Avainsana: 2010-luku

Julkaistu

Microhabitat

(Sogongnyeo, Etelä-Korea 2017)

Ohjaus: Jeon Go-Woon
Pääosissa: Esom, Ahn Jae-hong, Choi Deok-moon

Mikä tekee ihmisen onnelliseksi? Mitä 30-40-vuotiaan pitäisi tavoitella elämässään? Nämä ovat keskeisiä kysymyksiä eteläkorealaisen Jeon Go-Woonin esikoiselokuvassa Microhabitat. Elokuvan päähenkilöllä Misolla (Esom) on prioriteetit selvillä: hän haluaa viettää aikaa poikaystävänsä kanssa, polttaa savukkeita ja nauttia hyvästä viskistä.

Microhabitat (2017)

Miso työskentelee siivoojana ja kodinhoitajana hyvin toimeentulevien nuorten naisten tyylikkäissä kodeissa ja asuu itse karussa ja kylmässä huoneessa Etelä-Korean pääkaupungissa Soulissa. Kun hinnat maassa alkavat nopeasti kallistua, Miso laskeskelee, että hän voi säästää asumisessa. Niinpä hän irtisanoo vuokrasopimuksensa ja alkaa majoittua entisten opiskelu- ja bändikaveriensa luona. Kyläilyjen kautta aukeaa näkymä ystävien tekemiin valintoihin ja niiden seurauksiin, toisin sanoen siihen mistä nämä ovat omassa elämässään säästäneet tai luopuneet.

Jeon Go-Woonin elokuva on samaan aikaan kuvaus sekä yksilöiden elämänvalinnoista että siitä eteläkorealaisesta yhteiskunnasta, jossa valinnat tehdään. Elokuva on osa elokuva- ja tv-tuotantojen kokonaisuutta, joka kuvaa idän tiikeriksikin kutsutun maan kapitalismia ja kilpailua, joka vaatii usein suuria uhrauksia yksilöiden hyvinvoinnin kustannuksella. Samoja eriarvoisuuden teemoja on käsitelty muun muassa Parasite -elokuvassa (2019) ja Squid Game -sarjassa (2021).

Mikäli Etelä-Korean yhteiskunta ja sosiaaliturva kiinnostavat, niin suosittelen lukemaan myös Sosiaalivakuutus-verkkomedian artikkelin ”Sosiaaliturvan kauneuskilpailu, osa 8: Pienet menot, suuret tuloerot – Etelä-Korean sosiaaliturva palvelee taloutta”.

Microhabitat ei kuitenkaan ole edellä mainittujen Parasiten tai Squid Game -sarjan tapaan väkivaltainen elokuva, vaan osin humoristinen ja lämmin art house -elokuva yhden naisen ja tämän ystäväpiirin elämästä ja niistä kompromisseista, joita jokainen joutuu tekemään. Suosittelen.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Wikipedia

Julkaistu

Songs My Brother Taught Me

(USA 2015)

Ohjaus: Chloé Zhao
Pääosissa: John Reddy, Jashaun St. John, Irene Bedard

Yksi kevään leffakohokohdista vaikuttaa olevan kiinalaissyntyisen Chloé Zhaon ohjaama Nomadland (2020). En ole vielä nähnyt leffaa, mutta katsoin ohjaajan debyyttielokuvan Songs My Brother Taught Me, joka sai ensi-iltansa vuoden 2015 Sundance-festivaaleilla.

Songs My Brother Taught Me (2015)

Songs My Brother Taught Me kertoo ihmisistä Pine Ridgen intiaanireservaatissa Etelä-Dakotan osavaltiossa Yhdysvalloissa. Tarina keskittyy nuoreen mieheen nimeltä Johnny Winters (John Reddy) ja hänen pikkusiskoonsa Jashaun (Jashaun St. John). Lapset elävät alkoholiongelman kanssa kamppailevan äitinsä kanssa ja Johnny hankkii lisätuloja myymällä pimeitä pulloja reservaatin asukkaille.

