007 No Time to Die

(No Time to Die, Britannia, USA 2021)

Ohjaus: Cary Joji Fukunaga
Pääosissa: Daniel Craig, Rami Malek, Léa Seydoux

Kävin eilen elokuvissa katsomassa uusimman James Bond -leffan 007 No Time to Die. Oli mukava päästä taas leffateatteriin ja nähdä vihdoin elokuva, jonka julkaisua on siirretty koronapandemian vuoksi useampaan otteeseen. Ennen pandemiaa ensi-illan piti olla huhtikuussa 2020.

No Time to Die (2021)

007 No Time to Die on James Bond -elokuvien menestyksekkäässä sarjassa jo 25. teos. Vertaansa vailla oleva elokuvasarja alkoi lähes 60 vuotta sitten, kun elokuvateattereihin tuli Jamaikalle sijoittuva Salainen agentti 007 ja tohtori No (1962). Uudessa 007 No Time to Die -elokuvassa Bond on jättänyt aktiivipalveluksen ja viettää rauhallista elämää – missäpä muualla kuin Jamaikalla.

Pääosassa nähdään viidettä ja tällä haavaa viimeistä kertaa Daniel Craig. Craigin pesti Bondina alkoi 15 vuotta sitten elokuvassa Casino Royale (2006). No Time to Die on ehdottomasti Craigin parempia Bondeja – samassa sarjassa debyytin ja Skyfallin (2012) kanssa.

Jatka lukemista ”007 No Time to Die”

Wendy and Lucy

(USA 2008)

Ohjaus: Kelly Reichardt
Pääosissa: Michelle Williams, Wally Dalton, Lucy

Olen vasta tämän vuoden aikana tutustunut yhdysvaltalaisen elokuvaohjaaja Kelly Reichardtin tuotantoon. Kaikkia Reichardtin töitä en ole nähnyt, mutta seuraavat kolme elokuvaa ovat tehneet yksinkertaisella kauneudellaan vaikutuksen: Old Joy (2006), Wendy and Lucy (2008) sekä First Cow (2019).

Wendy and Lucy (2008)

Näistä Wendy and Lucy on upean minimalistinen elokuva yksilöstä, toveruudesta, kapitalismista ja yhteiskunnan rakenteista. Cannes’n elokuvajuhlilla vuonna 2008 ensi kertaa esitetty elokuva kertoo vailla kotia olevasta nuoresta Wendystä (Michelle Williams), joka on matkalla Alaskaan etsimään töitä. Mukana matkassa on Lucy-koira, vähän vaihtovaatteita eikä juuri muuta. Epäonneksi Wendyn auto alkaa temppuilla pienessä kaupungissa Oregonissa.

Elokuvan tarina pohjautuu Jon Raymondin novelliin Train Choir, josta Reichardt ja Raymond ovat työstäneet elokuvakäsikirjoituksen. Tarinan toiminnallinen osuus on kerrottu varsin lyhyesti, mutta elokuvan ydin löytyy itse tapahtumien lomasta. Se löytyy ihmisten ilmeistä, sanoista ja teoista sekä siitä, mihin asemiin ihmiset ovat yhteiskunnan taloudellisessa järjestelmässä päässet tai joutuneet.

Jatka lukemista ”Wendy and Lucy”

Yön kuumuudessa

(In the Heat of the Night, USA 1967)

Ohjaus: Norman Jewison
Pääosissa: Sidney Poitier, Rod Steiger, Warren Oates

Yön kuumuudessa on kuumottava rikoselokuva 1960-luvun lopulta, jossa Sidney Poitierin esittämä philadelphialainen poliisietsivä Virgil Tibbs ajautuu mukaan pienen Spartan kaupungin rikostutkintaan Mississippissä. Spartalaiset ovat avoimen rasistisia eikä tummaihoisen Tibbsin apua haluta ottaa vastaan.

In the Heat of the Night (1967)

Norman Jewisonin ohjaama elokuva on The Mirisch Corporation -tuotantoa, kuten edellinenkin kirjoitukseni Rosvoporukka (1974). Jos Rosvoporukka oli kelpo western, niin Yön kuumuudessa on kaikin tavoin mestarillinen jännityselokuva, joka kiinnittää katsojan huomion murhatutkinnan ohella rotuerotteluun ja sen kieroutuneisuuteen. Kyseessä on klassikkoteos.

