Killer Joe (2011)

Killer Joe (Yhdysvallat)
Ohjaus: William Friedkin
Pääosissa: Matthew McConaughey, Emile Hirsch, Juno Temple
Kesto: 99 min.
Ikäraja: K-16

Katsoin pari päivää sitten Friedkin Uncut -dokkarin (2018), joka kertoo Kovaotteiset miehet (1971) ja Manaaja (1973) -elokuvien ohjaajasta William Friedkinistä. Nyt jo 87-vuotias Friedkin vaikuttaa dokumentin perusteella olevan melko maanläheinen elokuva-alan ammattilainen, joka kuitenkin tietää oman tuotantonsa merkityksen.

Killer Joe (2011), ranskankielinen mainosjuliste.

Dokumentin innoittamana tartuin Friedkinin vuonna 2011 valmistuneeseen rikoselokuvaan Killer Joe, jossa näyttelevät Matthew McConaughey, Emile Hirsch, Juno Temple, Gina Gershon ja Thomas Haden Church. Elokuvassa rahavaikeuksissa oleva nuori mies kehittelee rikollisen juonen, jolla pyritään koko perheen voimin kuittaamaan alkoholisoituneen äidin henkivakuutusrahat. Apuun palkataan murhia sivubisneksenä toteuttava etsivä Joe Cooper (McConaughey) Dallasin poliisivoimista.

Tracy Lettsin näytelmään perustuva Killer Joe on mustalla huumorilla sävytetty rikoselokuva, jota voi luonnehtia hyvällä tavalla omalaatuiseksi. Jos pitää True Detective -sarjasta ja Tarantinon elokuvista, niin pitää varmasti myös tästä.

Quentin Tarantino esiintyy myös alussa mainitussa Friedkin Uncut -dokkarissa, jossa hän kertoo pitävänsä Friedkinin elokuvaa Pelon palkka (1977) yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista leffoista. Se on itselläni vielä näkemättä, mutta pitää korjata tämä puute pian. Päädyin itse asiassa tilaaman leffan Blu-ray-versiona, kuten myös Friedkinin elokuvat Manaaja (1973) ja Elää ja kuolla L.A.:ssa (1985). Nyt vaan odottamaan pakettia.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

007 No Time to Die

(No Time to Die, Britannia, USA 2021)

Ohjaus: Cary Joji Fukunaga
Pääosissa: Daniel Craig, Rami Malek, Léa Seydoux

Kävin eilen elokuvissa katsomassa uusimman James Bond -leffan 007 No Time to Die. Oli mukava päästä taas leffateatteriin ja nähdä vihdoin elokuva, jonka julkaisua on siirretty koronapandemian vuoksi useampaan otteeseen. Ennen pandemiaa ensi-illan piti olla huhtikuussa 2020.

No Time to Die (2021)

007 No Time to Die on James Bond -elokuvien menestyksekkäässä sarjassa jo 25. teos. Vertaansa vailla oleva elokuvasarja alkoi lähes 60 vuotta sitten, kun elokuvateattereihin tuli Jamaikalle sijoittuva Salainen agentti 007 ja tohtori No (1962). Uudessa 007 No Time to Die -elokuvassa Bond on jättänyt aktiivipalveluksen ja viettää rauhallista elämää – missäpä muualla kuin Jamaikalla.

Pääosassa nähdään viidettä ja tällä haavaa viimeistä kertaa Daniel Craig. Craigin pesti Bondina alkoi 15 vuotta sitten elokuvassa Casino Royale (2006). No Time to Die on ehdottomasti Craigin parempia Bondeja – samassa sarjassa debyytin ja Skyfallin (2012) kanssa.

Jatka lukemista ”007 No Time to Die”

Django – kostaja

(Django, Italia, Espanja 1966)

Ohjaus: Sergio Corbucci
Pääosissa: Franco Nero, Loredana Nusciak, José Bódalo

Django (1966)

Yksinäinen mies vaeltaa karussa maisemassa ja raahaa perässään ruumisarkkua. Arkku ja miehen saappaat ovat yltä päältä mudassa. Mies tuntuu kulkevan vääjäämättä kohti ristiriitoja ja eripuraa. Miehen nimi on Django.

Sergio Corbuccin ohjaama ja tuottama Django – kostaja (videolevityksessä käytetty nimi Nimeni on Django) on yksi italowesternien malliesimerkkejä. Spagetti- tai italowesterneiksi kutsutaan Italiassa lähinnä 1960-luvulla tuotettuja lännenelokuvia, joissa yhdistyivät italialaisen elokuvan realismi, sosiaalisten suhteiden karikatyyrit, väkivalta ja omanlainen historiaton länsi.

Tunnetuimpia italowesternejä

– Kourallinen dollareita (Sergio Leone, 1964)
– Vain muutaman dollarin tähden (Sergio Leone, 1965)
– Hyvät, pahat ja rumat (Sergio Leone, 1966)
– Django – kostaja (Sergio Corbucci, 1966)
– Huuliharppukostaja (Sergio Leone, 1968)
– Suuri hiljainen (Sergio Corbucci, 1968)

Django – kostaja valmistui kaksi vuotta Sergio Leonen elokuvan – yhden varhaisimman italowesternin – Kourallinen dollareita (1964) jälkeen ja on tuotettu Leonen teoksen menestyksen innoittamana. Leonen leffa puolestaan on adaptaatio Akira Kurosawan samuraielokuvasta Yojimbo – onnensoturi (1961), jossa yksinäinen soturi vedättää Japanissa ristiriitojen ja rikollisuuden köyhdyttämän kaupungin taistelevia ryhmittymiä. Muiden ideoiden reipas lainailu oli tyypillistä italowesterneille.