Elokuva ei ole mikään kepeä katselukokemus, vaan kuvaus reservaatissa asuvien elämän haasteista. Ongelmista yleisin on alkoholi ja sen lieveilmiöt. Elokuvassa nähtävien Badlandsin kansallispuiston maisemien karuus tuntuu vertautuvan suoraan ihmisten elämän karuuteen.

Olen viime aikoina tuntenut vetoa niin sanottuihin moderneihin lännentarinoihin, kuten Taylor Sheridanin Sicario (2015), Hell Or High Water (2016), Wind River (2017) ja Yellowstone-tv-sarja (2018- ). Songs My Brother Taught Me on sukua näille teoksille, vaikkei olekaan niin toiminnallinen kuin edellä mainitut.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb

Julkaistu

Passion

(Ranska, Saksa 2012)

Ohjaus: Brian De Palma
Pääosissa: Rachel McAdams, Noomi Rapace, Karoline Herfurth

Jos pidät saksalaisista dekkarisarjoista ja Basic Instinct (1991) -leffasta, niin nautit varmasti myös tästä Brian De Palman vuonna 2012 ilmestyneestä jännäristä. Passion -leffassa on kaikkea mitä kylmän viileältä trilleriltä voi odottaa. On valtapeliä lasitetussa mainostoimistossa, on cocktailkutsuja, on eroottista latausta miesten ja naisten välillä – ja on lopulta saksalainen poliisimies selvittämässä jälkiä.

Passion (2012)

Passion on uusintaversio Alain Corneaun elokuvasta Crime d’amour (2010), jonka pääosissa esiintyivät Ludivine Sagnier ja Kristin Scott Thomas. De Palman versiossa pääosia esittävät toiset kaksi upeaa näyttelijätärtä Rachel McAdams ja Noomi Rapace. Elokuvan jännite on paikoitellen hyvin riippuvainen näiden kahden työskentelystä.

Brian De Palma tunnetaan sellaisten klassikoiden kuin Carrie (1976), Scarface – Arpinaama (1983) ja Lahjomattomat (1987) ohjaajana. Passion ei ole hänen parhaimpia töitään, mutta heikoimmillaankin Brian De Palma on varsin hyvä. Ohjaajan urasta on tehty myös dokumenttielokuva nimeltä De Palma (2015), josta olen kirjoittanut aiemmin.

Suomessa Passion-elokuvaa on levitetty vain DVD- ja Blu-ray-julkaisuna. Saatavuuden suoratoistopalveluissa voi tarkistaa vaikka JustWatch-palvelussa.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

Julkaistu

To The Ends of the Earth

(Tabi no owari sekai no hajimari, Uzbekistan, Japani 2019)

Ohjaus: Kiyoshi Kurosawa
Pääosissa: Atsuko Maeda, Ryo Kase, Shôta Sometani

Elokuvat voivat parhaimmillaan olla kuin matkoja vieraisiin maihin ja kulttuureihin. Kiyoshi Kurosawan To The Ends of the Earth on tällainen matka Uzbekistaniin.

To The Ends of the Earth (2019)

Elokuva kertoo japanilaisesta tv-reportterista Yokosta (Atsuko Maeda) ja kuvausryhmästä, jotka tekevät makasiiniohjelmaa Uzbekistanista ja kiertävät kuvaamassa paikallisia nähtävyyksiä. Työn kautta käy ilmi, ettei yhteistä ymmärrystä paikallisten kanssa aina löydy. Erityisen eristyneeksi olonsa kokee tv-reportteri Yoko, joka jää ulkopuoliseksi myös omasta, pelkästään miehistä koostuvasta kuvausryhmästään. Lopulta Samarkandin ja Tashkentin kadut muuttuvat pelottavan yksinäisiksi.

Tartuin tähän Japanin ja Uzbekistanin diplomaattisuhteiden 25-vuotijuhlan kunniaksi tehtyyn elokuvaan nimenomaan Uzbekistanin takia, jossa minulla oli mahdollisuus vierailla vuonna 2003. Olin osa viiden hengen suomalaista ryhmää, joka oli toteuttamassa Punaisen Ristin nuorten lehtiprojektia Keski-Aasiassa paikallisten Punaisen Puolikuun toimijoiden kanssa.

