Avainsana: väkivalta

Julkaistu

The Bricklayer (2024)

The Bricklayer (Yhdysvallat, Bulgaria, Kreikka)
Ohjaus: Renny Harlin
Pääosissa: Aaron Eckhart, Nina Dobrev, Clifton Collins Jr.
Kesto: 110 min.
Ikäraja: K-18

Olen pyrkinyt aina kohtuullisen nopeasti kirjoittamaan blogiini Renny Harlinin uusimmista elokuvista. Katsoin ohjaajan tuoreimman rymistelyn The Bricklayer (2024) viime viikonloppuna hyvässä seurassa Pirkanmaan ja Satakunnan rajamailla. Entisen CIA-agentin ja nykyisen muurarin (bricklayer) edesottamuksista kertova elokuva ei ensikatselulla oikein iskenyt, mutta päätin katsoa sen toisen kerran, jonka jälkeen mielipiteeni muuttui hieman suopeammaksi.

The Bricklayer (2024)

Elokuva perustuu nyt jo edesmenneen Noah Boydin kirjoittamaan The Bricklayer (2010) -jännitysromaaniin, jonka pääosassa seikkailee entinen FBI-agentti Steve Vail. Elokuvassa Steve Vail on muutettu Aaron Eckhartin esittämäksi entiseksi CIA-agentiksi. Millennium Media -yhtiön tuottama leffa on taloudellisista syistä kuvattu Kreikassa, minkä takia FBI on muuttunut Yhdysvaltojen ulkopuolella toimivaksi CIA:ksi.

Jatka lukemista ”The Bricklayer (2024)”
Julkaistu

Keskiyön pikajuna (1978)

Midnight Express (Britannia, Yhdysvallat)
Ohjaus: Alan Parker
Pääosissa: Brad Davis, John Hurt, Randy Quaid
Kesto: 121 min.
Ikäraja: K-18

Ostin muutamia viikkoja sitten Alan Parkerin ohjaaman upean Noiduttu sydän (1987) -elokuvan Blu-ray-formaatissa, ks. Instagram. Sen innoittamana päätin katsoa myös Parkerin varhaisemman ohjaustyön Keskiyön pikajunan vuodelta 1978, jota en syystä tai toisesta ollut aiemmin nähnyt.

Midnight Express (1978)

Elokuva kertoo tositapahtumiin perustuen amerikkalaisesta nuoresta miehestä nimeltä Billy Hayes (Brad Davis), joka yrittää vuonna 1970 salakuljettaa kaksi kiloa hasista Istanbulista Amerikkaan. Billy jää kiinni lentokentän turvatarkastuksessa ja hänet tuomitaan useaksi vuodeksi turkkilaiseen vankilaan.

Keskiyön pikajuna on kohtuullisen brutaali ja rankka vankilaelokuva, jonka pääsanoma katsojalle on, ettei lakia kannata rikkoa Turkissa. Eikä varsinkaan kannata joutua vankilaan. Elokuvan on käsikirjoittanut Oliver Stone perustuen Billy Hayesin muistelmateokseen. Tiettyjä kohtia elokuvassa on muokattu ja lisätty, ja myöhemmin Stone on pahoitellut, että elokuvan antama kuva turkkilaisista on niin yksipuolisen julma. Brad Davisin rinnalla päänäyttelijöinä nähdään John Hurt ja Randy Quaid.

Jatka lukemista ”Keskiyön pikajuna (1978)”
Julkaistu

Killer Joe (2011)

Killer Joe (Yhdysvallat)
Ohjaus: William Friedkin
Pääosissa: Matthew McConaughey, Emile Hirsch, Juno Temple
Kesto: 99 min.
Ikäraja: K-16

Katsoin pari päivää sitten Friedkin Uncut -dokkarin (2018), joka kertoo Kovaotteiset miehet (1971) ja Manaaja (1973) -elokuvien ohjaajasta William Friedkinistä. Nyt jo 87-vuotias Friedkin vaikuttaa dokumentin perusteella olevan melko maanläheinen elokuva-alan ammattilainen, joka kuitenkin tietää oman tuotantonsa merkityksen.

Killer Joe (2011), ranskankielinen mainosjuliste.

Dokumentin innoittamana tartuin Friedkinin vuonna 2011 valmistuneeseen rikoselokuvaan Killer Joe, jossa näyttelevät Matthew McConaughey, Emile Hirsch, Juno Temple, Gina Gershon ja Thomas Haden Church. Elokuvassa rahavaikeuksissa oleva nuori mies kehittelee rikollisen juonen, jolla pyritään koko perheen voimin kuittaamaan alkoholisoituneen äidin henkivakuutusrahat. Apuun palkataan murhia sivubisneksenä toteuttava etsivä Joe Cooper (McConaughey) Dallasin poliisivoimista.

Tracy Lettsin näytelmään perustuva Killer Joe on mustalla huumorilla sävytetty rikoselokuva, jota voi luonnehtia hyvällä tavalla omalaatuiseksi. Jos pitää True Detective -sarjasta ja Tarantinon elokuvista, niin pitää varmasti myös tästä.