Jatka lukemista ”Django – kostaja”

The Irishman

(USA 2019)

Ohjaus: Martin Scorsese
Pääosissa: Robert De Niro, Al Pacino, Joe Pesci

Mistä tunnistaa keskimääräistä paremman tai jopa erinomaisen elokuvan? Varmasti monestakin asiasta, mutta hyviä tunnusmerkkejä ovat toistuvat oho- ja vau-elämykset sekä se, ettei elokuvan haluaisi päättyvän, kun lopputekstit alkavat rullata.

Martin Scorsesen ohjaama The Irishman on tällainen keskimääräistä parempi, erinomainen elokuva. Elokuva kestää 3,5 tuntia, joten on aikamoinen saavutus, että katsoja haluaa yhä lisää.

En valitettavasti nähnyt The Irishman -elokuvaa teatterissa. Sen sijaan katsoin teoksen kotisohvalla, kuten yli 26 miljoonaa muutakin Netflix-asiakasta elokuvan ensimmäisellä esitysviikolla. Jouduin jakamaan katselun kahdelle peräkkäiselle illalle, koska lapsiperheen arjessa ei ylimääräisiä tunteja ole. Silti katselukokemus oli vaikuttava.

Jatka lukemista ”The Irishman”

John Wick

(USA 2014)

Ohjaus: Chad Stahelski, David Leitch
Pääosissa: Keanu Reeves, Michael Nyqvist, Willem Dafoe, Alfie Allen

John Wick (2014)

John Wick (Keanu Reeves) on eläköitynyt palkkatappaja, jonka vaimo on juuri menehtynyt ennenaikaisesti. Elämässä ovat jäljellä vintage Ford Mustang, upea kotitalo ja koiranpentu, jonka vaimovainaja oli hankkinut ennakoivasti Johnin seuraksi.

Eräänä iltana roistokopla hyökkää John Wickin kotiin. Jäljelle jää enää talo ja tarve kostaa.

Tässä on asetelma varsin tymäkälle Derek Kolstadin käsikirjoittamalle toimintaelokuvalle. John Wick ei tarjoile katsojalle vaikeita moraalisia kysymyksiä menetyksestä, vaan elävöittää vanhaa “silmä silmästä, hammas hampaasta” -periaatetta, joka on kirjoitettu jo Hammurabin lakiin 1760 eaa.

Elokuva loistaa tyylikkäillä toimintakohtauksilla ja tiiviillä tempollaan. Ruumiiden lukumäärän kasvaessa huomaan kuitenkin toistelevani itselleni, että kyse on fiktiosta. Oikeassa elämässä ja mediavirrassa kuvatut erilaiset ampumistapaukset ovat tehneet väkivaltaviihteen katsomisen paikoitellen vaikeaksi.

Toimintaelokuvana John Wick on varsin pätevä. Se oli myös Keanu Reevesin paluu toimintasankareiden ykkösketjuun Matrix-leffojen jälkeen. Willem Dafoen mukanaolo on myös aina plussaa.

Elokuvan toinen osa John Wick: Chapter 2 julkaistiin vuonna 2017 ja kolmas osa John Wick: Chapter 3 – Parabellum saa ensi-iltansa Suomessa keskiviikkona 15.5.2019.

Lisätietoa elokuvasta: IMDb / Elonet

Halloween – naamioiden yö

(Halloween, USA 1978)

Ohjaus: John Carpenter
Pääosissa: Donald Pleasence, Jamie Lee Curtis, Tony Moran

Halloween (1978)

Katsoin eilen illalla John Carpenterin ohjaaman kauhuklassikon Halloween – naamioiden yö. Elokuva onnistuu liki 40 vuoden jälkeen valmistumisestaan säpsäyttämään katsojan yhä useaan kertaan.

Tarina sijoittuu Haddonfieldin pikkukaupunkiin, jossa 6-vuotias Michael puukotti siskonsa kuoliaaksi Halloween-iltana vuonna 1963. Liki tarkalleen 15 vuotta myöhemmin samainen Michael Myers karkaa psykiatrisesta sairaalasta ja palaa kotiseudulleen jälleen Halloweenin aikaan.

Halloween – naamioiden yö ei ole suotta klassikko. Tarinankerronnan, kuvakulmien, rajausten, leikkausten ja musiikin avulla katsoja pidetään piinaavassa mielentilassa liki 1,5 tunnin ajan. Toki kökköyksiäkin mahtuu mukaan. Miksi ovet eivät aukene tai puhelimet toimi juuri silloin, kun pahis ajaa takaa?

Elokuva oli Jamie Lee Curtisin uran ponnahduslauta, jonka jälkeen hän esiintyi muun muassa elokuvissa Vaihtokaupat (1983) ja Kala nimeltä Wanda (1988). Michael Myersia hoitavana lääkärinä nähdään Donald Pleasence, jonka monet muistavat Blofeldinä James Bond -elokuvassa Elät vain kahdesti (1967). Halloween-elokuvalle on tehty lukuisia jatko-osia.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet