on lämminhenkinen ja oivalluttava elokuva ihmisistä, jotka hakevat paikkaansa elämässä. Mitään varsinaisesti uutta elokuva ei tarjoa, mutta katselun se silti kestää hyvin. Keskeinen hahmo JR:n elämässä on paikallista baaria pitävä eno Charlie (Ben Affleck). Affleckin ohella näyttelijöistä ilahduttaa nähdä Christopher Lloyd isoisän roolissa.

Elokuvan teatteriensi-ilta Yhdysvalloissa oli joulukuun lopussa 2021 ja se julkaistiin Amazonin Prime Video -palvelussa 7.1.2022. Tätä se korona tekee.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb

Robocop 2

(USA 1990)

Ohjaus: Irvin Kershner
Pääosissa: Peter Weller, Nancy Allen, Belinda Bauer

Katsoin vastikään uudelleen Robocop 2 -elokuvan, jonka olen nähnyt viimeksi 1990-luvulla. Yllätyin hieman siitä, kuinka huono leffa tämä olikaan. Paul Verhoevenin ohjaama alkuperäinen Robocop (1987) on yksi 1980-luvun sci-fi-toimintaklassikoista, mutta jatko-osassa koneisto on viritetty pieleen ja oikosulku iskee katsojan aivoihin asti.

Robocop 2 (1990)

Irvin Kershnerin (mm. Imperiumin vastaisku ja Älä kieltäydy kahdesti) ohjaaman jatko-osan juoni koostuu lähinnä yhteiskuntaa hajottavien huumekauppiaiden sikailusta, Robocop-paran romuttamisesta ja päättömästä ammuskelusta. Noin 12-vuotiaan lapsen roolittaminen yhdeksi konetuliaseilla ammuskelevista rikollisista on monella tapaa epäilyttävä ja epäonnistunut valinta. Ainoita valonpilkahduksia ovat alkuperäisestä elokuvasta tutut näyttelijät Peter Weller ja Nancy Allen.


Jälkikäteen ajatellen minun olisi kannattanut jättää Robocop 2 katsomatta uudelleen. Kuinka usein teille on käynyt samoin? Toisin sanoen kuinka usein te arvon blogin lukijat päädytte katsomaan elokuvia, joista teillä on aikojen takaa selkeästi positiivisempi muisto, joka sitten murskautuu uudelleenkatselun myötä? Jaa oma esimerkkisi alle kommentteihin. Olisi mukava jakaa näitä kokemuksia.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

Ihmissusi Lontoossa

(An American Werewolf in London, USA 1981)

Ohjaus: John Landis
Pääosissa: David Naughton, Jenny Agutter, Griffin Dunne

Tänä vuonna Night Visions -elokuvafestivaalien vieraana oli ohjaajalegenda John Landis, joka tunnetaan muun muassa elokuvista Blues Brothers, Vaihtokaupat ja Prinssille Morsian. Osallistuin elokuvan Ihmissusi Lontoossa esitykseen ja sen jälkeiseen Masterclass-keskustelutilaisuuteen lauantaina 4.12.2021.

An American Werewolf in London (1981) & John Landis Masterclass Night Visions -elokuvafestivaaleilla 4.12.2021.

Ihmissusi Lontoossa eli An American Werewolf in London sai alkunsa ohjaajan kokemuksista entisen Jugoslavian alueella 1960- ja 1970-lukujen taitteessa. Hän todisti tuolloin hautajaisseremonian, jonka tarkoituksena oli estää vainajan kosto eläville. Samaan aikaan ihmiskunta lähetti astronautteja kuuhun.

Ihmissusi Lontoossa kertoo kahdesta amerikkalaisesta reppumatkaajasta (David Naughton ja Griffin Dunne), jotka kohtaavat paikallisten varoituksista huolimatta Pohjois-Englannin nummilla salaperäisen ihmisen ja eläimen välimuotoa muistuttavan hirviön. Tarina jatkuu Lontoossa, jossa toinen miehistä, David, saa hoitoa hyökkäyksen jälkeen ja huomaa muutoksia kehossaan.

Jatka lukemista ”Ihmissusi Lontoossa”

Hoffa

(USA 1992)

Ohjaus: Danny DeVito
Pääosissa: Jack Nicholson, Danny de Vito, Armand Assante

Amerikkalainen Teamster-ammattiliiton johtohahmo Jimmy Hoffa (s. 1913) katosi 30.7.1975 lähdettyään tapaamaan kahta mafian päämiestä Detroitin lähistöllä sijaitsevaan ravintolaan. Danny DeViton ohjaamassa Hoffa-elokuvassa Jack Nicholsonin esittämä Jimmy Hoffa istuu ravintolan parkkipaikalla olevan auton takapenkillä ja odottaa kohtalokkaan tapaamisen alkua. Samalla päähenkilön elämäntarinaa käydään läpi useina takaumina.

Hoffa (1992)

Muistan Hoffa-elokuvan jo 1990-luvulta ja erityisesti tuolloin markkinoinnissa käytetyn kohtauksen, jossa Jack Nicholson kääri hihat ja ryhtyy auttamaan rekkakuskia renkaan vaihdossa. Kohtauksessa käy selväksi, että ammattiliitto on työntekijälle tärkeä tuki eikä Hoffa pelkää käsiensä likaantumista.

En nähnyt elokuvaa tuoreeltaan, vaan vasta nyt liki 30 vuotta myöhemmin. Teos palasi mieleeni jo joulukuussa 2019, kun näin Martin Scorsesen elokuvan The Irishman (2019), mutten saanut Hoffaa käsiini kuin vasta nyt. Sekä Hoffassa että The Irishmanissa esitetään näkemys siitä, mitä Hoffalle tapahtui tuolloin katoamisen aikaan kesällä 1975. Varmuutta tapahtumista ei ole.

DeViton ohjaama Hoffa on ehdottomasti katsomisen arvoinen elämäkertaelokuva. Elokuvan rakenne on hyvä, samoin pääosan esittäjä Jack Nicholson. Joissakin kohtauksissa korostuu, että kuvaukset on tehty lavasteissa. Yksi esimerkki tästä on studiossa kuvattu metsästyskohtaus. Jos tällaisten yksityiskohtien ei anna häiritä, niin Hoffa on ansiokas kuvaus Jimmy Hoffan värikkäästä elämästä.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

007 No Time to Die

(No Time to Die, Britannia, USA 2021)

Ohjaus: Cary Joji Fukunaga
Pääosissa: Daniel Craig, Rami Malek, Léa Seydoux

Kävin eilen elokuvissa katsomassa uusimman James Bond -leffan 007 No Time to Die. Oli mukava päästä taas leffateatteriin ja nähdä vihdoin elokuva, jonka julkaisua on siirretty koronapandemian vuoksi useampaan otteeseen. Ennen pandemiaa ensi-illan piti olla huhtikuussa 2020.

No Time to Die (2021)

007 No Time to Die on James Bond -elokuvien menestyksekkäässä sarjassa jo 25. teos. Vertaansa vailla oleva elokuvasarja alkoi lähes 60 vuotta sitten, kun elokuvateattereihin tuli Jamaikalle sijoittuva Salainen agentti 007 ja tohtori No (1962). Uudessa 007 No Time to Die -elokuvassa Bond on jättänyt aktiivipalveluksen ja viettää rauhallista elämää – missäpä muualla kuin Jamaikalla.

Pääosassa nähdään viidettä ja tällä haavaa viimeistä kertaa Daniel Craig. Craigin pesti Bondina alkoi 15 vuotta sitten elokuvassa Casino Royale (2006). No Time to Die on ehdottomasti Craigin parempia Bondeja – samassa sarjassa debyytin ja Skyfallin (2012) kanssa.

Jatka lukemista ”007 No Time to Die”

Wendy and Lucy

(USA 2008)

Ohjaus: Kelly Reichardt
Pääosissa: Michelle Williams, Wally Dalton, Lucy

Olen vasta tämän vuoden aikana tutustunut yhdysvaltalaisen elokuvaohjaaja Kelly Reichardtin tuotantoon. Kaikkia Reichardtin töitä en ole nähnyt, mutta seuraavat kolme elokuvaa ovat tehneet yksinkertaisella kauneudellaan vaikutuksen: Old Joy (2006), Wendy and Lucy (2008) sekä First Cow (2019).

Wendy and Lucy (2008)

Näistä Wendy and Lucy on upean minimalistinen elokuva yksilöstä, toveruudesta, kapitalismista ja yhteiskunnan rakenteista. Cannes’n elokuvajuhlilla vuonna 2008 ensi kertaa esitetty elokuva kertoo vailla kotia olevasta nuoresta Wendystä (Michelle Williams), joka on matkalla Alaskaan etsimään töitä. Mukana matkassa on Lucy-koira, vähän vaihtovaatteita eikä juuri muuta. Epäonneksi Wendyn auto alkaa temppuilla pienessä kaupungissa Oregonissa.

Elokuvan tarina pohjautuu Jon Raymondin novelliin Train Choir, josta Reichardt ja Raymond ovat työstäneet elokuvakäsikirjoituksen. Tarinan toiminnallinen osuus on kerrottu varsin lyhyesti, mutta elokuvan ydin löytyy itse tapahtumien lomasta. Se löytyy ihmisten ilmeistä, sanoista ja teoista sekä siitä, mihin asemiin ihmiset ovat yhteiskunnan taloudellisessa järjestelmässä päässet tai joutuneet.

Jatka lukemista ”Wendy and Lucy”