Quentin Tarantino esiintyy myös alussa mainitussa Friedkin Uncut -dokkarissa, jossa hän kertoo pitävänsä Friedkinin elokuvaa Pelon palkka (1977) yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista leffoista. Se on itselläni vielä näkemättä, mutta pitää korjata tämä puute pian. Päädyin itse asiassa tilaaman leffan Blu-ray-versiona, kuten myös Friedkinin elokuvat Manaaja (1973) ja Elää ja kuolla L.A.:ssa (1985). Nyt vaan odottamaan pakettia.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

Julkaistu

007 No Time to Die

(No Time to Die, Britannia, USA 2021)

Ohjaus: Cary Joji Fukunaga
Pääosissa: Daniel Craig, Rami Malek, Léa Seydoux

Kävin eilen elokuvissa katsomassa uusimman James Bond -leffan 007 No Time to Die. Oli mukava päästä taas leffateatteriin ja nähdä vihdoin elokuva, jonka julkaisua on siirretty koronapandemian vuoksi useampaan otteeseen. Ennen pandemiaa ensi-illan piti olla huhtikuussa 2020.

No Time to Die (2021)

007 No Time to Die on James Bond -elokuvien menestyksekkäässä sarjassa jo 25. teos. Vertaansa vailla oleva elokuvasarja alkoi lähes 60 vuotta sitten, kun elokuvateattereihin tuli Jamaikalle sijoittuva Salainen agentti 007 ja tohtori No (1962). Uudessa 007 No Time to Die -elokuvassa Bond on jättänyt aktiivipalveluksen ja viettää rauhallista elämää – missäpä muualla kuin Jamaikalla.

Pääosassa nähdään viidettä ja tällä haavaa viimeistä kertaa Daniel Craig. Craigin pesti Bondina alkoi 15 vuotta sitten elokuvassa Casino Royale (2006). No Time to Die on ehdottomasti Craigin parempia Bondeja – samassa sarjassa debyytin ja Skyfallin (2012) kanssa.

Jatka lukemista ”007 No Time to Die”
Julkaistu

Django – kostaja

(Django, Italia, Espanja 1966)

Ohjaus: Sergio Corbucci
Pääosissa: Franco Nero, Loredana Nusciak, José Bódalo

Django (1966)

Yksinäinen mies vaeltaa karussa maisemassa ja raahaa perässään ruumisarkkua. Arkku ja miehen saappaat ovat yltä päältä mudassa. Mies tuntuu kulkevan vääjäämättä kohti ristiriitoja ja eripuraa. Miehen nimi on Django.

Sergio Corbuccin ohjaama ja tuottama Django – kostaja (videolevityksessä käytetty nimi Nimeni on Django) on yksi italowesternien malliesimerkkejä. Spagetti- tai italowesterneiksi kutsutaan Italiassa lähinnä 1960-luvulla tuotettuja lännenelokuvia, joissa yhdistyivät italialaisen elokuvan realismi, sosiaalisten suhteiden karikatyyrit, väkivalta ja omanlainen historiaton länsi.

Tunnetuimpia italowesternejä

– Kourallinen dollareita (Sergio Leone, 1964)
– Vain muutaman dollarin tähden (Sergio Leone, 1965)
– Hyvät, pahat ja rumat (Sergio Leone, 1966)
– Django – kostaja (Sergio Corbucci, 1966)
– Huuliharppukostaja (Sergio Leone, 1968)
– Suuri hiljainen (Sergio Corbucci, 1968)

Django – kostaja valmistui kaksi vuotta Sergio Leonen elokuvan – yhden varhaisimman italowesternin – Kourallinen dollareita (1964) jälkeen ja on tuotettu Leonen teoksen menestyksen innoittamana. Leonen leffa puolestaan on adaptaatio Akira Kurosawan samuraielokuvasta Yojimbo – onnensoturi (1961), jossa yksinäinen soturi vedättää Japanissa ristiriitojen ja rikollisuuden köyhdyttämän kaupungin taistelevia ryhmittymiä. Muiden ideoiden reipas lainailu oli tyypillistä italowesterneille.

Jatka lukemista ”Django – kostaja”
Julkaistu

The Irishman

(USA 2019)

Ohjaus: Martin Scorsese
Pääosissa: Robert De Niro, Al Pacino, Joe Pesci

Mistä tunnistaa keskimääräistä paremman tai jopa erinomaisen elokuvan? Varmasti monestakin asiasta, mutta hyviä tunnusmerkkejä ovat toistuvat oho- ja vau-elämykset sekä se, ettei elokuvan haluaisi päättyvän, kun lopputekstit alkavat rullata.

Martin Scorsesen ohjaama The Irishman on tällainen keskimääräistä parempi, erinomainen elokuva. Elokuva kestää 3,5 tuntia, joten on aikamoinen saavutus, että katsoja haluaa yhä lisää.

En valitettavasti nähnyt The Irishman -elokuvaa teatterissa. Sen sijaan katsoin teoksen kotisohvalla, kuten yli 26 miljoonaa muutakin Netflix-asiakasta elokuvan ensimmäisellä esitysviikolla. Jouduin jakamaan katselun kahdelle peräkkäiselle illalle, koska lapsiperheen arjessa ei ylimääräisiä tunteja ole. Silti katselukokemus oli vaikuttava.

Jatka lukemista ”The Irishman”