Horizon: An American Saga – Chapter 1 (2024)

Horizon: An American Saga – Chapter 1 (Yhdysvallat)
Ohjaus: Kevin Costner
Pääosissa: Kevin Costner, Sienna Miller, Sam Worthington
Kesto: 182 min.
Ikäraja: K16

Pidän kovasti lännenelokuvista ja pitkistä eepoksista. Katsoin alkuvuodesta Kevin Costnerin elokuvan Tanssii susien kanssa (1990) ja olen vastikään lukenut myös Michael Blaken kirjan, johon Oscar-palkittu elokuva perustuu, ks. Instagram-postaus.

Nyt elokuvateattereissa on Costnerin uusin lännensaaga Horizon, joka on ollut suunnitteilla jo vuodesta 1988. Vuosien varrella Horizon on kasvanut yhdestä elokuvasta neljäksi kolmetuntiseksi elokuvaksi, joista kaksi on tähän mennessä kuvattu. Ensimmäinen elokuva on ainakin minulle silkkaa kultaa. Kävin katsomassa sen eilen elokuvissa.

Horizon: An American Saga kertoo Amerikan monivaiheisen sisällissodan laajenemisesta sekä lännen asuttamisesta vuosina 1861-1865. Tarina on monipolvinen ja henkilöhahmoja on paljon. Tämä saattaa tuntua joistakin katsojista hieman liian laajalta kokonaisuudelta, mutta itselleni asetelma toimii.

Katsoja tavallaan heitetään elokuvassa keskelle tapahtumia, joista ei heti ota selvää. Juonilinjat tulevat eittämättä lopulta kohtaamaan Horizonin kaupungissa, joka on kokonaisuuden kiinnepiste. Ensimmäisessä elokuvassa Horizonia ei kuitenkaan vielä ole, joten kiinnepiste on hämyinen.

Jatka lukemista ”Horizon: An American Saga – Chapter 1 (2024)”

Rosvoporukka

(The Spikes Gang, USA 1974)

Ohjaus: Richard Fleischer
Pääosissa: Lee Marvin, Gary Grimes, Ron Howard, Charles Martin Smith

Walter Mirischin tuottama ja Richard Fleischerin (Tohtori Dolittle, Red Sonja) ohjaama lännenelokuva Rosvoporukka kertoo kolmesta nuorukaisesta (Gary Grimes, Ron Howard ja Charles Martin Smith), jotka auttavat haavoittunutta pankkiryöstäjää (Lee Marvin) ja lyöttäytyvät myöhemmin tämän seuraan muodostaen nelihenkisen rosvoporukan.

The Spikes Gang (1974)

Espanjan Almeriassa kuvattu The Spikes Gang eli Rosvoporukka on varsin kelvollinen western, joka kertoo nuoruuden innon, seikkailumielen ja ajattelemattomuuden karvaista seurauksista. Päätähti Lee Marvinin olemus kannattelee elokuvaa ja mahdollistaa myös nuorten näyttelijöiden (Grimes, Howard ja Smith) säälliset suoritukset. Varsinkin leffan loppuosa on vaikuttava niin juonen kuin toteutuksenkin osalta.

Sain innoituksen katsoa Rosvoporukan luettuani kesällä Quentin Tarantinon romaanin Once Upon a Time in Hollywood (Like 2021). Tarantinon kirjassa ja elokuvassa kuvataan 1960-luvun lopun Hollywoodia ja sen lainalaisuuksia. Yksi tuon ajan tavallinen tarina oli hiipuvien elokuvatähtien alkoholiongelmat ja työskentely Euroopassa. Kirjassaan Tarantino mainitsee (suomennos s. 303-304) myös Rosvoporukka-elokuvan ja Lee Marvinin juopottelun elokuvan kuvauksissa. Marvin koki Tarantinon mukaan tuotannon aikana armottomia tunnontuskia toisessa maailmasodassa surmaamiensa vastapuolen nuorten sotilaiden takia ja hukutti tuskaansa juomalla. Erityisesti elokuvan loppukohtaus, jossa Marvinin esittämä Harry Spikes ampuu nuoren miehen oli näyttelijälle vaikea paikka.

Rosvoporukka-elokuva on Walter Mirischin ja tämän veljien omistamaman The Mirisch Corporation -tuotantoa. Tuotantoyhtiö, joka myytiin melko varhain United Artists -yhtiölle, on tuottanut muun muassa sellaiset elokuvat kuin Tiukat paikat (1959), Seitsemän rohkeaa miestä (1960), Suuri pakoretki (1963), West Side Story (1961), Yön kuumuudessa (1967), Viulunsoittaja katolla (1971) sekä Vaalean punainen pantteri -leffat. Katso myös laajempi lista yhtiön elokuvista Elonet-palvelussa.

Elokuvan Suomen ensi-ilta oli 12.7.1974 Helsingin Bio Rex -teatterissa. Alla mainos Helsingin Sanomista ensi-iltapäivänä.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

Songs My Brother Taught Me

(USA 2015)

Ohjaus: Chloé Zhao
Pääosissa: John Reddy, Jashaun St. John, Irene Bedard

Yksi kevään leffakohokohdista vaikuttaa olevan kiinalaissyntyisen Chloé Zhaon ohjaama Nomadland (2020). En ole vielä nähnyt leffaa, mutta katsoin ohjaajan debyyttielokuvan Songs My Brother Taught Me, joka sai ensi-iltansa vuoden 2015 Sundance-festivaaleilla.