Sidney Poitier (s. 1927) on yksi ehdottomista lempinäyttelijöistäni ja Yön kuumuudessa on yksi hänen pitkän uran merkittävistä roolitöistä, ks. myös Tarkoituksena tappaa (1988) ja Sneakers (1992). Poitierin vastinparina eli Spartan valkoihoisena poliisipäällikkönä Yön kuumuudessa nähdään Rod Steiger, joka voitti suorituksestaan Oscarin. Elokuvan tunnussävelmän esittää Ray Charles ja musiikin elokuvaan on säveltänyt Quincy Jones.

Yön kuumuudessa on hieno elokuva, jota voin suositella lämpimästi. Elokuvan tarinan pohjalta tehtiin vuosina 1988-1995 myös saman nimistä tv-sarjaa, jota esitettiin Suomessakin.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

Rosvoporukka

(The Spikes Gang, USA 1974)

Ohjaus: Richard Fleischer
Pääosissa: Lee Marvin, Gary Grimes, Ron Howard, Charles Martin Smith

Walter Mirischin tuottama ja Richard Fleischerin (Tohtori Dolittle, Red Sonja) ohjaama lännenelokuva Rosvoporukka kertoo kolmesta nuorukaisesta (Gary Grimes, Ron Howard ja Charles Martin Smith), jotka auttavat haavoittunutta pankkiryöstäjää (Lee Marvin) ja lyöttäytyvät myöhemmin tämän seuraan muodostaen nelihenkisen rosvoporukan.

The Spikes Gang (1974)

Espanjan Almeriassa kuvattu The Spikes Gang eli Rosvoporukka on varsin kelvollinen western, joka kertoo nuoruuden innon, seikkailumielen ja ajattelemattomuuden karvaista seurauksista. Päätähti Lee Marvinin olemus kannattelee elokuvaa ja mahdollistaa myös nuorten näyttelijöiden (Grimes, Howard ja Smith) säälliset suoritukset. Varsinkin leffan loppuosa on vaikuttava niin juonen kuin toteutuksenkin osalta.

Sain innoituksen katsoa Rosvoporukan luettuani kesällä Quentin Tarantinon romaanin Once Upon a Time in Hollywood (Like 2021). Tarantinon kirjassa ja elokuvassa kuvataan 1960-luvun lopun Hollywoodia ja sen lainalaisuuksia. Yksi tuon ajan tavallinen tarina oli hiipuvien elokuvatähtien alkoholiongelmat ja työskentely Euroopassa. Kirjassaan Tarantino mainitsee (suomennos s. 303-304) myös Rosvoporukka-elokuvan ja Lee Marvinin juopottelun elokuvan kuvauksissa. Marvin koki Tarantinon mukaan tuotannon aikana armottomia tunnontuskia toisessa maailmasodassa surmaamiensa vastapuolen nuorten sotilaiden takia ja hukutti tuskaansa juomalla. Erityisesti elokuvan loppukohtaus, jossa Marvinin esittämä Harry Spikes ampuu nuoren miehen oli näyttelijälle vaikea paikka.

Rosvoporukka-elokuva on Walter Mirischin ja tämän veljien omistamaman The Mirisch Corporation -tuotantoa. Tuotantoyhtiö, joka myytiin melko varhain United Artists -yhtiölle, on tuottanut muun muassa sellaiset elokuvat kuin Tiukat paikat (1959), Seitsemän rohkeaa miestä (1960), Suuri pakoretki (1963), West Side Story (1961), Yön kuumuudessa (1967), Viulunsoittaja katolla (1971) sekä Vaalean punainen pantteri -leffat. Katso myös laajempi lista yhtiön elokuvista Elonet-palvelussa.