Yksi mieleenpainuva muisto tuolta matkalta on se, kun seisoin keskellä yötä uzbekistanilaisen isäntäni kanssa kolmekaistaisen ja palmujen reunustaman autoväylän varrella Taskentissa ja yritimme liftata taksia lentokentälle. Muu suomalainen matkaseurueeni oli jo menossa edellä toisessa autossa. Sillä hetkellä koin Yokon tavoin olevani maailmassa varsin yksin.

Kolmikaistaisten ja vilkkaasti liikennöityjen autoväylien lisäksi tunnistan Kiyoshi Kurosawan kauniista elokuvasta paljon tuttuja asioita. Elokuvan tärkeimmän huomion tekee kuitenkin reportteri Yokoa puhutteleva poliisi, joka toteaa, ettemme voi tutustua tai ymmärtää toisiamme ellemme puhu ja jaa ajatuksiamme. Vain tutustumalla toisiimme voimme ymmärtää toisiamme. Tämä totuus pysyy ajankohtaisena.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb

Julkaistu

Paterson

(USA, Ranska, Saksa 2016)

Ohjaus: Jim Jarmusch
Pääosissa: Adam Driver, Golshifteh Farahani, Barry Shabaka Henley

Paterson (2019)

Olen katsonut viime aikoina
todennäköisesti liikaa elokuvia,
joissa on selkeä juonikuvio
ja turhaa raakuutta.

Paterson on erilainen, seesteisempi.
Joku voisi sanoa liian verkkainen,
mutta sanon mieluummin parempi,
koska leffan jälkeen mieli on levollisempi.

Paterson kertoo arjesta, yhdestä viikosta,
paikassa nimeltä Paterson, New Jersey.
Ja bussikuskista nimeltä Paterson,
joka kirjoittaa runoja William Carlos Williamsin hengessä.

Viikko etenee, aika matelee
ja Paterson kirjailee
havainnoistaan polveilevia runoja.
Paterson-elokuva kannattaa katsoa.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet

Julkaistu

Veitset esiin – Kaikki ovat epäiltyjä

(Knives Out, USA 2019)

Ohjaus: Rian Johnson
Pääosissa: Daniel Craig, Chris Evans, Jamie Lee Curtis

Knives Out (2019)

Katsoin muutama päivä sitten Rian Johnsonin (mm. Brick, Star Wars: The Last Jedi) ohjaaman ja käsikirjoittaman elokuvan Veitset esiin – Kaikki ovat epäiltyjä. Kyseessä on huumorilla sävytetty moderni versio perinteisestä Sherlock Holmes- tai Hercule Poirot -mysteeristä, jossa arvuutellaan kuka on syyllinen käsillä olevaan rikokseen.

Menestyneenä dekkarikirjailijana omaisuuden luoneen Harlan Thrombeyn (Christopher Plummer) perhe on kokoontunut juhlimaan perheenpään 85-vuotissyntymäpäivää. Juhlia seuraavana aamuna Harlan löytyy kartanonsa työhuoneesta kurkku auki viillettynä. Mitä on tapahtunut? Kuka on syyllinen?

Juonesta ei kannata sanoa yhtään enempää, koska käänteet ovat tärkeä osa elokuvan viehätystä. Sen tohtii kuitenkin sanoa, että henkilöhahmot ovat mielenkiintoisia ja näyttelijäkaarti upea. Elokuvassa esiintyvät Christopher Plummerin lisäksi muun muassa Daniel Craig, Jamie Lee Curtis, Don Johnson, Chris Evans, Ana de Armas, Michael Shannon, LaKeith Stanfield ja Frank Oz.

Muutaman päivän kuluttua katselusta huomaan miettiväni yhä elokuvan juonta. Jälkeenpäin ajateltuna tarinassa on joitakin heikkouksia, mutta muutoin ansiokas toteutus korvaa nämä puutteet. Elokuva kannattaa siis ehdottomasti katsoa – varsinkin marraskuulle siirtynyttä uutta Daniel Craigin luotsaamaa James Bond -elokuvaa odotellessa.

Lisätietoa elokuvasta:
IMDb / Elonet