Songs My Brother Taught Me (2015)

Songs My Brother Taught Me kertoo ihmisistä Pine Ridgen intiaanireservaatissa Etelä-Dakotan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Tarina keskittyy nuoreen mieheen nimeltä Johnny Winters (John Reddy) ja hänen pikkusiskoonsa Jashaun (Jashaun St. John). Lapset elävät alkoholiongelman kanssa kamppailevan äitinsä kanssa ja Johnny hankkii lisätuloja myymällä pimeitä pulloja reservaatin asukkaille.

Elokuva ei ole mikään kepeä katselukokemus, vaan kuvaus reservaatissa asuvien elämän haasteista. Ongelmista yleisin on alkoholi ja sen lieveilmiöt. Elokuvassa nähtävien Badlandsin kansallispuiston maisemien karuus tuntuu vertautuvan suoraan ihmisten elämän karuuteen.

Olen viime aikoina tuntenut vetoa niin sanottuihin moderneihin lännentarinoihin, kuten Taylor Sheridanin Sicario (2015), Hell Or High Water (2016), Wind River (2017) ja Yellowstone-tv-sarja (2018- ). Songs My Brother Taught Me on sukua näille teoksille, vaikkei olekaan niin toiminnallinen kuin edellä mainitut.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb

Django – kostaja

(Django, Italia, Espanja 1966)

Ohjaus: Sergio Corbucci
Pääosissa: Franco Nero, Loredana Nusciak, José Bódalo

Django (1966)

Yksinäinen mies vaeltaa karussa maisemassa ja raahaa perässään ruumisarkkua. Arkku ja miehen saappaat ovat yltä päältä mudassa. Mies tuntuu kulkevan vääjäämättä kohti ristiriitoja ja eripuraa. Miehen nimi on Django.

Sergio Corbuccin ohjaama ja tuottama Django – kostaja (videolevityksessä käytetty nimi Nimeni on Django) on yksi italowesternien malliesimerkkejä. Spagetti- tai italowesterneiksi kutsutaan Italiassa lähinnä 1960-luvulla tuotettuja lännenelokuvia, joissa yhdistyivät italialaisen elokuvan realismi, sosiaalisten suhteiden karikatyyrit, väkivalta ja omanlainen historiaton länsi.

Tunnetuimpia italowesternejä

– Kourallinen dollareita (Sergio Leone, 1964)
– Vain muutaman dollarin tähden (Sergio Leone, 1965)
– Hyvät, pahat ja rumat (Sergio Leone, 1966)
– Django – kostaja (Sergio Corbucci, 1966)
– Huuliharppukostaja (Sergio Leone, 1968)
– Suuri hiljainen (Sergio Corbucci, 1968)

Django – kostaja valmistui kaksi vuotta Sergio Leonen elokuvan – yhden varhaisimman italowesternin – Kourallinen dollareita (1964) jälkeen ja on tuotettu Leonen teoksen menestyksen innoittamana. Leonen leffa puolestaan on adaptaatio Akira Kurosawan samuraielokuvasta Yojimbo – onnensoturi (1961), jossa yksinäinen soturi vedättää Japanissa ristiriitojen ja rikollisuuden köyhdyttämän kaupungin taistelevia ryhmittymiä. Muiden ideoiden reipas lainailu oli tyypillistä italowesterneille.

Jatka lukemista ”Django – kostaja”

Wyatt Earp

(USA 1994)

Ohjaus: Lawrence Kasdan
Pääosissa: Kevin Costner, Dennis Quaid, Gene Hackman

Wyatt Earp (1994)
Wyatt Earp (1994)

Western on yksi suosikkielokuvagenreistäni. Lajityypille on ominaisia pohtia hyvän ja pahan olemusta sekä oikeudenmukaisuuden toteutumista yhteiskunnassa. Onko moraalisesti oikein kostaa itse pahantekijöille vai pitääkö oikeutta hakea oikeusistuimissa? Näitä teemoja käsitellään myös Lawrence Kasdanin ohjaamassa Wyatt Earp -elokuvassa, jonka nimiroolissa nähdään Kevin Costner.

Moraalipohdintojen ohella elokuvaa voi lähestyä myös viiksien kautta. Wyatt Earp on nimittäin  erinomainen Movember-elokuva. Länkkäreistä piittaamatonkin voi katsoa elokuvaa bongaamalla erilaisia viiksiä – ja niitä on paljon. Viiksettömiä ovat lähinnä naiset ja lapset.

Olen mukana Movember-kampanjassa kasvattamassa viiksiä ja edistämässä miesten terveyttä. Katso profiilisivuni.

IMDb / Elonet

Kova kuin kivi

(True Grit, USA 2010)

Ohjaus: Joel ja Ethan Coen
Pääosissa: Jeff Bridges, Matt Damon, Hailee Steinfeld

True Grit (2010)

14-vuotiaan Mattie Rossin (Hailee Steinfeld) isä kuolee humalassa rettelöivän Tom Chaneyn (Josh Brolin) laukauksiin. Chaney pakenee kaupungista teon jälkeen, mutta tytär ei suostu jättämään asiaa sikseen, vaan palkkaa liittovaltion seriffin (U.S. Marshal) Rooster Cogburnin (Jeff Bridges) jäljittämään pakenevaa tappajaa. Chaneyn kannoilla on myös Texas Ranger LaBoeuf (Matt Damon).

Kova kuin kivi perustuu Charles Portisin True Grit -romaaniin (1968). Tarina on filmatisoitu ensimmäisen kerran vuonna 1969, jolloin Cogburnia esitti lännenelokuvien legenda John Wayne.

Joel ja Ethan Coenin versio tarinasta on taattua Coen-laatua. Elokuva on huomattavasti parempi kuin miesten edellinen 1960-luvun juutalaisyhteisöön sijoittuva A Serious Man -elokuva. Kova kuin kivi on tarina villistä lännestä ja meininki on hyvin protestanttista.

Jatka lukemista ”Kova kuin kivi”