Elokuvan Suomen ensi-ilta oli 12.7.1974 Helsingin Bio Rex -teatterissa. Alla mainos Helsingin Sanomista ensi-iltapäivänä.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

The Misfits

(USA 2021)

Ohjaus: Renny Harlin
Pääosissa: Pierce Brosnan, Rami Jaber, Tim Roth, Nick Cannon

Ohjaaja Renny Harlinin uusin elokuva The Misfits on viihdyttävä rikosjännäri, jossa entisen Bond-tähden Pierce Brosnanin esittämä huippuvaras pyritään värväämään Robin Hood -henkisen joukkion avuksi suureen kultavarkauteen. Kullat on tarkoitus vohkia Tim Rothin esittämän kieron liikemiehen omistaman huippumodernin vankilan holvista.

Harlinilla on meneillään kohtuullisen tiivis elokuvien julkaisuputki koronapandemian pahimman vaiheen jälkeen. Hong Kongissa ja Kiinassa kuvattu toimintajännäri Bodies at Rest (2019) tuli teattereihin Suomessa 18.6.2021. Yhdistyneissä arabiemiraateissa kuvattu The Misfits julkaistiin digitaalisena ostoelokuvana 28.6.2021 (vuokraus 19.7.2021). Seuraavaksi on vuorossa vielä viime kesänä Suomessa kuvattu Luokkakokous 3, jonka ensi-ilta on 28.7.2021.

The Misfits on komediallisilla sävyillä toteutettu pankkiryöstöleffa, jonka ensisijainen tarkoitus on viihdyttää katsojia. Tässä tavoitteessa se onnistuu 1,5 tunnin kestonsa ajan. On kalliita kelloja, nopeita autoja, kiiltävää kultaa, ylellisiä hotelleja ja kauniita ihmisiä.

Lähi-Idässä ja etenkin Qatarissa elokuvan on nähty olevan Qatarin vastainen ja sen esittäminen teattereissa on peruttu. Elokuvan kuvitteellisen Jazeristanin ja terroristien on tulkittu kuvastavan Qataria. En osaa ottaa tähän väitteeseen kantaa, mutta lienee selvää, että esityskiellossa on kyse enemmän reaalimaailman poliittisesta tilanteesta kuin fiktiivisen viihde-elokuvan sisällöstä.

Harlinille tilanne ei ole aivan uusi, koska myös ohjaajan esikoiselokuva Jäätävä polte (1986) kiellettiin aikoinaan. Tuolloin esityskielto langetettiin Suomessa ja syynä oli elokuvan antama kielteinen kuva Neuvostoliitosta. Niin se maailma muuttuu.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / levittäjän sivu

Songs My Brother Taught Me

(USA 2015)

Ohjaus: Chloé Zhao
Pääosissa: John Reddy, Jashaun St. John, Irene Bedard

Yksi kevään leffakohokohdista vaikuttaa olevan kiinalaissyntyisen Chloé Zhaon ohjaama Nomadland (2020). En ole vielä nähnyt leffaa, mutta katsoin ohjaajan debyyttielokuvan Songs My Brother Taught Me, joka sai ensi-iltansa vuoden 2015 Sundance-festivaaleilla.

Songs My Brother Taught Me (2015)

Songs My Brother Taught Me kertoo ihmisistä Pine Ridgen intiaanireservaatissa Etelä-Dakotan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Tarina keskittyy nuoreen mieheen nimeltä Johnny Winters (John Reddy) ja hänen pikkusiskoonsa Jashaun (Jashaun St. John). Lapset elävät alkoholiongelman kanssa kamppailevan äitinsä kanssa ja Johnny hankkii lisätuloja myymällä pimeitä pulloja reservaatin asukkaille.

Elokuva ei ole mikään kepeä katselukokemus, vaan kuvaus reservaatissa asuvien elämän haasteista. Ongelmista yleisin on alkoholi ja sen lieveilmiöt. Elokuvassa nähtävien Badlandsin kansallispuiston maisemien karuus tuntuu vertautuvan suoraan ihmisten elämän karuuteen.

Olen viime aikoina tuntenut vetoa niin sanottuihin moderneihin lännentarinoihin, kuten Taylor Sheridanin Sicario (2015), Hell Or High Water (2016), Wind River (2017) ja Yellowstone-tv-sarja (2018- ). Songs My Brother Taught Me on sukua näille teoksille, vaikkei olekaan niin toiminnallinen kuin edellä mainitut.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb